Saara Aallon joulun tekevät vähän puuduttavatkin matkat perheen luo, mätitahnalla kuorrutettu kinkkuvoileipä ja tietenkin musiikki. Laulamaan hän suostuu aattona kuitenkin vain isovanhempien pyynnöstä. Mutta palataan siihen hieman myöhemmin.
Me käymme joulun viettohon taas kuusin, kynttilöin. Puun vihreen oksat kiedomme me hopein, kultavöin, vaan muistammeko lapsen sen, mi taivaisen tuo kirkkauden?
Jos kuluva vuosi 2020 olisi ollut kuten edeltäjänsä, viilettäisi Saara Aalto vauhdilla kaupungista toiseen esiintymässä joulukonserteissa. Koronavirusepidemian takia Aaltokin joutui lopulta tekemään päätöksen kiertueen perumisesta. Päätös on harmillinen, sillä Aalto rakastaa joulumusiikkia.
– Minulle jouluun virittäytyminen tulee kiertueesta ja joululauluista, kertoo Aalto ja nimeää omaksi suosikikseen 1930-luvun klassikon Me käymme joulun viettohon.
Kiertueen takia joulukuu on yleensä mennyt kaikkialla muualla kuin kotona, eikä Aallolla ole ollut siksi aikaa virittää kotia joulutunnelmaan. Hän myöntää olevansa suorastaan surkea jouluvalojen laittaja.
– Yleensä, kun saan valot laitettua, kuten aina joinain vuosina olen saanut, niin sitten ne roikkuvat siinä koko vuoden, enkä saa niitä otettua pois, Aalto nauraa.
Me käymme joulun viettohon niin maisin miettehin. Nuo rikkaan täyttää aatokset, ja mielen köyhänkin: suun ruoka, juoma, meno muu. Laps' hankeen hukkuu, unhoittuu.
Aalto viettää joulua yleensä hyvin perinteisesti. Juhlapöytään nostetaan kinkut ja rosollit, perunat ja lohi sekä äidin valmistamat joulutortut ja piparit. Kuusen alle nostettuja lahjoja jaetaan ja ihaillaan yhdessä isovanhempien kanssa.
Hetkiseksi Aalto uppoutuu muistelemaan perhejouluja. Hän kertoo, että perinne on jo pitkään ollut sama, mutta nyt isovanhemmista pappa on jo voinniltaan siinä kunnossa, että joulut alkavat väistämättä muuttaa muotoaan. Isovanhemmat ovatkin niitä harvoja, joille muusikko mieluusti esittää joululauluja kotonakin.
– Mutta aika usein siinä käy niin, että iskä ja äiti haluavat esittää lauluja ja me lapset katselemme ja mietimme, että voi ei, onko pakko, Aalto nauraa.
Yhdestä asiasta Aalto ei kuitenkaan suostu luopumaan. Isältä opittua herkkua syödään aamu- ja iltapaloilla ja se on muusikolle ruoka, jota ilman joulu ei tule.
– Herkkuni on laittaa joulukinkkua leivän päälle ja siihen päälle vielä mätitahnaa. Se on kaikkien mielestä niin outoa, mutta minulle jouluherkkua, muusikko nauraa.
Turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu tää; me kylmin käymme sydämin, laps' sivuun vain jos jää. Me lahjat jaamme runsahat, Laps' – tyhjät kätes ihanat.
Aallon rakkaimmissa joulumuistoissa mieleen nousevat lapsuuden joulut. Niissä kolmilapsisen perheen kuopus, seitsemän vuotta nuorempi pikkusisko Suvi on joutunut monen hyväntuulisen jekutuksen kohteeksi.
– Muistan aina, kun järjestin pikkusiskolle jouluyllätyksiä, kun hän oli noin 5–7-vuotias. Uskottelin hänelle, että tontut kävivät ikkunalla katsomassa. Pukeuduin itse tontuksi ja kävin hyppimässä pihalla, kaikki meni läpi! Aalto nauraa.
Joskus Suvi-sisko löysi kuusen alta kirjeen, johon tonttu oli piirtänyt aarrekartan joululahjojen luo. Sekin oli tietysti isosiskon tekosia.
– Ja sisko uskoi aina kaiken. Lapsuuden joulut ovat niin ihania, kun niissä on aina paljon taikaa. Se on lapselle siistiä aikaa.
Joulun merkitys on pysynyt Aallolle taianomaisena, vaikka ikää onkin lapsuusvuosista tullut jo mittariin. Olisi vähintäänkin omituista, jos joulua ei viettäisi perheen kanssa.
Tänä vuonna hän aikoo kuitenkin jakaa joulun koko Suomen kanssa. Aalto osallistuu aattona Yle TV1:n suoraan Kuusijuhla-lähetykseen.
– Olihan se aika iso päätös, että en menekään Ouluun. Mutta tuntuu myös tosi kivalta, että pystyy osallistumaan kaikkien perheiden jouluun television välityksellä. Se on spesiaalia.
Oi ystävät, jos myöskin me kuin tietäjämme nuo veisimme kullan, mirhamin tuon rakkaan lapsen luo, niin meille joulu maallinen ois alku joulun taivaisen.
Aalto on asunut jo useamman vuoden ajan Lontoossa, Isossa-Britanniassa, vaikka palasikin koronan takia Suomeen jo aiemmin tänä vuonna. Jouluun Brittein saarilla suomalainen ei ole kuitenkaan koskaan sopeutunut, vaan hän on aina viettänyt juhlapyhät kotimaassa.
– Maailmalla joulu on paljon kaupallisempi ja viihteellisempi, siihen kuuluu menomeininki ja bileet.
Aallolle sopii hyvin, että Suomessa perheet viettävät aikaa yhdessä, kääntyvät sisäänpäin omiin oloihinsa ja rauhoittuvat. Hän ei kaipaa brittiläistä baarijoulua.
– Suomessa ihmiset haluavat tulla esimerkiksi kirkkokonsertteihin ja olla hyvin hartaalla mielellä. Kaikilla on niihin kappaleisiin suuri tunneyhteys ja niistä tulee usein paljon muistoja mieleen. Briteissä ei ymmärretä ollenkaan tällaista.
Välillä hartauden kanssa on tekemistä, sillä pitkät matkat Suomen halki omiin ja Meri-puolison sukulaisiin ovat tulleet tutuiksi.
Tulevia jouluja varten Aallolla onkin mielessään haave, jonka hän keksii vasta haastattelun aikana.
– Joskus voisi vuokrata jonkin tosi ihanan, ison hirsimökin, jonne saisi samaan paikkaan Merin ja minun vanhemmat sekä sisarukset lapsineen. Ei tarvitsisikaan mennä edestakaisin, vaan olisi iso joulupaikka, jonne kaikki voisivat tulla. En ollut koskaan aikaisemmin tätä miettinyt, mutta nyt tuli sellainen olo, että tämä pitää joskus kokea.
Kaikki Kuusijuhlan lähetykset jouluaatolta sekä iloisia jouluyllätyksiä löydät Yle Areenasta.
Katkelmat ovat 1930-luvun joululaulusta Me käymme joulun viettohon, jonka on sanoittanut Mauno Isola ja säveltänyt Martti Turunen.
