Hyppää pääsisältöön

Äkkiä olikin vapaus puhua – Suomalaissoittajat Stalinin vainoissa

Santtu Karhu ja Arto Rinne, Santtu Karhu ja talvisovat -yhtyeen muusikot 1990-luvun alussa.
Keväällä 1993 Petroskoissa nuori suomalainen etnomusikologi Pekka Suutari tutustui Talvisovat-folkrockyhtyeen Santtu Karhuun (vas) ja Arto Rinteeseen (oik). Santtu Karhu ja Arto Rinne, Santtu Karhu ja talvisovat -yhtyeen muusikot 1990-luvun alussa. Kuva: Arto Rinteen arkisto Santtu Karhu

Kun Pekka Suutari lähti kenttätyömatkalle Petroskoihin keväällä 1993, Neuvostoliitto oli juuri hajonnut ja rajat auenneet. Nuori suomalainen etnomusikologi oli kiinnostunut Neuvosto-Karjalan 1920-1930-lukujen musiikkielämästä, jolloin amerikansuomalaiset olivat tulleet rakentamaan uutta ihanneyhteiskuntaa ja tuoneet mukanaan oman muodikkaan musiikkikulttuurinsa. Haastatellessaan iäkkäitä amerikansuomalaisia muusikoita Suutari sai huomata, että kaikki halusivat kertoa hänelle Stalinin vainoista, joista nyt saattoi puhua ensimmäisen kerran ääneen. - Osa 1/4

Punainen tähti.
Punainen tähti. kuvitus

Pekka Suutari innostui Karjalan kulttuurista ja kielestä samoihin aikoihin 1990-luvun alussa, kun Neuvostoliitto romahti ja raja itään aukesi. Helsingin yliopiston musiikkitieteen opiskelija oli saanut juuri valmiiksi etnomusikologian alaan kuuluvan pro gradunsa. Tutkielma käsitteli ruotsinsuomalaisten siirtolaisten tanssimusiikkia. Suutaria kiinnosti vähemmistöjen kulttuuri, johon vaikutti hänen oman taustansa. Hänen vanhempansa olivat Karjalan evakkoja, äiti oli syntyisin Impilahdelta, ja isä Karjalankannakselta Kivennavalta.

Suutari ryhtyi kirjeenvaihtoon Karjalan tiedekeskuksen kielen ja kirjallisuuden instituutin tutkijan, petroskoilaisen Kalle Raution kanssa. Nelikymppinen Rautio oli suoraan alenevassa polvessa sukua kuuluisalle petroskoilaiselle musiikkimiehelle, amerikansuomalaiselle Karl Rautiolle (1885-1963). Kalle oli Karl Raution pojanpoika.

Kun Pekka Suutari tammikuussa 1992 lähti ensimmäisen kerran Petroskoihin, Kalle Rautio majoitti hänet omaan kotiinsa.

Karjalan viikkolehden leike, kuvassa etnomusikologi Pekka Suutari kesäällä 1993.
Kun Pekka Suutari keväällä 1993 Petroskoissa meni haastattelemaan kanadansuomalaista toimittajaa Impi Vauhkosta, hän joutuikin itse Vauhkosen haastateltavaksi. Karjalan viikkolehden leike, kuvassa etnomusikologi Pekka Suutari kesäällä 1993. Kuva: Karjalan Viikkolehti leikekokoelmat

Pientä juopottelua Talvisovat-yhtyeen kanssa

Syksyllä 2020, lähes 30 vuotta myöhemmin Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen professori Pekka Suutari muisteli matkaansa Petroskoihin:

– Juuri silloin tammikuussa 1992 hinnat oli vapautettu Venäjällä. Maa oli vapaassa pudotuksessa kapitalismiin entisestä Neuvostoliiton sääntelytaloudesta.

Kalle Rautio tutustutti 26-vuotiaan suomalaisen paikallisiin nuoriin muusikoihin, jotka Suutarin iloiseksi yllätykseksi puhuivat suomea.

– Kalle vei minut yliopiston kansanperinneyhtyeen Toiveen harjoituksiin ja kävin myös Santtu Karhu ja talvisovat -yhtyeen harjoituksissa. Tutustuin sen jäseniin ja vietin muutamia iltoja heidän kanssaan. Se oli sellaista nuorten hauskanpitoa, pientä juopottelua.

Santtu Karhu ja Arto Rinne, Santtu Karhu ja talvisovat -yhtyeen muusikot 1990-luvun alussa.
Talvisovat-folkrockyhtyeen Santtu Karhu ja Arto Rinne vuonna 1990. Santtu Karhu ja Arto Rinne, Santtu Karhu ja talvisovat -yhtyeen muusikot 1990-luvun alussa. Kuva: Arto Rinteen arkisto Santtu Karhu & Talvisovat

Trumpetti pelasti vankileirillä Allan Sihvolan

Kalle Rautio tutustutti Suutarin myös omiin naapureihinsa, 72-vuotiaaseen amerikansuomalaiseen trumpetistiin Allan Sihvolaan ja tämän suomalaiseen vaimoon Heidiin. Heidin lapsuudenperhe oli tullut Neuvostoliittoon loikkareina. Vainojen aikaan vuonna 1938 Heidin isä oli vangittu, eikä hänestä sen jälkeen oltu kuultu enää mitään.

Allan Sihvola oli syntynyt Yhdysvalloissa, Ohion Warrenissa vuonna 1922. Allan oli ollut 11-vuotias, kun hänen lapsuudenperheensä oli muuttanut Neuvosto-Karjalaan. Sihvoloiden kotina oli ollut aluksi metsäkämppä Petroskoin lähellä Prääsässä. Allan oli käynyt koulua Petroskoissa.

Perheen asuessa Kontupohjassa Allan oli ryhtynyt soittamaan kornettia. Kun nuorukainen pääsi mukaan tanssiorkesteriin, kornetti vaihtui trumpetiksi.

Neuvosto-karjalainen yhtye 1930-luvun lopulla, trumpetistina Allan Sihvola.
Kornetti vaihtui trumpetiksi, kun Allan Sihvola pääsi 1930-luvun lopulla mukaan tanssiorkesteriin. Neuvosto-karjalainen yhtye 1930-luvun lopulla, trumpetistina Allan Sihvola. Kuva: Allan Sihvolan arkisto orkesterit

Allan Sihvolan muusikkoystäviin oli kuulunut amerikansuomalainen Valter Manner. Tullessaan aikanaan Neuvosto-Karjalaan Manner oli jättänyt perintönsä New Yorkiin. Näillä perintörahoilla muusikkotuttavat hankkivat muotikappaleiden, foxtrottien ja swingien nuotteja ja lähettivät ne Mannerille Petroskoihin.

Sitten KGB kiinnostui Mannerista, kutsui Sihvolan kuulusteluihin ja yritti saada tämän ilmiantamaan ystävänsä. Kuulusteluissa Sihvola näki koko ajan revolverin edessään pöydällä. KGB:tä kiinnostivat erityisesti Mannerin rahat. Sillä kertaa Sihvola jätettiin rauhaan, mutta myöhemmin hänet pidätettiin, ja hän joutui vuosiksi vankileirille.

Tseljabinskin vankileirin orkesteri, mukana amerikansuomalainen Allan Sihvola.
Tsheljabinskin vankileirin orkesteri. Keskellä vasemmalla Allan Sihvola trumpetti sylissään. Tseljabinskin vankileirin orkesteri, mukana amerikansuomalainen Allan Sihvola. Kuva: Allan Sihvolan arkisto vankileirit

– Allan Sihvola kertoi, kuinka hän oli ollut vankileirillä, ja kuinka trumpetti oli hänet pelastanut. Se, että hän sai soittaa toisille vangeille, oli kevyempää työtä kuin vankien muu työvelvoite. Vähäiset ruoka-annokset riittivät, ja Sihvola selvisi hengissä, tosin ihan luurangoksi laihtuneena, ennen kuin pääsi vapauteen ja takaisin kotiin Petroskoihin, Pekka Suutari kertoi tapaamisestaan Sihvolan kanssa.

Juuri Allan Sihvolan kohtaaminen antoi Pekka Suutarille sysäyksen ryhtyä tutkimaan Neuvosto-Karjalan 1920- ja 1930-lukujen musiikkielämää.

– Se oli tosi mullistava kokemus, se ensimmäinen käyntini Petroskoissa.

Petroskoi 1993 – kaaosta, väkivaltaa ja tyhjiä kauppoja

Varsinaiselle kenttätyömatkalle Petroskoihin Pekka Suutari matkusti reilu vuosi ensimmäisen matkansa jälkeen, huhtikuun lopulla 1993.

Neuvosto-Karjalan kartta noin 1935.
Neuvosto-Karjala vuonna 1935. Neuvosto-Karjalan kartta noin 1935. Kuva: Karjalan tasavallan kansallinen arkisto Petroskoi

Sillä kertaa hän oli Petroskoissa paikallisen yliopiston Skandinavian historian laitoksen vaihto-oppilaana ja viipyi kaupungissa yli kaksi kuukautta.

Venäjällä oltiin suuressa hämmennyksen tilassa, petroskoilaisten arki täyttyi käytännön haasteita.

– Siellä ei tahtonut toimia oikein mikään. Paikallisliikenne kulki harvoin ja huonosti. Trolley-bussit olivat ihan tupaten täysiä, niin että piti ihan tunkemalla tunkea, jotta pääsi kyytiin.

Kaaoksen keskellä tuntuvilla oli jatkuva väkivallan uhka.

– Se oli ihan katuväkivaltaa, ryöstöjä ja asuntomurtoja ja se oli ihmisten huulilla koko ajan. Jos jollain oli ollut kallis nahkatakki, niin aika helposti se oli varastettu ja henki viety.

Petroskoin kauppojen hyllyt ammottivat tyhjyyttään.

– Valikoima oli hyvin pientä, mutta ei siellä ihan nälänhätää ollut. Jos kuorma-auto tuli kaupunkiin perunalastissa, niin ihmiset menivät heti ostamaan perunoita lavalta. Kyllä se hyvin nopeasti hävisi ihmisten kasseihin se ruokatavara.

Pekka Suutarin iäkkäät haastateltavat katsoivat nuoren suomalaisen perään.

– Vanhukset pitivät huolta, että minulla oli perunaa, mitä paistaa ja kananmunia mitä keittää. Allan Sihvola oli niin huolestunut, että saanko ostettua ruokaa, että lähti kanssani kauppaan.

Ihmiset eivät halunneet, että haastattelu nauhoitetaan

Pekka Suutarin tarkoituksena oli ollut äänittää kaikki haastattelut C-kasetille. Petroskoissa hän joutui kuitenkin yllättävän tilanteen eteen.

– Valitettavasti minulla oli mukana vain kolme-neljä C-kasettia, eikä niitä voinut ostaa lisää mistään, niitä ei yksinkertaisesti ollut saatavilla. Niinpä joka kerta, kun tein haastattelun, se piti kirjoittaa puhtaaksi välittömästi. Käytin samoja kasetteja, äänitin päälle aina uudestaan ja uudestaan.

Osoittautui, että kolme-neljä C-kasettia riitti aivan hyvin.

– Monessa tapauksessa ihmiset eivät halunneet ollenkaan, että haastattelu nauhoitetaan. Muutenkin he saattoivat olla pikkuisen varovaisia, että mitä he tässä nyt voivat kertoa, ja miten se tallennetaan ja dokumentoidaan.

Kaikilla iäkkäillä haastateltavilla, joita Pekka Suutari tapasi, oli ikäviä kokemuksia:

– Oli epätietoisuutta, mihin tietoja voidaan kerätä, mitä tiedoilla voidaan tehdä. Kun äänitetään puhetta, niin sehän säilyy arkistossa vaikka sata vuotta. Sadassa vuodessa ehtii tapahtua paljon. Se tiedon motiivi, mikä minulla oli nuorena tutkijana, voi olla jollakin toisella aivan muu. Se varjo, minkä neuvostoaika jätti, se tuntui koko yhteiskunnassa ja oli varmasti epäluuloisuuden taustalla.

Petroskoi noin 1930-luvulla.
Näkymä Petroskoin amerikansuomalaiseen kaupunkiin 1930-luvun alussa. Petroskoi noin 1930-luvulla. Kuva: Karjalan tasavallan kansallinen arkisto Petroskoi

Yhtäkkiä olikin vapaus puhua

Pekka Suutari oli kiinnostunut Petroskoin 1920- ja 1930-lukujen musiikkielämästä Neuvosto-Karjalassa ja erityisesti siitä murroksesta, jonka amerikansuomalaisten mukanaan tuoma uudenlainen musiikki sai aikaan. Vaikka tapahtumista oli kulunut jo yli 60 vuotta, Suutarin onnistui löytämään haastateltavia.

– Se oli mukavaa, että löysin hyvin haastateltavia, jotka saattoivat muistella omaa aktiivista toimintaa. Heitä löytyi yllättävän paljon, jotka saattoivat kertoa niistä ajoista. Haastattelujen kuluessa sain kuitenkin huomata toistuvasti, että ihmisiä, jotka olivat toimineet muusikkoina, heitä oli haastateltavina sittenkin aika vähän. Mutta se ei johtunut siitä, että he olisivat olleet hyvin iäkkäitä. Vaan ennen kaikkea siitä, että niin moni oli menehtynyt vainoissa 1930-luvulla.

Suutari kohtasi ihmisiä, jotka olivat olleet vankileireillä ja ihmisiä, joiden läheisiä oli vangittu ja viety. Ilmapiiri 1990-luvun alussa oli poikkeuksellinen, sillä vasta silloin vainoista oli alettu puhua. Esimerkiksi Karelia-lehti oli julkaissut suomalaisista kertovan teemanumeron.

– Yhtäkkiä olikin vapaus puhua suomalaisista ja inkerinsuomalaisista ja siitä Neuvostoliiton historiasta, josta oli vaiettu vuosikymmenten ajan. Aika paljon oli ihmisille tullut uutta tietoa, että isovanhempia tai tuttavia oli rehabilitoitu ja tietoa, mitä heille oli tapahtunut. Kuka oli ilmiantanut ja ketä.

Ihmiset myös halusivat, että menneisyyden tapahtumista pitää kertoa eteenpäin.

– Melkein voi sanoa, että jokaisessa haastattelussa puhuttiin vainoista, vangitsemisista ja siitä, miten ihmisistä saatiin kiduttamalla tunnustuksia. Miten se tapahtui ja miten se oli mahdollista.

Klarinetisti Väinö Rintala – harvoja hengissä selvinneitä

Trumpetisti Allan Sihvola kehotti Pekka Suutaria menemään haastattelemaan 83-vuotiasta amerikansuomalaista klarinetistia, Väinö Rintalaa ja tämän kanadansuomalaista puolisoa, toimittaja Impi Vauhkosta.

Väinö Rintala oli muuttanut Bostonista Neuvosto-Karjalaan syksyllä 1932 ja liittynyt heti heinäkuussa perustettuun Petroskoin radiokomitean sinfoniaorkesteriin.

Petroskoin radiokomitean orkesteri 1932.
Vastaperustettu Petroskoin radiokomitean orkesteri vuonna 1932. Amerikansuomalainen kapellimestari Karl Rautio eturivissä keskellä mikrofonista vasemmalle. Petroskoin radiokomitean orkesteri 1932. Kuva: Väinö Rintalan perhearkisto Karl Rautio,Petroskoi

Väinö Rintala toimi vuosikymmenet sinfoniaorkesterin sooloklarinetistina ja opetti klarinetinsoittoa 1935 perustetussa Petroskoin musiikkiopistossa. Hän oli niitä harvoja amerikansuomalaisia muusikoita, jotka selvisivät vainoista hengissä.

Rintala oli syntynyt Satakunnan Harjavallassa 1910. Hän oli vain vuoden ikäinen, kun perhe muutti isän perässä Amerikkaan, Bostoniin. Rintaloilla harrastettiin ahkerasti musiikkia. Isä soitti tuubaa Bostonin työväensoittokunnassa ja esiintyi kokoonpanon kanssa tanssiaisissa työväen “haaleilla”.

Väinö-pojalle hankittiin klarinetti, ja hän aloitti opinnot Bostonin konservatoriossa. Klassisen koulutuksen lisäksi Väinö opetteli jazzia ja soitti tanssibändeissä. Myöhemmin hän pääsi johtamaan omaa niin kutsua penikkabändiään eli nuorista pojista koottua torviseitsikkoa.

Kun Väinö Rintala muutti Neuvosto-Karjalaan, hänet värvättiin rakentamaan Neuvostomaata kirvesmiehenä. Hän ei kuitenkaan tehnyt Petroskoissa koskaan kirvesmiehen töitä, vaan toimi alusta alkaen ammattimuusikkona.

Keväällä 1993 Pekka Suutari vieraili usein Rintalan ja tämän toimittajapuolison Impi Vauhkosen viihtyisässä kodissa Petroskoin musiikkiopiston naapurissa.

– Se oli levotonta aikaa. Rappukäytäviin pääsi kuka tahansa vapaasti. Asukkaat olivat kiinnittäneet uusia rautaovia ulko-oviensa eteen, Suutari muisteli.

Rautaoven takaa Rintalat toivottivat Suutarin lämpimästi tervetulleeksi.

– Aina keitettiin kahvit. Kun heidän kanssaan jutusteltiin ja tehtiin haastattelua, aikaa kului useampi tunti. Välillä oli nauhuri päällä, välillä ei. Aina he puhuivat hyvin avomielisesti ja mielellään.

“Meillä on jo ennestäänkin tarpeeksi vakoojia”

Karjalan Viikkolehden toimittaja Impi Vauhkonen oli syntynyt Kanadan Sudburyssa. Hänen lapsuudenperheensä oli muuttanut Neuvosto-Karjalaan metsätyömaille vuonna 1933.

Pokasahan käyttäjä Neuvosto-Karjalassa 1930-luvulla.
Amerikansuomalaiset tulivat joukolla Neuvosto-Karjalaan metsätöihin. Pokasahan käyttäjä Neuvosto-Karjalassa 1930-luvulla. Kuva: Karjalan tasavallan kansallinen arkisto pokasaha

Impi Vauhkonen ei kuitenkaan viihtynyt metsätöissä, vaan hakeutui Petroskoihin, missä sai töitä kirjakaupasta. Samalla hän alkoi käydä musiikkiopistoa. Siellä hän tutustui Väinö Rintalaan ja solmi tämän kanssa avioliiton.

Impin kanadansuomalainen isä haki Neuvostoliiton kansalaisuutta, mutta sitä ei myönnetty. Perusteluissa todettiin:

– Meillä on jo ennestäänkin tarpeeksi vakoojia.

Vauhkosen perhe palasi Kanadaan, mutta Impi jäi Petroskoihin, koska oli jo naimisissa Väinönsä kanssa.

Puolanjuutalainen jazztrumpetisti Eddie Rosner oli yksi Väinö Rintalan ihailemia neuvostojazzin tähtiä. Natsien vallattua Puolan 1939 Rosner pakeni Valko-Venäjälle. Neuvostoliiton vallattua Valko-Venäjän Rosner vangittiin, ja hän vapautui vankileiriltä 1954. Rosnerin orkesterissa soitti muun muassa merkittävä suomalainen jazzpasunisti Toivo Kohonen.

Rintaloiden olohuoneessa Pekka Suutari kuunteli neuvostojazzia ja muuta Väinö Rintalalle läheistä musiikkia klarinetistin levyhyllystä. Televisio oli usein päällä, ja keväällä 1993 Petroskoissa oli mahdollista katsella jo Sky Chanel -taivaskanavaa. Rintala koetti ymmärtää kansainvälistä discomusiikkia, mutta tunnusti Suutarille:

– En mie kyllä ihan ymmärrä tätä nykymusiikkia!

Lue seuraavaksi kuinka Neuvosto-Karjalan pääministeri Edvard Gylling antaa Amerikasta saapuneelle musiikkimiehelle Karl Rautiolle tehtävän.

Kuuntele kaksiosainen Puhdistus Petroskoissa – Suomalaissoittajat Stalinin vainoissa:

Punainen tähti.
Punainen tähti. kuvitus

Vainojen uhrien historiaa kerätään kahdessa eri hankkeessa

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS tallentaa kaksivuotisessa hankeessa Stalinin vainojen uhrien historiaa sekä heidän jälkeläistensä kokemuksia sukua koskettaneista vainoista osaksi suomalaista kulttuuriperintöä. Ohjeet muistojen tallentamiseen löytyvät täältä: Stalinin vainojen muistot -hanke (2021–2022).

Kansallisarkiston Suomalaiset Venäjällä 1917–1964 -tutkimushankkeelle voi lähettää tietoja ja vihjeitä. Hanke on hyvin kiinnostunut tutustumaan esimerkiksi koti- ja sukuarkistojen papereihin, kuten postikortteihin, kirjeisiin, päiväkirjoihin, valokuviin, asiakirjoihin sekä muistinvaraisiin kertomuksiin ja tarinoihin. Niiden kopioita voi lähettää tutkimushankkeelle sähköpostilla osoitteeseen suomalaiset.venajalla@arkisto.fi

Punainen tähti.
Punainen tähti. kuvitus

Lähteet

Suulliset lähteet

Kalle Raution haastattelu. Kerava 16.9.2020.
Pekka Suutarin haastattelut. Joensuu 9.9.2020 ja Helsinki 27.10.2020.

Painamattomat lähteet

Suutari, Pekka: Petroskoihin huhti-kesäkuussa 1993 tehdyn kenttätyömatkan haastattelujen litteroinnit. Haastateltavina mm. Orvo Björninen, Sanni Botsharnikova, Maksim Gavrilov, Ruth Niskanen, Ernest Haapaniemi, Elmeri Nousiainen, Viktor Paaso, Eila Rautio, Aarne Rikka, Urho Ruhanen, Väinö Rintala, Impi Vauhkonen, Mildred Rossi, Lillian Salo, Allan Sihvola ja Irina Takala.

Painetut lähteet

Kirjoja ja artikkeleita
Kamppinen, Ossi: Palkkana pelko ja kuolema — Neuvosto-Karjalan suomalaiset rakentajat. Docendo Oy. Jyväskylä 2019.
Paaso, Viktor: Siirtolaisperheen tarina. Canadan Uutiset 29.7.1992.
Ruhanen, Urho: Syytettynä suomalainen. Lilja ja Urho Ruhasen elämäntien kirja. Toim. Juha Virkkunen. Kustannus Pohjoinen. Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva. Oulu 1989.
Ruusunen, Aimo: Punakankaan suomalaiset. Teloitus- ja hautapaikka Krasnyi bor 1937–1938. Warelia. 2020.
Sihvola, Allan: Stalinin taivaan alle. OK-kirja. Turku 2021.
Suutari, Pekka: Suomalaissiirtolaiset Neuvosto-Karjalan "kansallisen" kulttuurin rakentajina. Musiikkipolitiikka ja musiikin murros Neuvosto-Karjalassa 1920-36. Suomen etnomusikologinen seura. Etnomusikologian vuosikirja (toim. Pirkko Moisala), Helsinki 1995.
Suutari, Pekka: "Going beyond the border. National cultural policy and the development of musical life in Soviet Karelia 1920–1940" kirjassa Soviet Music and Society under Lenin and Stalin: The Baton and Sickle. Toim. Neil Edmunds. Routledge 2004.
Suutari, Pekka: "Venäjän-Karjalaan siirtyneiden suomalaisten musiikkitoiminta" julkaisussa Itä meissä. Artikkeleita ortodoksisesta kulttuurista ja suomalais-venäläisestä vuorovaikutuksesta. Toim. Katriina Kajanne. Itä-Suomen yliopiston julkaisuja. Joensuu 2011.
Suutari, Pekka: Santtu Karhu: Laulaja - lauluntekijä rajalla. Etnomusikologian vuosikirja 2014.
Tuominen, Arvo: Kremlin kellot: muistelmia vuosilta, 1933-1939. Tammi. 1956.
Vaara, Pekka: Viena 1919–1922. Kun neuvostovalta tuli Karjalaan. Docendo Oy Jyväskylä. Livonia Print, Latvia 2020.

Lehtiartikkeleita ja internetsisältöjä
Karhumäen Sandarmohissa teloitettuja suomalaisia. PDF-tiedosto. Lähde: Eila Lahti-Argutina: Olimme joukko vieras vaan - venäjänsuomalaiset vainonuhrit Neuvostoliitossa 1930-luvun alusta 1950-luvun alkuun. Turku, Siirtolaisuusinstituutti, 2001. Otos: Irina Takala.
Huhtanen, Jarmo: Stalinin likvidoimat. Helsingin Sanomat 29.11.2020.
Hämäläinen, Unto: Stalinin vainoissa kuoli yhtä paljon suomalaisia kuin talvisodassa – Valtiojohto, teettäkää selvitys heidän kohtalostaan. Helsingin Sanomat 31.8.2019.
Pesonen, Mikko: Tutkija Aleksi Mainio – Stalinin vainoissa kuolleiden suomalaisten vaiheet on selvitettävä perusteellisesti. Yle Uutiset 15.1.2020.
Suutari, Pekka: The national character of Soviet Karelian music. Finnish Music Quarterly 6.4.2005.
Takala, Irina (käännös Timo Laakso): Rautio, Kalle. Kansallisbiografia 4.5.2001.
Vauhkonen, Impi: He rakensivat kulttuuria. Carelia 3/1993, 73-79.

Kaikki Rautiot yksissä kansissa. Karjalan Sanomat 15.5.2012.
Nimilaatta Kalle Raution muistoksi. Karjalan Sanomat 29.2.2012

Laidinen, Natalia: В семье её звали Мумми (Perheessä häntä kutsuttiin Mummiksi) (venäjäksi). Internetlehti Lyceum 6.9.2013.
Laidinen, Natalia: Очерк жизни и творчества Ройне Карловича Раутио в контексте эпо (Roine Karlovic Raution elämä ja työ). PDF-tiedosto (venäjäksi). Журнал «Север» 1.2.2017, 83–101.
Trubin, Alexander: Как ведущий джаз-музыкант СССР создавал Симфонический оркестр Карелии. Часть первая (Neuvostoliiton johtavana jazzmuusikkona hän loi Karjalan sinfoniaorkesterin. Artikkeli kapellimestari Leopold Teplitskistä, osa 1).
Trubin, Alexander: Как ведущий джаз-музыкант СССР создавал Симфонический оркестр Карелии. Часть вторая ((Neuvostoliiton johtavana jazzmuusikkona hän loi Karjalan sinfoniaorkesterin. Artikkeli kapellimestari Leopold Teplitskistä, osa 2).

Wikipedia (suomeksi): Karl Rautio
Wikipedia (englanniksi): Karl Rautio
Wikipedia (venäjäksi): Rautio, Karl Erikovitsh
Wikipedia (liivin-karjalaksi): Karl Rautio
Wikipedia (venäjäksi): Roine Rautio

Национальный архив РК (Karjalan tasavallan kansallisarkisto) (venäjäksi) Раутио Карл Эрикович (1889-1963 гг.) (Rautio Karl Erikovich)
Карельский композитор Карл Раутио родился 125 лет назад (Karjalan säveltäjä Karl Rautio syntyi 125 vuotta sitten) (venäjäksi). Respublika 19.11.2014.
Карельскому композитору Ройне Раутио исполнилось бы 80 лет (Karjalan säveltäjä Roine Rautio olisi täyttänyt 80 vuotta) (venäjäksi). Respublika 21.7.2014.
Карелия отмечает 130-летие композитора Карла Раутио (Karjala juhlii säveltäjä Karl Raution 130-vuotisjuhlaa) (venäjäksi). Internetlehti Lyceum 20.11.2019.

Televisio-ohjelmia
Karjalainen kiirastuli. Ohjaus Seppo Rustanius. Illume Oy, TV2 Dokumenttiprojekti, 2001.
Hengenpelastajat. Ohjaus Jouko Aaltonen. Illume Oy 2005.