Avaruusfyysikko Esa Turunen on viettänyt suurimman osan elämästään yksiatomisen hapen hehkussa: "Revontulien viehätys ei ole kadonnut mihinkään!"

Nuoruudessaan Esa Turunen ajatteli revontulia vain sähköisenä ilmiönä. Pian hän kuitenkin huomasi antaneensa tuolle luonnon kauneimmalle väri-ilmiölle koko siihenastisen elämänsä. Suurella todennäköisyydellä hän aikoo paistatella yksiatomisen hapen hehkussa loppuun asti.

Kuusi kuvaa avaruusfyysikko Esa Turusen elämästä

Kuusi kuvaa avaruusfyysikko Esa Turusen elämästä

– Vaikka tiedämme, mitä odottaa niin siltikin ne ylittävät odotukset.

Näin Esa Turunen kokee joka kerta, kun hän suuntaa ulos muun perheen vaivuttua uneen ja luo katseensa yön mustaamalle pilvettömälle taivaalle.

– Vaikka olen tutkinut lähiavaruuden ilmiöitä jo usean vuosikymmenen ajan, ei revontulten viehätys ole kadonnut mihinkään. Päinvastoin se vain syvenee kokemuksen myötä, kun niistä on pikkuisen enemmän oppinut tietämään.

Välillä tuntuu, että revontulet valitsivatkin Esan. Jo hänen isänsä kotipaikka Inarissa on revontulien tutkimuksen kannalta merkittävä. Vuonna 1871 Selim Lemström teki läheisellä Luosmavaaralla Suomen ensimmäisen keinorevontulikokeen, jossa hän yritti luoda revontulivaloa Luosman huipulle.

– Lemström oli tullut siihen tulokseen, että revontulet ovat sähköinen ilmiö, jossa ilman sähköä virtaa korkeiden vuorten huippuun. Tuota ilmiötä hän yritti helpottaa vetämällä viisi kilometriä pitkän kuparilangan tunturin huipulle ja yhdistämällä sen keksimäänsä virtailukoneeseen. Muistiinpanoissaan Lemström kertoo nähneensä heikkoa revontulivaloa tunturin huipulta.

Kovan pakkasen takia kokeessa käytetty kuparilanka katkesi, eikä koetta voitu toistaa.

Tuon katkenneen kuparilangan Lemström oli maadoittanut Turusen isän kotitalon viereen.

Lapsuus parakkikylässä

Jo kolmevuotiaana Esa Turusen elämä oli erikoislaatuista. Hän asui parakkikylässä silloisen Neuvostoliiton puolella, koska hänen isänsä oli töissä vesirakennustyömailla. Rakentamalla vesivoimalaitoksia maksettiin Suomen sotavelkoja itäiselle naapurille.

– Isäni oli rohkea, kun otti koko perheen, kaksospojat ja vaimonsa, mukaan. Itselläni ei ole tuosta ajasta juurikaan varsinaisia muistoja, mutta vanhempien kertomusten pohjalta mieleen on muodostunut kuvia niistä ajoista.

Puolentoista vuoden aikana pienen pojan mieleen ehtii juolahtaa jos jonkinmoisia ajatuksia. Milloin Esa aiheutti vanhemmilleen sydämentykytyksiä karkaamalla venäläistytön kanssa aidanraosta, milloin lähtemällä yksikseen Suomeen Partakkoon poroerotukseen. Partakkoon Esa ei onneksi ehtinyt, kun Viljo-isän työkaveri tapasi pojan karkureissulta tienvarresta.

– Olin tuuminut, että jonnekinhan sitä pitää päästä, kun siellä aika oli käynyt pitkäksi, Esa naurahtaa.

Miten kaikki toimii?

Perimmäinen kysymys Turusella on pienestä asti ollut, miten kaikki toimii? Pikkupojalle nämä asiat selviävät hajottamalla kysymyksen kohde palasiksi.

Tai laittamalla autonrenkaan alle naula, kun isä on lähdössä töihin.

– Olin kovasti miettinyt, että jos laitan naulan renkaan alle siten, että se tukeutuu betonilattiaan niin puhkeaako se rengas. Voi sitä meteliä, kun isä myöhästyi aamulla töistä, kun rengas piti vaihtaa. Mutta sainpahan tietää, miten rengas puhkeaa, Turunen muistelee nauraen.

Utelias mieli kirvoittaa myös keksimään uusia asioita. Turunen rakensi 14-vuotiaana, ilman ohjeita, kokemustensa perusteella muun muassa täysin toimivan juotoskolvin, jolla on tehty 20 000 juotosta. Hän luopui keksinnöstään vasta, kun tutustui yliopistossa kaupallisiin laitteisiin.

– Juotoskolvilla on tehty esimerkiksi pieni radio ja kaksiääniset sähköurut. Rakensin sen hylättyjen autojen mittareiden osista.

Kysymys “miten kaikki toimii?” kertoo Turusen mielestä niiden ihmisten ajattelusta, jotka haluavat elää, olla ja työskennellä tutkimusmaailmassa.

“Älä mene fysiikkaa opiskelemaan”

Opettajien ketju – sen merkityksen Turunen on oppinut vanhemmalla iällä.

– Sekä hyvät että huonot opettajat ovat meille tärkeitä, kun muistamme ottaa matkaamme sen, millä oikeasti pääsemme eteenpäin.

Erään opettajan opetus on kantanut läpi koko elämän: voltti.

Ei Turunen volttien avulla ole tutkimuskentällä loistanut, vaan voltin opettelun antamalla itsepystyvyydellä, kuten Turunen asian ilmaisee. Opettajana toimi Kauko Tasala.

– Eihän silloin kansakoulussa olisi pikkupoika voinut uskoa, että kykenee sellaiseen. Kaukon ansiosta opin, että pystyn tekemään asioita, jotka näyttävät mahdottomilta.

Tasalan opissa Esa kasvatti luottamusta siihen, että harjoittelemalla oppii kyllä.

– Sadan hypyn jälkeen en ehkä vielä osaa, mutta kun teen tuhat hyppyä niin kyllä se sieltä tulee.

Nuoruusvuotensa Turunen vietti perheineen Ylivieskassa. Lukiossa fysiikan tunnilla nuoren Esan silmät kiiluivat. Oli kokeellisen tunnin aika, mikä tarkoitti sitä, että opettaja tekee luokan edessä kokeita laitteilla.

– Minua oli aina kiinnostanut, että miten kaikki toimii. Fysiikka antoi siihen vastauksia.

Kun myöhemmin tuli aika miettiä jatko-opiskelumahdollisuuksia, Esa halusi opiskella fysiikkaa. Opettaja oli kuitenkin toista mieltä.

– Hän sanoi, että voin mennä opiskelemaan yliopistoon ihan mitä vaan, mutta “älä mene fysiikkaa opiskelemaan”, Turunen muistelee.

Fysiikan numero oli Turusen kaikista numeroista huonoin, sillä tuolloin fysiikassa annettiin laskukaava, mutta ei selitystä sille. Huonon numeron takia opettajakin oli sitä mieltä, ettei fysiikka ollut Turusen tie.

Hassua kyllä, samaisen opettajan ansiosta Turunen oli innostunut fysiikasta perusteellisesti.

Fysiikan opettaja oli nimittäin vienyt Ylivieskan lukion oppilaat tutustumaan Oulun yliopistoon fysiikan laitokseen. Aika vain ei ollut se kaikkein tavanomaisin.

Kello yhdeksältä illalla tyhjässä luentosalissa lukiolaiset vastaanotti mies, joka varmisti Turusen tulevaisuuden suunnan.

– Professori Jorma Kangas piti meille pienen esitelmän luentosalissa, jonka jälkeen hän vei meidät spektrometrilaboratorioon, missä työskenteli, silloinen nuorimies, Jyrki Kauppinen. En tiedä mitä muut opiskelijat ajattelivat, mutta minä ajattelin, että tänne minä haluan tulla opiskelemaan.

Niinpä Turunen ei kuunnellut fysiikan opettajan mielipidettä vaan meni opiskelemaan fysiikkaa Oulun yliopistoon.

Esa Turusen kohtalo revontulten parissa oli sinetöity.

Teksti: Mirva Lahtimaa

Mitä tekemistä suunnistuksella on tutkijan työn kanssa? Kuinka huippu-urheilu auttaa tutkijan työssä? Miksi Turunen haluaisi nähdä revontulet eksoplaneetalla? Kuuntele Kuusi kuvaa avaruusfyysikko Esa Turusen elämästä Yle Areenassa.