Hyppää pääsisältöön

Edvard Gylling antoi Amerikasta saapuneelle musiikkimiehelle Karl Rautiolle tehtävän – Suomalaissoittajat Stalinin vainoissa

Kuvakollaashissa Petroskoissa vaikuttanut säveltäjä Karl Rautio perheineen, Petroskoin sinfoniaorkesteri, leningradilainen jazz-orkesteri ja petroskoilaisia opettajaopiston talkoolaisia.
Vasemmassa yläkulmassa säveltäjä Karl Rautio perheineen vuonna 1929, oikealla Petroskoin sinfoniaorkesteri Leningradissa 1937 ja alapuolella Leopold Teplitskin jazz-orkesteri. Vasemmassa alakulmassa Petroskoin opettajaopiston opettajia talkoissa 1935. Kuvakollaashissa Petroskoissa vaikuttanut säveltäjä Karl Rautio perheineen, Petroskoin sinfoniaorkesteri, leningradilainen jazz-orkesteri ja petroskoilaisia opettajaopiston talkoolaisia. Kuva: Raution perhearkisto. Karjalan tasavallan kansallinen arkisto. Petroskoi,sinfoniaorkesterit,Karl Rautio,Leopold Teplitski

1930-luvun Petroskoissa ei voinut olla törmäämättä Karl Raution nimeen. Rautio oli saapunut Edvard Gyllingin johtamaan Neuvosto-Karjalaan Kaliforniasta 1922, ja oli aloittanut työskentelyn musiikin- ja laulunopettajana Petroskoin suomalaisessa opettajaopistossa. – Osa 2/4

Karl Raution ponnistelujen ansiosta Petroskoin opettajaopistoon perustettiin Neuvosto-Karjalan ensimmäinen sekakuoro. Opistossa alkoivat toimia myös opettajien ja oppilaiden orkesterit.

Karl Raution nimeä vuodesta 1971 kantanut Petroskoin musiikkiopisto aloitti toimintansa vuonna 1935. Rautio oli yksi harvoja amerikansuomalaisia musiikkimiehiä, jotka selvisivät hengissä Stalinin vainoista.

Tämän artikkelisarjan kertoja on professori Pekka Suutari Itä-Suomen yliopistosta Karjalan tutkimuslaitokselta. Hän haastatteli iäkkäitä amerikansuomalaisia muusikoita kenttätyömatkallaan Petroskoissa vuonna 1993. Karl Rautiosta hän kertoo:

– Rautio oli hyvin aktiivinen organisoija. Kaikkialla missä hän liikkui, hän perusti orkestereita ja kuoroja ja sai ihmiset toimimaan yhdessä ja tekemään musiikkia. Opettajaopiston orkesterista sanottiin, että se oli olosuhteisiin nähden varsin hyvin toimiva orkesteri. Se pystyi soittamaan vaativiakin kappaleita.

Neuvosto-Karjalan säveltäjiä vas. S. Efimov, Karl Rautio, Leopold Teplitski, Ruvim Pergament ja Lauri Jousinen. Leningrad 1936.
Petroskoin sinfoniaorkesterin perustaja Karl Rautio kuvassa toinen vasemmalta. Muut Neuvosto-Karjalan säveltäjät vas. S. Efimov, Leopold Teplitski, Ruvim Pergament ja Lauri Jousinen, Leningrad 1936. Raution säveltämä Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan hymni valittiin 1940 perustetun tasavallan kansallislauluksi 1945. Laulusta luovuttiin 1956 kun Karjalais-suomalainen SNT sulautettiin Venäjän SNT:hen ja siitä tuli itsehallinnollinen Venäjän alue. Neuvosto-Karjalan säveltäjiä vas. S. Efimov, Karl Rautio, Leopold Teplitski, Ruvim Pergament ja Lauri Jousinen. Leningrad 1936. Kuva: Karjalan tasavallan kansallinen arkisto. säveltäjät,Karl Rautio,Lauri Jousinen

Tuohitorvensoittaja Kalle Rautio – siirtolaisen tie Pohjanmaalta Amerikkaan

Karl Rautio oli syntynyt Pohjanmaalla, Ylistaron Untamalan kylässä 1885. Kun Karl – tai Kalle – oli ollut pieni, hänen isänsä Erik Rautio oli lähtenyt kuuden vanhimman poikansa kanssa työnhakuun Amerikkaan.

Nuorimmainen Kalle oli jäänyt äidin kanssa koti-Suomeen. Kalle oli käynyt talvisin kansakoulua ja paimentanut kesäisin kylän karjaa. Kalle oli opetellut soittamaan tuohitorvea, jolla oli säestänyt lauantai-iltaisin tansseja. Tsaarin armeijan soittokunnassa hän oli oppinut soittamaan trumpettia.

Amerikka ei kohdellut perheen isää Erik Rautiota hyvin. Isä palasi Pohjanmaalle sairaana miehenä ja kuoli pian. Myös vanhin poika Iisakki palasi Suomeen terveytensä menettäneenä.

Raution perheen omaisuus hupeni lääkärinpalkkioihin, velkataakka kasvoi ja kotimiehenä toiminut 18-vuotias Kalle joutui kovan paikan eteen.

Vuonna 1903 Kalle Rautio teki päätöksensä. Hän myi kotitalonsa ja matkusti Amerikkaan. Hänen toiveenaan oli päästä opiskelemaan musiikkia.

Suomalaissiirtolaisten lapsiorkesteri Amerikassa 1920, johtajana Kalle Jauhiainen.
Suomalaissiirtolaisten lapsiorkesteri Amerikassa 1920, johtajana Kalle Jauhiainen. Kenties Kalle Rautio oli kuullut, että Amerikassa hän saattaisi jatkaa hyvin alkanutta soittoharrastustaan. Suomalaissiirtolaisten lapsiorkesteri Amerikassa 1920, johtajana Kalle Jauhiainen. Kuva: Työväen arkisto orkesterit,siirtolaiset,Kalle Jauhiainen

Amerikassa piti kuitenkin ansaita elanto. Koska musiikista ei saanut ansiotuloja, Karl ryhtyi kaivosmieheksi. Hän toimi ensimmäiset kymmenen Amerikan-vuottaan Montanan ja Utahin kaivoksissa.

Musiikkia hän ei kuitenkaan jättänyt. Hän soitti iltaisin trumpettia työväen hengellisessä orkesterissa ja opiskeli musiikkia Chicagon yleissivistävän opiston kirjekurssilla.

Kahden vuoden kuluttua 1905 Karl Rautio yleni kaivoksen apulaistarkastajaksi. Neljäntenä Amerikan-vuonnaan 1907 hän aloitti kaivosmiesten puhallinorkesterin johtamisen ja solmi samana vuonna avioliiton amerikansuomalaisen Hilda Haaralan kanssa.

Raution maine musiikkimiehenä alkoi levitä, ja 1912 hänet kutsuttiin musiikinohjaajaksi suomalaisten työläisten sosialistiseen työkerhoon Oregonin Astoriin.

Chicagon kirjekurssin musiikkiopinnot Karl Rautio sai päätökseen 1915 ja aloitti heti seuraavana vuonna musiikkiopinnot Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa. Opiskelu oli mahdollista Astorian sosialistisen työkerhon taloudellisella tuella.

Neljä vuotta myöhemmin hän valmistui. Hän oli aloittanut myös säveltämisen, mutta pian oli jälleen suuren muutoksen aika. Kommunistiseen puolueeseen liittynyt Karl Rautio muutti Neuvosto-Karjalaan 1922.

Kaliforniasta Neuvosto-Karjalaan ihanneyhteiskuntaa rakentamaan

Karl Rautio oli ehtinyt asua Yhdysvalloissa lähes 20 vuotta siirtyessään ensimmäisten amerikansuomalaisten mukana Neuvostoliittoon. Hän saapui uuteen kotimaahansa kalastuslaivueen mukana, joka rantautui Vienanmeren rannikolle Belomorskiin. Sieltä matka jatkui Petroskoihin.

Karl Raution perässä Neuvosto-Karjalaan tuli puoliso Hilda pariskunnan kahden pojan kanssa. Hilda ei kuitenkaan viihtynyt Petroskoissa, vaan palasi pian takaisin Yhdysvaltoihin vieden pojat mukanaan.

Karl jäi Petroskoihin ja solmi vuonna 1925 uuden avioliiton itseään 20 vuotta nuoremman Aune Virtavuoren kanssa. Aune oli syntynyt Uudellamaalla Billnäsissä ja tullut Petroskoihin lapsuudenperheensä mukana.

Aune ja Karl Rautio vuonna 1929. Aunen sylissä Heino-vauva. Karl Raution sylissä poika Erik. Takana Aunen sisaret.
Aune ja Karl Rautio vuonna 1929. Aunen sylissä Heino-vauva. Karl Raution sylissä poika Erik. Takana Aunen sisaret. Aune ja Karl Rautio vuonna 1929. Aunen sylissä Heino-vauva. Karl Raution sylissä poika Erik. Takana Aunen sisaret. Kuva: Raution perhearkisto. Karl Rautio

– Karl Raution kanssa samalla laivalla saapui viulisti Lauri Jousinen, joka toimi 1920-luvulla fysiikan opettajana Petroskoin opettajaopistossa samalla kun Karl Rautio oli opiston musiikinopettaja, Pekka Suutari kertoo.

Lauri Jousinen oli syntynyt Kanta-Hämeessä Tammelassa. Hän oli työmiehen poika, joka oli käynyt kolme vuotta kansakoulua ja toiminut useissa ammateissa.

Ennen muuttoaan Neuvosto-Karjalaan Jousinen oli ehtinyt opiskella vuoden viulunsoittoa Chicagon konservatoriossa.

Petroskoihin saavuttuaan Karl Rautio ja Lauri Jousinen ryhtyivät järjestämään kaupungin musiikkielämää.

Lauri Jousinen levytti pianisti William E. Steinin kanssa muutamia kappaleita Columbia-levy-yhtiölle Yhdysvalloissa 4.6.1915. Yksi kappaleista on Järven polkka.

Edvard Gylling – “Karjalan keisari”

Kun Karl Rautio ja Lauri Jousinen tulivat Petroskoihin 1920-luvun alussa, Neuvosto-Karjalan kansallista tasavaltaa oltiin vasta rakentamassa. Neuvosto-Karjalan johtaja oli suomalainen, Kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja Edvard Gylling.

Kuopiossa 1881 syntynyt Edvard Gylling oli suomalainen tiedemies, filosofian tohtori ja kansantaloustieteen dosentti. Gylling vastusti ensin vallankumousta, mutta Suomen sisällissodan puhjettua tammikuun lopussa 1918, hän liittyi punaisten ylimpään johtoon.

Sodan päätyttyä toukokuussa valkoisten voittoon Gylling onnistui piiloutumaan ja siirtymään salaa Tukholmaan.

Keväällä 1920 Neuvosto-Venäjän johtaja Lenin kutsui Gyllingin Petroskoihin.

Edvard Gylling perheineen Tukholmassa 1920.
Edvard Gylling puolisonsa Fannyn ja yhden tyttären kanssa Tukholmassa 1920. Gylling matkusti Leninin kutsusta Neuvosto-Venäjälle kuvanottopäivänä.­ Edvard Gylling perheineen Tukholmassa 1920. Kuva: Sosiaalisen ja poliittisen historian arkisto RGASPI Edvard Gylling

Kansallisuuspolitiikka oli bolshevikkien keskeinen väline.

– Tsaarin Venäjällä kansallisuuksia ei ollut huomioitu. Suuri osa ihmisistä ei kuitenkaan ollut venäläisiä ja oli tärkeää saada nämä vähemmistökansat vallankumouksen taakse.

Gylling oli kerännyt Neuvosto-Karjalan johtoon Suomesta sisällissodan jälkeen paenneita kommunisteja. Hänen johdollaan toteutettiin politiikkaa, jonka tarkoituksena oli lisätä alueen taloudellista riippumattomuutta ja suomenkielistää karjalainen väestö.

Kesäkuussa 1920, viikkoa ennen Suomen ja Neuvosto-Venäjän välisten Tarton rauhanneuvottelujen alkua Neuvosto-Venäjälle perustettiin Karjalan työkansan kommuuni. Ehdotus oli Edvard Gyllingin ja se sopi hyvin yhteen Leninin ajatusten kanssa.

Edvard Gyllingin puoliso Fanny Gylling ja lapset lähdössä Tukholmasta 1921.
Fanny Gylling lapsineen 4. toukokuuta 1921 Tukholman satamassa. Fanny on juuri astumassa laivaan ja muuttamassa Neuvosto-Karjalaan vuosi Edvardin jälkeen. Lapset eivät ole vielä lähdössä mukaan, vaan ovat tulleet saattamaan äitiään. Edvard Gyllingin puoliso Fanny Gylling ja lapset lähdössä Tukholmasta 1921. Kuva: Sosiaalisen ja poliittisen historian arkisto RGASPI Edvard Gylling,Fanny Gylling

Karjalaisia sivistetään suomeksi

Gyllingin johdolla Neuvosto-Karjalassa tehtiin kansallistuttamispolitiikkaa.

– Suomen ja karjalan kieli olivat läheisiä toisilleen ja niillä korostettiin myös kansojen välistä heimoyhteyttä. Tällä vähän kuvitellullakin mandaatilla muodostettiin Neuvosto-Karjala ja karjalaista väestöä ryhdyttiin sivistämään ja alueen virallisiksi kieliksi tulivat venäjä ja suomi.

– Suomea suosittiin karjalan kielen kustannuksella. Neuvosto-Karjalassa ryhdyttiin julkaisemaan suomenkielisiä sanomalehtiä. Mutta lukutaidottomuus rehotti, joten kouluja piti perustaa nopeaan tahtiin.

Petroskoin keskikoulun numero 2 oli suomalainen koulu. Kuvassa kahdeksas luokka oppitunnilla vuonna 1935.
Petroskoin keskikoulun numero 2 oli suomalainen koulu. Kuvassa kahdeksas luokka oppitunnilla vuonna 1935. Petroskoin keskikoulun numero 2 oli suomalainen koulu. Kuvassa kahdeksas luokka oppitunnilla vuonna 1935. Kuva: Karjalan tasavallan kansallinen arkisto. Petroskoi,Opettaminen,keskikoulu

Opettajat kutsuttiin ensi alkuun Inkeristä, missä oli toiminut pitkään opettajaseminaari.

– Oli pedagoginen ja poliittinen valinta, että alettiin käyttää suomen kieltä, koska karjalan kielellä ei ollut valmista kirjakieltä. Totta kai suomenkielisille, Karjalaan muuttaneille johtajille, sivistyneistölle ja opettajille oli helpompaa käyttää suomen kieltä, kun valmiit oppikirjat ja materiaalit olivat olemassa.

– Mutta toisaalta siinä oli nykypäivän näkökulmasta kolonialistinen ulottuvuus; opettamalla suomen kielellä sivuutettiin kansan omat kielelliset tarpeet ja mahdollistettiin se, että se karjalan kieli jäi menneisyyden agraariksi puhekieleksi.

Suomen kieli otettiin helpommin vastaan Vienan Karjalassa, missä karjalan kieli oli lähellä suomen kieltä ja väestö ymmärsi suomea.

Mutta Aunuksen Karjalassa, missä puhuttiin Litvin karjalaa, asia ei ollutkaan yksinkertainen. Väestö protestoi. He olisivat paljon mieluummin opiskelleet venäjää kuin suomea.

Petroskoin opettajaopiston opettajia talkootöissä Onegan traktoritehtaan puistossa 1935.
Petroskoin opettajaopiston opettajia talkootöissä Onegan traktoritehtaan puistossa 1935. Petroskoin opettajaopiston opettajia talkootöissä Onegan traktoritehtaan puistossa 1935. Kuva: Karjalan tasavallan kansallinen arkisto. Petroskoi,opettajat

Edvard Gylling antaa Karl Rautiolle tehtävän

Orkesteritoiminta jatkui Karl Raution johdolla Petroskoin opettajaopistossa koko 1920-luvun. Vaikka kyseessä oli harrastajaorkesteri, se oli 1930-luvun alussa niin korkeatasoinen, että Rautio sai Edvard Gyllingiltä tehtävän koota Petroskoihin sinfoniaorkesterin.

Kesällä 1932, Karjalan Tasavallan kansankomissariaatin päätöksellä nro 1208, aloitti toimintansa Petroskoin radiokomitean orkesteri, ammattimaisten soittajien kokopäivätoiminen sinfoniaorkesteri. Rahoituksen orkesteri sai Moskovasta.

– Ainakin puolet sen orkesterin soittajista oli suomalaisia ja erityisesti amerikansuomalaisia, joita saapui 1930-luvun ensi vuosina Karjalaan todella paljon, tuhansia.

Amerikansuomalaisia merimatkalla Yhdysvalloista Englantiin noin 1920-luvulla.
Amerikansuomalaisia matkalla uuteen kotimaahan Neuvostoliittoon. Atlantin ylityksen jälkeen pysähdyttiin satamaan Englannissa. Amerikansuomalaisia merimatkalla Yhdysvalloista Englantiin noin 1920-luvulla. Kuva: Gloria Huttusen arkisto amerikansuomalaiset

– Monet olivat käyneet kouluja Amerikassa ja soittaneet jotain soitinta kouluja käydessään. He toivat soittimet mukanaan. Ja niitä taitavimpia soittajia Karl Rautio keräsi tähän orkesteriin.

Petroskoin radiokomitean orkesterin ensimmäinen julkinen konsertti pidettiin 30. syyskuuta 1933. Ohjelmassa kuultiin Pjotr Tšaikovskin neljäs sinfonia ja Italialainen capriccio.

Orkesteri kasvoi 18-jäsenisestä soittajistosta 40 muusikon sinfoniaorkesteriksi ja sai Karl Raution lisäksi toisen kapellimestarin, venäläisen Leopold Teplitskin.

Petroskoin radiokomitean orkesteri 1932.
Petroskoin radiokomitean orkesteri ja perustajansa, amerikansuomalainen säveltäjä ja kapellimestari Karl Rautio (eturivissä mikrofonista vasemmalla) radion studiossa vuonna 1932. Petroskoin radiokomitean orkesteri 1932. Kuva: Väinö Rintalan perhearkisto Karl Rautio,Petroskoi

Radiokomitean orkesteri esitti konserteissaan klassisromanttista ohjelmistoa, usein Tshaikovskia, Schubertia ja Sibeliusta, mutta soitti myös Karjalan omien säveltäjien Karl Raution, Leopold Teplitskin ja Ruvim Pergamentin sävellyksiä ja sovituksia.

– Karjalaisten säveltäjien musiikki oli maalailevaa ja romanttista, niin kuin oli sen ajan elokuvamusiikkikin. Karl Raution sävellyksissä oli vähän naiivi sävy, jossa oli pohjalla kansanlaulunomaisuutta. Hänen säveltämänsä orkesterimusiikki oli tyyliltään kuin sovituksia kansansävelmistä.

Kuorma-auton lavalla kaatosateesta piittaamatta

Petroskoissa pidettyjen konserttien lisäksi Radiokomitean orkesteri kiersi esiintymässä tavalliselle kansalle ja työläisille. Orkesteri vieraili työlaitoksissa ja teki kiertueita eri puolille Karjalaa.

Kerran konserttimatka sadan kilometrin päähän Aunukseen taitettiin kaatosateessa kuorma-auton lavalla. Vaikka suojana oli teltta, kaikki soittajat olivat läpimärkiä, kun päästiin perille. Kylmään koululuokkaan tehtiin nuotio, ripustettiin vaatteet kuivumaan ja pantiin tanssiksi. Konserttimestari Lauri Jousinen keräsi rahat ja haetutti kaupasta votkaa.

Nimensä mukaisesti Radiokomitean orkesteri esiintyi jatkuvasti radiolähetyksissä. Radion studio sijaitsi postitalon yläkerrassa. Joka yö kello 24, kun radio-ohjelma loppui, soittajat kokoontuivat studioon soittamaan Kansainvälisen.

Sitten joku sääli muusikoita, ja toimitti radioasemalle Kansainvälisen äänilevyllä. Äänilevy kuitenkin särkyi – joku särki sen kenties tahallaan – ja jälleen soittajien nähtiin joka yö rientävän postitaloon velvollisuuttaan suorittamaan.

Petroskoin radiokomitean sinfoniaorkesteri Karjalan taiteen päivillä Leningradissa 1937, kapellimestarina Leopold Teplitski.
Radiokomitean orkesteri sai kapellimestarinsa Leopold Teplitskin johdolla kunnian esiintyä Karjalan taiteen päivillä Leningradissa 1937. Tapaus oli orkesterin alkuvuosien uran kohokohta. Petroskoin radiokomitean sinfoniaorkesteri Karjalan taiteen päivillä Leningradissa 1937, kapellimestarina Leopold Teplitski. sinfoniaorkesterit

Leopold Teplitskin tarina

Leopold Teplitski oli syntynyt Ukrainan Kiovassa 1890. Hän oli elättänyt vanhempansa ja sisaruksensa 16-vuotiaasta lähtien pianistina, sen jälkeen kun isänsä oli menettänyt työkykynsä.

Päivisin Leopold oli säestänyt tanssijoita ja iltaisin hän oli viihdyttänyt ravintoloissa. Vähitellen Teplitski oli edennyt ravintolaorkesterin kapellimestariksi.

Kapellimestari ja säveltäjä Leopold Teplitski 1920-luvulla.
Kapellimestari ja säveltäjä Leopold Teplitski 1920-luvulla. Kapellimestari ja säveltäjä Leopold Teplitski 1920-luvulla. kapellimestarit,säveltäjät,Leopold Teplitski

Vuonna 1915 Teplitski hyväksyttiin Pietarin keisarilliseen konservatorioon. Hän opiskeli pianonsoittoa, sävellystä ja orkesterinjohtoa ja sai valmistuttuaan johtaa Tshaikovskin Joutsenlampi-baletin Mariinski-teatterissa.

Vallankumouksen jälkeen Teplitski johti orkesteria Leninin ja korkeiden puoluejohtajien edessä Kominternin toisessa kongressissa.

Hän toimi kapellimestarina myös Moskovan viidennessätoista puoluekongressissa, missä kuulijoina olivat Stalin ja puolue-edustajat.

Kapellimestarin urastaan huolimatta Teplitski toimi yhä pianistina elokuvateattereissa. Tästä johtuen hänet lähetettiin Amerikkaan muun muassa tutustumaan mykkäelokuvien säestämiseen.

– Neuvostoliiton kulttuuripolitiikan pääideologi Anatoli Lunatšarski lähetti hänet Amerikkaan, jotta hän tutustuisi siellä jazziin ja toisi palatessaan nuotteja, soittimia ja uusia vaikutteita. Hänen tehtävänsä oli synnyttää uutta musiikkikulttuuria Neuvostoliittoon.

Amerikassa ollessaan Teplitskin esiintyi Philadelphiassa Yhdysvaltain kansainvälisen maatalousnäyttelyn Neuvostoliiton paviljongin ravintolassa. Hän pääsi soittamaan myös kuuluisan jazzmuusikon, kapellimestari Paul Whitemanin orkesteriin.

Amerikasta palattuaan Teplitski perusti Leningradiin jazz-orkesterin, josta tuli menestys. Kiertueellaan 1927 orkesteri pääsi esiintymään muun muassa Leningradin filharmoniaan.

Leopold Teplitskin Leningradiin 1927 perustama jazz-orkesteri.
Leopold Teplitskin jazz-orkesteri 1927. Leopold Teplitskin Leningradiin 1927 perustama jazz-orkesteri. jazz,orkesterit,Leopold Teplitski

Vuonna 1928 Teplitskin onni kääntyi. Kirjailija Maxim Gorki kirjoitti Pravdaan murskakritiikin, jossa haukkui jazzkonsertin ”idioottimaiseksi” ja ”yliseksuaaliseksi” ja väitti Teplitskin kapellimestarina heiluttavan suurta fallosta orkesterin edessä.

Samoihin aikoihin Teplitskin Amerikan matkan järjestäjä Anatoli Lunatšarski menetti korkean asemansa.

Teplitskillä oli ollut vaikeuksia neuvostoviranomaisten kanssa aiemminkin. Ei katsottu hyvällä sitä, että hänellä oli sukulaisia Amerikassa, eikä myöskään sitä, että hän oli tavannut Amerikan matkallaan sinne emigroituneita venäläissäveltäjiä.

Leopold Teplitski vangittiin vakoilijana vuonna 1930. Hänet lähetettiin Vienanmerelle Solovetskin luostarin vankilasaarelle ja sieltä edelleen pakkotyöhön Stalinin kanavan työmaille Karjalaan.

Vankeus kesti kaksi vuotta. Vapauduttuaan 1932 hän asettui Petroskoihin. Teplitskistä tuli Petroskoin musiikkielämän keskeinen hahmo, joka Radiokomitean sinfoniaorkesterin lisäksi toimi myös petroskoilaisen Kantele-yhtyeen johtajana.

Lue seuraavaksi kuinka amerikansuomalaisten muotitanssit villitsivät kansaa nälänhädästä kärsivässä Petroskoissa.

Kuuntele kaksiosainen Puhdistus Petroskoissa – Suomalaissoittajat Stalinin vainoissa:

Punainen tähti.
Punainen tähti. kuvitus

Vainojen uhrien historiaa kerätään kahdessa eri hankkeessa

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS tallentaa kaksivuotisessa hankeessa Stalinin vainojen uhrien historiaa sekä heidän jälkeläistensä kokemuksia sukua koskettaneista vainoista osaksi suomalaista kulttuuriperintöä. Ohjeet muistojen tallentamiseen löytyvät täältä: Stalinin vainojen muistot -hanke (2021–2022).

Kansallisarkiston Suomalaiset Venäjällä 1917–1964 -tutkimushankkeelle voi lähettää tietoja ja vihjeitä. Hanke on hyvin kiinnostunut tutustumaan esimerkiksi koti- ja sukuarkistojen papereihin, kuten postikortteihin, kirjeisiin, päiväkirjoihin, valokuviin, asiakirjoihin sekä muistinvaraisiin kertomuksiin ja tarinoihin. Niiden kopioita voi lähettää tutkimushankkeelle sähköpostilla osoitteeseen suomalaiset.venajalla@arkisto.fi

Punainen tähti.
Punainen tähti. kuvitus

Lähteet

Suulliset lähteet

Kalle Raution haastattelu. Kerava 16.9.2020.
Pekka Suutarin haastattelut. Joensuu 9.9.2020 ja Helsinki 27.10.2020.

Painamattomat lähteet

Suutari, Pekka: Petroskoihin huhti-kesäkuussa 1993 tehdyn kenttätyömatkan haastattelujen litteroinnit. Haastateltavina mm. Orvo Björninen, Sanni Botsharnikova, Maksim Gavrilov, Ruth Niskanen, Ernest Haapaniemi, Elmeri Nousiainen, Viktor Paaso, Eila Rautio, Aarne Rikka, Urho Ruhanen, Väinö Rintala, Impi Vauhkonen, Mildred Rossi, Lillian Salo, Allan Sihvola ja Irina Takala.

Painetut lähteet

Kirjoja ja artikkeleita
Kamppinen, Ossi: Palkkana pelko ja kuolema — Neuvosto-Karjalan suomalaiset rakentajat. Docendo Oy. Jyväskylä 2019.
Paaso, Viktor: Siirtolaisperheen tarina. Canadan Uutiset 29.7.1992.
Ruhanen, Urho: Syytettynä suomalainen. Lilja ja Urho Ruhasen elämäntien kirja. Toim. Juha Virkkunen. Kustannus Pohjoinen. Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva. Oulu 1989.
Ruusunen, Aimo: Punakankaan suomalaiset. Teloitus- ja hautapaikka Krasnyi bor 1937–1938. Warelia. 2020.
Sihvola, Allan: Stalinin taivaan alle. OK-kirja. Turku 2021.
Suutari, Pekka: Suomalaissiirtolaiset Neuvosto-Karjalan "kansallisen" kulttuurin rakentajina. Musiikkipolitiikka ja musiikin murros Neuvosto-Karjalassa 1920-36. Suomen etnomusikologinen seura. Etnomusikologian vuosikirja (toim. Pirkko Moisala), Helsinki 1995.
Suutari, Pekka: "Going beyond the border. National cultural policy and the development of musical life in Soviet Karelia 1920–1940" kirjassa Soviet Music and Society under Lenin and Stalin: The Baton and Sickle. Toim. Neil Edmunds. Routledge 2004.
Suutari, Pekka: "Venäjän-Karjalaan siirtyneiden suomalaisten musiikkitoiminta" julkaisussa Itä meissä. Artikkeleita ortodoksisesta kulttuurista ja suomalais-venäläisestä vuorovaikutuksesta. Toim. Katriina Kajanne. Itä-Suomen yliopiston julkaisuja. Joensuu 2011.
Suutari, Pekka: Santtu Karhu: Laulaja - lauluntekijä rajalla. Etnomusikologian vuosikirja 2014.
Tuominen, Arvo: Kremlin kellot: muistelmia vuosilta, 1933-1939. Tammi. 1956.
Vaara, Pekka: Viena 1919–1922. Kun neuvostovalta tuli Karjalaan. Docendo Oy Jyväskylä. Livonia Print, Latvia 2020.

Lehtiartikkeleita ja internetsisältöjä
Karhumäen Sandarmohissa teloitettuja suomalaisia. PDF-tiedosto. Lähde: Eila Lahti-Argutina: Olimme joukko vieras vaan - venäjänsuomalaiset vainonuhrit Neuvostoliitossa 1930-luvun alusta 1950-luvun alkuun. Turku, Siirtolaisuusinstituutti, 2001. Otos: Irina Takala.
Huhtanen, Jarmo: Stalinin likvidoimat. Helsingin Sanomat 29.11.2020.
Hämäläinen, Unto: Stalinin vainoissa kuoli yhtä paljon suomalaisia kuin talvisodassa – Valtiojohto, teettäkää selvitys heidän kohtalostaan. Helsingin Sanomat 31.8.2019.
Pesonen, Mikko: Tutkija Aleksi Mainio – Stalinin vainoissa kuolleiden suomalaisten vaiheet on selvitettävä perusteellisesti. Yle Uutiset 15.1.2020.
Suutari, Pekka: The national character of Soviet Karelian music. Finnish Music Quarterly 6.4.2005.
Takala, Irina (käännös Timo Laakso): Rautio, Kalle. Kansallisbiografia 4.5.2001.
Vauhkonen, Impi: He rakensivat kulttuuria. Carelia 3/1993, 73-79.

Kaikki Rautiot yksissä kansissa. Karjalan Sanomat 15.5.2012.
Nimilaatta Kalle Raution muistoksi. Karjalan Sanomat 29.2.2012

Laidinen, Natalia: В семье её звали Мумми (Perheessä häntä kutsuttiin Mummiksi) (venäjäksi). Internetlehti Lyceum 6.9.2013.
Laidinen, Natalia: Очерк жизни и творчества Ройне Карловича Раутио в контексте эпо (Roine Karlovic Raution elämä ja työ). PDF-tiedosto (venäjäksi). Журнал «Север» 1.2.2017, 83–101.
Trubin, Alexander: Как ведущий джаз-музыкант СССР создавал Симфонический оркестр Карелии. Часть первая (Neuvostoliiton johtavana jazzmuusikkona hän loi Karjalan sinfoniaorkesterin. Artikkeli kapellimestari Leopold Teplitskistä, osa 1).
Trubin, Alexander: Как ведущий джаз-музыкант СССР создавал Симфонический оркестр Карелии. Часть вторая ((Neuvostoliiton johtavana jazzmuusikkona hän loi Karjalan sinfoniaorkesterin. Artikkeli kapellimestari Leopold Teplitskistä, osa 2).

Wikipedia (suomeksi): Karl Rautio
Wikipedia (englanniksi): Karl Rautio
Wikipedia (venäjäksi): Rautio, Karl Erikovitsh
Wikipedia (liivin-karjalaksi): Karl Rautio
Wikipedia (venäjäksi): Roine Rautio

Национальный архив РК (Karjalan tasavallan kansallisarkisto) (venäjäksi) Раутио Карл Эрикович (1889-1963 гг.) (Rautio Karl Erikovich)
Карельский композитор Карл Раутио родился 125 лет назад (Karjalan säveltäjä Karl Rautio syntyi 125 vuotta sitten) (venäjäksi). Respublika 19.11.2014.
Карельскому композитору Ройне Раутио исполнилось бы 80 лет (Karjalan säveltäjä Roine Rautio olisi täyttänyt 80 vuotta) (venäjäksi). Respublika 21.7.2014.
Карелия отмечает 130-летие композитора Карла Раутио (Karjala juhlii säveltäjä Karl Raution 130-vuotisjuhlaa) (venäjäksi). Internetlehti Lyceum 20.11.2019.

Televisio-ohjelmia
Karjalainen kiirastuli. Ohjaus Seppo Rustanius. Illume Oy, TV2 Dokumenttiprojekti, 2001.
Hengenpelastajat. Ohjaus Jouko Aaltonen. Illume Oy 2005.