Harto Hänninen
Yle
Keväällä 2021 tuli kuluneeksi 70 vuotta Matti Pellonpään syntymästä. Teeman Kino Suomi näyttää vuoden aikana useita Pellonpään elokuvia.
Matti Kalervo "Peltsi" Pellonpää (28. 3. 1951, Helsinki –13. 7. 1995, Vaasa) oli näyttelijänlaadultaan hyvin persoonallinen taiteilija. Hänen olemuksestaan huokui nukkavierua ja eleetöntä karismaa, joka teki hänestä hyvin rakastetun ja arvostetun. Vilpittömän ulkomuotonsa ja katseensa tähden hänestä oli helppo pitää, ja monet roolivalinnatkin tukivat mielikuvaa sympaattisesta ressukasta.
Pellonpään esiintymisvietti oli voimakas jo lapsena, ja hän päätyikin Ylen Lastenradion kuunnelmien esiintyjäkuntaan jo 1960-luvun alussa. Teatterikouluun hän pääsi 22-vuotiaana, vuonna 1973, ja valmistui sieltä vuonna 1977. Hänen kurssitovereitaan olivat muun muassa Kari Väänänen, Eija Ahvo ja Jukka-Pekka Palo.
Koulun jälkeen Pellonpää sai kiinnityksen Kirjan näyttämölle, jossa hän esiintyi kahden vuoden ajan ennen jättäytymistään freelanceriksi. Hän esiintyi vierailijana muun muassa KOM-teatterissa, Intimiteatterissa, Ryhmäteatterissa ja Helsingin kaupunginteatterissa, jossa häntä ohjasi Jouko Turkka. Pellonpää on haastatteluissaan kehunut Turkkaa ohjaajana vuolaasti.
Pellonpää ei kokenut teatteria omimmaksi alakseen, ja viimeiset teatteriroolinsa hän teki vuonna 1983. Hän suuntautui elokuviin, televisioon ja radioon.
Elokuvakameroiden eteen pieneen avustajan rooliin Pellonpää oli ensi kerran päätynyt jo Mikko Niskasen Pojat-elokuvan kuvauksissa vuonna 1962. Ensimmäinen isompi rooli suuren yleisön elokuvassa oli Valdemar Leppäsen osa klassikkodraamassa Akseli ja Elina vuonna 1970.
Opiskeluaikanaan Pellonpää kiinnitti yleisön huomiota elokuvassa Antti Puuhaara (1976), jossa hänellä on merkittävä ja mieliinpainuva sivurooli venäläisenä korpeen karkotettuna koomikkona. Akselin ja Elinan ohjannut Edvin Laine mieltyi nuoreen sielukkaaseen näyttelijään niin, että kiinnitti tämän myös elokuviinsa Viimeinen savotta (1977) ja Ruskan jälkeen (1979).
1980-luvun alku muutti kaiken Pellonpään elämässä ja urassa. Hän tutustui Aki ja Mika Kaurismäkeen Vanhan kuppilassa ja Mika pyysi häntä esikoiselokuvansa päärooliin. Syntyi Arvottomat (1982), josta tuli yhden sukupolven kulttielokuva ja tiennäyttäjä. Pellonpään lakonisen vähäeleisesti mutta herkästi esittämä Manne Ojaniemi piirtyi unohtumattomaksi ikoniksi suomalaisen elokuvan historiaan.
Yksi Arvottomien unohtumattomimmista oivalluksista on kutkuttava ristiriita Mannen kulahtaneen ja sulkeutuneen olemuksen ja Aki Kaurismäen kirjoittaman kirjakielisen replikoinnin välillä. Luuseri, jonka puhe on ylikorrektia ja lähes arjesta vieraantuneen sivistynyttä, sulatti kriitikoiden ja katsojien sydämet.
Kirjakielisestä ja niukasta dialogista tuli sittemmin Aki Kaurismäen elokuvien tavaramerkki ja Pellonpäästä niiden kulmakivi ja unohtumaton filmitähti. Kaurismäen elokuvissa Pellonpää puhkesi täyteen loistoonsa, ja vaikka roolinimet vaihtuivat, hänen surumielinen ja suurisydäminen luuseihahmonsa pysyi hyvin pitkälle muuttumattomana.
Pellonpään merkittävimmät pääroolit olivat Aki Kaurismäen elokuvissa Varjoja paratiisissa (1986), Leningrad Cowboys Go America (1989), Boheemielämää (1992) ja Pidä huivista kiinni, Tatjana (1994). Niiden lisäksi hänellä oli merkittävät ja karaktääriset sivuroolit saman ohjaajan elokuvissa Rikos ja rangaistus (1983), Calamari Union (1985), Hamlet liikemaailmassa (1987), Ariel (1988) sekä Leningrad Cowboys Meet Moses (1994), joka jäi Pellonpään viimeiseksi elokuvarooliksi.
Akin elokuvien lisäksi Pellonpää oli vakiokasvo myös Mika Kaurismäen elokuvissa: niitäkin kertyi yhteensä Arvottomien jälkeen viisi, sekä pää- että sivurooleja. Kolmas keskeinen ohjaaja Pellonpäälle oli Anssi Mänttäri, jonka elokuvia hänen uralleen kertyi kuusi.
Pellonpään merkittävimmät roolit Aki Kaurismäen elokuvien ulkopuolella olivat päärooli Matti Ijäksen komediassa Räpsy ja Dolly eli Pariisi odottaa (1990) sekä Jim Jarmuschin episodielokuva Night on Earth (1991), jonka Helsinkiin sijoittuva episodi on lähestulkoon Pellonpään monologi.
Pellonpää teki lukuisia muita sivurooleja muiden ohjaajien elokvuissa ja televisiosarjoissa, antaen aina luonteenomaisen karismaattisen silauksensa koko tuotannoille. Hänen radiotöistään kulttisuosioon on noussut yhdessä Kari Väänäsen kanssa syntynyt luenta satuklassikosta Nalle Puh vuodelta 1991.
Liian lyhyeksi jääneen uransa aikana Pellonpää ehti saada paljon kiitosta ja huomionosoituksia myötäelävästä ammattitaidostaan. Valtion elokuvataiteilijapalkinto tuli elokuvasta Varjoja paratiisissa, Jussi-palkinto Räpsystä ja Dollysta ja Euroopan elokuva-akatemian Felix-palkinto Boheemielämästä.
Aki Kaurismäen elokuvan Kauas pilvet karkaavat (1996) päärooli oli kirjoitettu Pellonpäälle, mutta tämä ehti menehtyä sairaskohtaukseen ennen kuvausten alkua. Elokuvan käsikirjoitusta muokattiin siten, että Pellonpäälle tarkoitettu rooli päätyi Kati Outisen roolihahmoksi, ja Outiselle tarkoitettu rooli muutettiin Kari Väänäselle sopivaksi. Pellonpään muistolle omistetussa elokuvassa nähdään näyttelijän valokuva.
Kino Suomen loppiaisaattoon 2021 valitut elokuvat Arvottomat, Varjoja paratiisissa ja Boheemielämää näyttävät Pellonpään monipuolisuuden näyttelijänä: myös Kaurismäen elokuvissa hän varioi klassista luuserihahmoaan taidokkaasti eri rekistereissä, koomisesta melankoliseen ja traagiseen. Syksyllä nähdään vielä Räpsy & Dolly.
- Arvottomat (1982). Rooleissa Matti Pellonpää, Pirkko Hämäläinen, Juuso Hirvikangas, Esko Nikkari, Jorma Markkula. Kuvaus Timo Salminen. Leikkaus Antti Kari. Käsikirjoitus Aki ja Mika Kaurismäki. Ohjaus Mika Kaurismäki. Tuotanto Villealfa Filmproductions.
- Varjoja paratiisissa (1986). Pääosissa Matti Pellonpää, Kati Outinen, Esko Nikkari, Saku Kuosmanen. Kuvaus Timo Salminen. Leikkaus Raija Talvio. Käsikirjoitus ja ohjaus Aki Kaurismäki. Tuotanto Villealfa Filmproductions.
- Boheemielämää (La vie de bohème, 1992) Rooleissa Matti Pellonpää, Kari Väänänen, André Wilms, Evelyne Didi, Christine Murillo, Jean-Pierre Léaud, Samuel Fuller, Gilles Charmant, Louis Malle, Sanna Fransman. Kuvaus Timo Salminen. Leikkaus Veikko Aaltonen. Äänitys Timo Linnasalo. Ohjaus ja käsikirjoitus Aki Kaurismäki. Tuotanto Sputnik Oy.
