Hyppää pääsisältöön

Se toinen tapa soittaa Beethovenia kiinnostavasti

Julkaistu . Päivitetty

Näin vuonna 2020 Beethovenia soitetaan kiinnostavasti kahdella tavalla. Ensimmäinen on se, että romanttista perinnettä syvennetään, tarkennetaan ja parannetaan niin paljon, että teoksen kiinnostavuus palaa. Toinen on se, että periodisoittimia ja historiallisesti tietoista soittotyyliä hyödyntämällä teos vapautetaan perinteen painolastista, niin että uusi on mahdollista.

Beethoven: Pianokonsertto nro 4 / Bezuidenhout
Beethoven: Pianokonsertto nro 4 / Bezuidenhout Uudet levyt

Olisi kolmaskin tapa, se että joku soittaisi Beethovenia niin persoonallisesti, ettei tarvitsisi historiallisia työkaluja uuden luomiseen. Tätä tapaa ei juhlavuonna ole vastaani tullut; ilmeisesti Vikingur Olafssonia ei Beethoven innosta. Sen sijaan hyviä kakkostavan levyjä on tehty paljon, ja sellainen on myös Kristian Bezuidenhoutin fortepianotulkinta Beethovenin neljännestä pianokonsertosta.

Briljantti pianonäppäryys, äärimmäisen dynaaminen fraseeraus ja erikoistehosteiksi jalostetut koristeet ja yksityiskohdat ovat niitä Bezuidenhoutin hyveitä, jotka sopivat erityisen hyvin 2020-luvulle. Niitä tarjoaa kyllä Olli Mustonenkin, eikä sillä ole väliä, että hän soittaa modernia flyygeliä. Mutta Bezuidenhoutin levyn kohottaa ainutkertaiseksi kuuntelunautinnoksi Freiburgin barokkiorkesteri, jonka soinnillinen rohkeus, svengi ja dynaaminen ketteryys ovat kertaluokkaa parempia kuin tavallisella sinfoniaorkesterilla. Neljännen konserton hitaan osan kuuluisassa Orfeus-kohtauksessa kylläkin paljastuu periodireippailun kääntöpuoli, kun orkesterin tuimuus on kiihdytetty sotilasmarssiksi.

Ludwig van Beethoven: Pianokonsertto nro 4 G-duuri; Alkusoittoja. - Kristian Bezuidenhout, fortepiano, ja Freiburgin barokkiorkesteri/Pablo Heras-Casado. (Harmonia Mundi, HMM902413)

Kuuntele Uudet levyt 15.12.2020, toimittajana Kare Eskola.

Lisää ohjelmasta

  • BIS-yhtiön parhaat joulureseptit maustetaan kansanmusiikilla

    Levyarvostelu

    Oman jouluni voimasoittolistalta löytyy levy-yhtiö BISin kaksi Folkjul-levyä, joilla ruotsalainen kansanmusiikki ja Gunnar Idenstamin urkusärmikkyys yhdistetään tuttujen joululaulujen säkenöiviin kuorosovituksiin. Hyvää joulureseptiä ei kannata liikaa muuttaa: BIS leipoo samalla ohjeella joululevyjä myös norjalaisten kanssa. Ensimmäinen ilmestyi vuonna 2014 ja uusi täksi jouluksi.

  • Ilmiliekin ja Salokosken joulu loistaa yksinkertaisesti kuin kynttilä

    Levyarvostelu

    Laulaja Emma Salokoski ja Suomi-jazzin ykköskvartetti Ilmiliekki ovat aiemmilla yhteislevyillään luodanneet suomenruotsalaista kansanlaulua ja runoutta. Nyt ilmestynyt joululevy kurottaa suomenkielisen kulttuurin puolelle ja omiin sävellyksiin ja sanoituksiin, mutta jatkaa musiikillisesti samaa linjaa.

  • Joulun tapahtumarikkain oratorio on koottu varhaisbarokin helmistä

    Levyarvostelu

    Joulun käyttömusiikissaan varhaisbarokin saksalaiset kanttoriurkurit käsittelivät työnsä puolesta joulun kaikkia tapahtumia ja tunnelmia. Ei siis ihme, että tämän joulun etevin jouluoratorio on kasattu laittamalla sopivia barokkilöytöjä joulutapahtumien mukaiseen järjestykseen. Asialla on mainio Clematis-yhtye, joka on kaivanut arkistoja syvältä mutta hyvin levylleen O Jesulein.

  • Monteverdi saa joulun säihkymään

    Levyarvostelu

    Säihkettä ja suurenmoisuutta jouluunsa saa kätevällä ja ekologisella tavalla, kun lainaa ne Venetsian jouluvespereistä 1600-luvun alusta. Silloin säveltäjämestari Claudio Monteverdi ahkeroi Pyhän Markuksen katedraaliin niin juhlavia joulumusiikkikokonaisuuksia, että niitä tultiin kuuntelemaan ympäri Eurooppaa. DG-yhtiön jouluisella kärkituotteella kuullaan tällainen jouluvesper kapellimestari Andrea Marconin ennallistamana, ja harvoin on joulu kuulostanut yhtä komealta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua