Hyppää pääsisältöön

Tytönhupakoita ja nalkuttajanaisia – elokuvien halveksuva katse heijastaa naisen paikkaa yhteiskunnassa

Anu Silfverberg istuu kameran edessä. Kuvataan Teeman elokuvafestivaalille Festivaalipuhetta-pätkää, jossa hän puhuu elokuvasta The Wolfpack.
Anu Silfverberg perkaa kirjassaan lukuisten esimerkkien kautta sitä, miten elokuvien ihminen on lähes aina tarkoittanut valkoista heteromiestä. Anu Silfverberg istuu kameran edessä. Kuvataan Teeman elokuvafestivaalille Festivaalipuhetta-pätkää, jossa hän puhuu elokuvasta The Wolfpack. Kuva: Kati Sinisalo / Yle Anu Silfverberg,Teeman elokuvafestivaali,festivaalipuhetta

Kirjailija Anu Silfverbergin mukaan #metoo-liike on tehnyt tilaa puhua elokuvien naisroolien aiheuttamasta surusta ja raivosta.

Miten käsitykseemme naisista ja miehistä on vaikuttanut se, millaisia ihmiskuvia näemme elokuvissa ja tv-sarjoissa? Miltä tuntuu rakastaa elokuvia, kun niiden katse naiseen on usein väheksyvä tai esineellistävä? Tällaisia kysymyksiä purkaa Anu Silfverbergin uusi, omaelämäkerrallinen esseeteos Sinut on nähty (Teos).

– Jos on rakastanut elokuvaa, eikä se ole koskaan rakastanut takaisin, niin tuntuuhan se kauhealta, kertoo Anu Silfverberg Naisasiatoimisto Kaartamo & Tapanainen -ohjelmassa Yle Puheella.

Moni on herännyt elokuvien miehiseen katseeseen ja naisroolien ongelmallisuuteen #metoo-liikkeen jälkimainingeissa. Elokuvatutkija Laura Mulvey lanseerasi male gaze -käsitteen jo vuonna 1975. Sillä hän tarkoitti elokuvan katsetta, joka ohjaa katsojia samastumaan miehiseen toimijaan. Naisen osa on olla katsottavana.

Nainen on saanut sivustakatsojan roolin joko "nättinä hupakkona, nalkuttajana tai kyselijä-ämmänä”.

Silfverberg perkaa kirjassaan lukuisten esimerkkien kautta sitä, miten elokuvien ihminen on lähes aina tarkoittanut valkoista heteromiestä. Nainen on saanut sivustakatsojan roolin joko "nättinä hupakkona, nalkuttajana tai kyselijä-ämmänä”.

– Puhumattakaan muista ihmisryhmistä, joita ei näy ollenkaan tai joita käytetään vain päähenkilön tarinan astinlautoina, Silfverberg sanoo.

Eikä kyse ole pelkästään sankarin rooleista. Monet elokuvat kutsuvat tuntemaan sympatiaa mokailevaa miestä kohtaan, mutta naisia vastaavanlaisissa, ristiriitaisissa rooleissa nähdään harvemmin.

– Se millaisia ihmiskuvia luodaan, kertoo siitä, ketkä täällä nähdään ihmisinä ja kuka on empatiamme arvoinen.

Ohikatsomista ja raivoa

Anu Silfverberg alkoi laskea naishahmoja elokuvissa ja tv-sarjoissa saatuaan feministisen herätyksen Helsingin yliopiston naistutkimuksen peruskurssilla 1990-luvulla. Seurasi järkytys ja epäusko siitä, voiko epäsuhta pitää paikkansa.

Sitä ennen Silfverberg oli turvautunut ohikatsomiseen: hän yritti olla kiinnittämättä huomiota elokuvien ongelmallisiin naisrooleihin suojellakseen rakastamaansa taidemuotoa.

– Mutta kun asiat tulivat näkyviksi, tuli raivo, ja kaikki pänni, Silfverberg sanoo.

Vaikka naisten rooleista elokuvissa on keskusteltu jo vuosikymmeniä, moni kokee, että #metoo-liikkeen myötä on tullut enemmän tilaa puhua niiden herättämästä raivosta ja surusta. Elokuvien arvioiva ja esineellistävä katse kun heijastaa naisen paikkaa myös yhteiskunnassa.

– Jos nuoret naiset ovat koko ajan kuvitteellisen tai olemassaolevan katseen alaisina, se hankaloittaa kaikkia pyrkimyksiä – työtä, mielenrauhaa ja itsensä kanssa toimeentulemista, Silfverberg sanoo.

Moninaistuvat ihmissadut tuovat toivoa

Nyt naiskuva on kuitenkin muuttumassa – etenkin lastenkulttuurissa. Kun 1970- ja 1980-lukujen tytöille oli tarjolla vain kaksi aktiivista sankaria, Peppi Pitkätossu ja Ronja Ryövärintytär, on toiminnallisia tyttöhahmoja jo paljon enemmän.

– 9-vuotiaan tyttäreni ikäisille maailman täytyy tuntua hyvin erilaiselta kuin itselleni samassa iässä. Nykyisiin prinsessaunelmiinkin liittyy aina toiminta, esimerkiksi Frozen-elokuva oli suorastaan vallankumous.

Lastenkulttuurin lisäksi muutos on näkynyt suoratoistopalveluissa, joissa tutkimusten mukaan diversiteetti on isompaa kuin elokuvissa. Esimerkkinä Silfverberg mainitsee HBO:n brittisarjan Years and Years. Päähenkilöinä on niin vanhoja ihmisiä, eri värisiä ihmisiä kuin homojakin.

– Ja yksi päähenkilöistä on pyörätuolissa. Odotin koko ajan, että hänen vammaisuutensa käsitellään, että tämä ihminen joutuu kiipeliin pyörätuolinsa takia, mutta ei. Tuli toiveikas olo, kun ihmiset eivät vain performoineet vähemmistöasemaansa.

Elokuvien ja tv-sarjojen laajenevan ihmiskuvan takia hän pystyy nykyisin katsomaan vanhoja elokuvia sekä rakastavasti että kriittisesti.

– Kun meillä alkaa olla yhä enemmän moninaisia ihmissatuja täällä, myös vanhemmat kuvat asettuvat uuteen kontekstiin.

Louise (Susan Sarandon) och Thelma (Geena Davis) står tätt tillsammans och tar ett foto av sig själva.
Kahden naisen automatkasta kertova Thelma & Louise (1991) oli monelle naiselle vallankumouksellinen elokuva. Louise (Susan Sarandon) och Thelma (Geena Davis) står tätt tillsammans och tar ett foto av sig själva. Kuva: United Archives / AOP Susan Sarandon,Thelma ja Louise,Geena Davis

Silfverberg viittaa esimerkiksi Tuulen viemää -klassikkoon, joka on nykysilmin “umpirasistinen ja ongelmallinen”, mutta toisaalta sen päähenkilö Scarlett O’Hara naishahmona historiallinen ja edelleen vertaansa vailla.

Se, että elokuvien ohjaajina ja käsikirjoittajina on muitakin kuin miehiä, vaikuttaa väistämättä niiden ihmiskuvaan― Anu Silfverberg

Myös elokuvantekijöiden kirjo kasvaa. Naisohjaajien ja -käsikirjoittajien saama rahoitus on tasa-arvoistunut Suomessakin. Lokakuisessa Jussi-gaalassa viime vuoden parhaan elokuvan palkinnon sai Miia Tervon ohjaama Aurora, ja feministisen Tottumiskysymys-elokuvasarjan tuottanut Tuffi Films sai elokuvataiteen valtionpalkinnon. Tänä vuonna sekä Zaida Bergrothin ohjaama Tove että Jenni Toivoniemen ohjaama Seurapeli ovat olleet arvostelumenestyksiä.

– Se, että elokuvien ohjaajina ja käsikirjoittajina on muitakin kuin miehiä, vaikuttaa väistämättä niiden ihmiskuvaan, Anu Silfverberg sanoo.

  • Vappuaattona Yle Puheessa suuri puujalkavitsibattle

    Vappuaattona Yle Puheessa veistellään puujalkavitsejä

    Vappuaattona 30.4.2021 Yle Puheessa veistellään jokaisen lähetyksen voimin puujalkavitsejä. Kuuntelijat ratkaisevat, kenestä kruunataan puujalkavitsien mestari – onko se Puheen Aamu, Akti vai Puheen Iltapäiväkerho? Kisaa varten kannattaa virittää Puheen Instagram ja WhatsApp 040 163 8586 valmiiksi.

  • Hyvä taide resonoi aina ajassa

    Moni klassikko sisältää seksismiä, rasismia ja homofobiaa.

    Kiinnitin entistä enemmän huomiota teoskattauksen monipuolisuuteen suunnitellessani uutta kautta Kirja vs. Leffa -sarjalle. Realistisen pohdinnan lisäksi esimerkiksi sadut ja dystopiat auttavat hahmottamaan paikkaamme maailmassa. Kulttuuritapahtumat ovat olleet viime aikoina vähissä koronarajoitusten vuoksi. Kirjoista ja elokuvista puhuminen tuntuu nyt erityisen merkitykselliseltä.