Hyppää pääsisältöön

Suomen ensimmäinen #metoo –tapaus vuodelta 1904 – "Voikkaan pillulakosta" kohisi koko Suomi

Voikkaan tehtaan paperisalin työläisiä, jotka osallistuivat vuonna 1904 "Schmitzin lakkoon", istuvat metsässä ryhmäkuvassa..
Voikkaan tehtaan paperisalin työläisiä. Työväentalon sulkemisen vuoksi lakkolaiset joutuivat kokoontumaan metsään. Voikkaan tehtaan paperisalin työläisiä, jotka osallistuivat vuonna 1904 "Schmitzin lakkoon", istuvat metsässä ryhmäkuvassa.. Kuva: Kansan arkisto Voikkaan paperitehdas,lakot,1900-1909

Seksuaalinen häirintä sulki 1900-luvun alussa kolme paperitehdasta ja täytti lehtien otsikot. Voikkaan paperitehtaan "enkelien" ahdistelu johti lopulta esimiehen potkuihin.

Marraskuussa 1904 Työmies -lehdessä julkaistiin ilmoitus, joka oli otsikoitu “Schmitzin uhreja”. Ilmoituksen sisältö oli tyly:

“Allekirjoittaneet todistaa valaehtoisesti, että Voikkaan salimestari Schmitz on väkivaltaisesti raiskannut meidät. “

Allekirjoituksena: Paperin lajittelijat.

Ilmoitus oli osa Voikkaan pillulakkona tunnettua tapahtumavyyhteä, joka sulki Voikkaan paperitehtaan lisäksi myös Kymintehtaan ja Kuusankosken paperitehtaat. Kun lakko oli laajimmillaan, kolmen suuren paperitehtaan 1800 työntekijästä peräti 1100 oli lakossa.

Lakko saattoi olla ensimmäinen työtaistelu koko maailmassa, jossa lakkoiltiin naistyöntekijöiden siveellisen kunnian puolesta.

Lakko saattoi olla ensimmäinen työtaistelu koko maailmassa, jossa lakkoiltiin naistyöntekijöiden siveellisen kunnian puolesta. Toki paperitehtaan työntekijät olivat tyytymättömiä myös palkkaukseen ja työoloihin.

Kuuntele Suomen siveyssodat -audiosarja, jossa esitellään 1900-luvun Suomessa käytyjä seksiin liittyviä taisteluja.

“Mestari Schmitz hoitaa asiansa mallikkaasti”

Voikkaan tehdas oli 1900-luvun alussa Suomen suurin paperitehdas neljällä paperikoneellaan. Tehtaassa työskenteli 800 työntekijää.

Tehtaalla oli paperin lajittelussa sattunut virheitä niin usein, että palkat oli sidottu yhä tiiviimmin tehtyihin urakoihin. Tämä oli johtanut palkkojen alenemiseen.

Kun lajittelussa työskennelleet naiset olivat ennen saattaneet ansaita päivän urakasta yli kaksi markkaa, muutoksen jälkeen he eivät saaneet edes markkaa päivässä. Markalla ei ostettu kaupasta edes voipakettia, joka maksoi noihin aikoihin 2,20 markkaa.

Vaikka paperinlajittelijoiden palkkapussi oli pienentynyt, työolot näyttivät Voikkaalla olevan kunnossa. Tehtaissa työskentelevien naisten ja lasten työoloja valvova ammattientarkastaja Vera Hjelt vieraili Voikkaalla helmikuussa 1904.

– Hän totesi, että paperilajittelusalissa mestari Schmitz ja hänen alaisensa hoitavat asiansa mallikkaasti, Voikkaan tapahtumista kirjaa kirjoittava tutkija Tuula Vuolle-Selki muistuttaa.

Paperitehtaan naistyöntekijöiden tyytymättömyys saattoi sillä kertaa jäädä kielimuurin taakse.

– Hjeltin suomen kielen taito oli huono. Siksi kommunikointi työläisnaisten kanssa oli heikohkoa.

Työläisnaisten moraali ei ole niin korkea, että sitä kannattaisi puolustaa.― Ammattientarkastaja Vera Hjelt

Työläisnaisten ja porvaritaustaisen tarkastajan välit tuskin olivat muutenkaan kovin lämpöiset.

– Hjelt oli sanonut, että hän ei pitänyt työläisnaisten moraalia niin korkeana, että sitä kannattaisi puolustaa, Vuolle-Selki kertoo.

Vera Hjeltin mustavalkoinen pysty muotokuva Museoviraston kokoelmista.
Vera Hjelt toimi Suomen ensimmäisenä naispuolisena ammattientarkastajana Vera Hjeltin mustavalkoinen pysty muotokuva Museoviraston kokoelmista. Kuva: Museovirasto CC BY 4.0 Vera Hjelt

"Yritti suudella ja nosteli hameita"

Voikkaalla paperinlajittelusalissa työskenteli vain naisia. Heidän joukossaan oli paljon nuoria, 15-17-vuotiaita tyttöjä.

– Voikkaalla puhuttiinkin, että paperisalin tytöt olivat enkeleitä, koska he olivat niin nuoria ja kauniita, Vuolle-Selki sanoo.

Paperisalin nuoret ja kauniit työntekijät olivat herättäneet myös saksalaisen salimestari Eugen Schmitzin huomion. Kiinnostus ei jäänyt silmäpelin asteelle.

– Schmitz oli ahdistellut heitä monin eri tavoin: yrittänyt suudella, nostellut naisten hameita ja sen sellaista.

Ammattientarkastajan antamasta positiviisesta lausunnosta huolimatta Voikkaan tehtaan naiset eivät olleet tyytyväisiä salimestari Schmitzin toimintaan. Vain pari kuukautta Hjeltin tarkastuksen jälkeen muutama tehtaan naistyöntekijöistä kertoi kahdelle sanomalehdelle, kuinka tehtaan salimestari oli häirinnyt heitä seksuaalisesti.

Sanomalehdet eivät julkistaneet syytöksiä.

Lehdet eivät todisteiden puutteessa kirjoittaneet syytöksistä sanaakaan. Naisille kävi huonommin, sillä heidät irtisanottiin.

Syyskuussa 1904 tilanne Voikkaan tehtaalla kärjistyi, kun työntekijät jättivät tehtaan johdolle kahdeksankohtaisen vaatimuskirjelmän. Vaikka Voikkaan lakon syistä jälkikäteen nostetaan esiin naisten kokema seksuaalinen häirintä, lakon alkuvaiheissa asia ei noussut esille vaan työntekijöiden huolenaiheet olivat paljon arkisempia.

– Naiset olivat tyytymättömiä pitkiin työpäiviin, palkkoihin ja ylipäätään epäoikeudenmukaiseksi koettuun kohteluun, Tuula Vuolle-Selki kertoo.

Tyomies lehden ilmoitus, jossa paperinlajittelijat kertovat etta salimestari Schmitz on raiskannut heidat
Työmies 25.11. 1904. Schmitzin uhreja. Meille on kaksi Voikkaan työssä ollutta naista lähettänyt omakätisesti allekirjoittamansa tunnustuksen, joka kuuluu seuraavasti: allekirjoittaneet todistaa valaehtoisesti, että Voikkan salimestari Schmitz on väkivaltaisesti raiskannut meidät. Voikkaassa 24.p. marrask. 1904. (kaksi nimeä). Paperin lajittelijat. Ilmoituksen omakätisesti todistaa Frans Tila, Kivenhakkaaja. I. A. Domi. Räätäli. Tyomies lehden ilmoitus, jossa paperinlajittelijat kertovat etta salimestari Schmitz on raiskannut heidat Kuva: Yleisradio Voikkaan paperitehdas,Lakko,1900-1909

“Käyttäytynyt törkeästi ja epäsiveellisesti naisia kohtaan!”

Kun työntekijät eivät saaneet tehtaan johdolta vastausta, syyskuun 16:s päivä satakunta paperisalin naistyöntekijää meni lakkoon. Tässä vaiheessa paperitehtaan miehet jatkoivat töissä entiseen tapaan.

Tämä Voikkaan lakon ensimmäinen vaihe ratkesi nopeasti, kun työmatkalla ollut toimitusjohtaja Rudolf Elving lähetti tehtaalle sähkösanoman, jossa hän lupasi selvittää epäkohdat heti kun on palannut takaisin Voikkaalle.

Paperitehtaan naiset palasivat takaisin töihin vain viikon lakkoilun jälkeen. Työoloihin tehtiin parannuksia, muun muassa työaika rajattiin aamukuudesta iltakuuteen.

Mutta tehtaalla valitsi vain välirauha. Jo lokakuun alussa Valkealan työväenyhdistyksen johtokunta vaati Schmitzin eroa. Ja tällä kertaa kokouksen pöytäkirjaan kirjatut syytökset olivat astetta rankempia.

“Koska naistemme nykyinen työnjohtaja Herra Schmitz on käyttäytynyt niin törkeästi ja epäsiveellisesti naisia kohtaan, niin kuin esimerkiksi haureellisesti houkutellut heitä rääkätäkseen kuin myöskin käyttäytynyt väkivaltaisella tavalla edellämainitun haureellisuutensa edistämiseksi, niin näin ollen katsoo työväenyhdistys siveelliseksi velvollisuudekseen vaatia pois poistettavaksi edellämainittu työnjohtaja naistemme keskuudesta häpäisemästä naisia kuin myöskin koko tehtaan työväestöä.”

Paperitehtaan johto otti ukaasin tosissaan ja etsi salimestari Schmitzille tuuraajaa, mutta tuloksetta. Niinpä Schmitz jatkoi työtään salimestarina. Työntekijöille tämä ei kelvannut.

Marraskuun alussa työntekijät kävelivät suoraan salimestarin luo ja saattelivat tämän ulos paperitehtaalta. Pientä käsikähmääkin tilanteessa oli. Seuraavana päivänä Voikkaalla oltiin lakossa jo toisen kerran lyhyen ajan sisään.

Syytökset kovenevat

Syytökset Schmitziä kohtaan kovenivat. Enää ei puhuttu vain helmojen nostelemisesta vaan raiskauksista.

Lakosta nousi valtakunnallinen kohu, kun kaikki tärkeimmät sanomalehdet alkoivat uutisoida lakosta. Kansan suussa lakkoa kutsuttiin Schmitzin lakoksi, pornolakoksi ja Voikkaan pillulakoksi. Yleinen mielipide oli seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuneiden lakkoilijoiden puolella.

Mitään virallista lakkojen sovitteluelintä ei tuohon aikaan ollut olemassa.Tehtaan johdon mielestä osa työntekijöistä oli vain jäänyt pois töistä. Nyt tehdas pyöri vanhojen työntekijöiden ja ulkopuolelta palkatun työvoiman avulla niin kuin ennenkin.

Naisten syyskuussa aloittama liikehdintä oli siirtymässä myös miesten asiaksi ja marraskuussa miehet olivat siirtyneet lakon johtoon.

– Kyllähän se oli miesten masinoima lakko sitten lopuksi. Naisten siveellisyyden tukeminen oli heille tärkeä asia, tutkija Tuula Vuolle-Selki muistuttaa.

Kylmä talvi pakotti takaisin töihin

Marraskuun lopussa suurin lakkointo alkoi jo hiipua.

– Kylmä talvi oli tulossa ja monet joutuivat lähtemään asunnoistaan. Tammi-helmikuussa 1905 Kuusankosken työväenyhdistys antoi tehtaan työntekijöille luvan hakea työtodistuksen yhtiön johdolta niin että he voisivat hakea työtä muualta.

Paperitehdas pyöri uusilla ja vanhoilla työntekijöillä entiseen malliin. Silti Voikkaan paperitehtaan lakko päättyi virallisesti vasta lokakuussa 1905, kun lakossa olleiden tehtaiden lakkoyhdistykset julistivat sen päättyneeksi.

Vaikka työläiset eivät lakkoa voittaneetkaan, sen on sanottu vaikuttaneen merkittävästi työväestön ajattelutapaan. Tämän allekirjoittaa myös tutkija Tuula Vuolle-Selki.

– Se oli ensimmäinen lakko Suomessa, ellei jopa koko maailmassa, jossa lakon syynä olivat muut kuin aineelliset tekijät eli sivellisyyskysymykset ja työläisnaisten tukeminen tässä seksuaalisessa häirinnässä.

Tuula Vuolle-Selki näkee selviä yhteneväisyyksiä Voikkaan lakon ja viime vuosien #metoo –kampanjoiden välillä.

– Eihän tämä seksuaalinen häirintä ole mihinkään loppunut.

Kuuntele Voikkaan pillulakon tarina ja muut Suomen siveyssodat

Viisiosaisen Suomen siveyssodat –audiosarjan ensimmäisessa jaksossa tutustutaan tarkemmin Voikkaan lakon tarinaan.

Sarjan muissa osissa esitellään kohuja, joiden syynä on ollut huoli kansan siveellisyydestä. Yleensä huolen kohteena ovat olleet nuoret naiset.

Sarjan toinen osa Tuhma ope kertoo Heinolan opettajaseminaarissa 1930-luvun loppupuolella opiskelleen Sirkka Salosen tarinan. Salonen osallistui vuonna 1938 Miss Suomi -kisaan ilman seminaarin lupaa. Hänet valittiin Miss Suomeksi, mutta todellinen kohu misseilystä nousi kun Salonen osallistui Miss Eurooppa -kilpailuihin. Salonen sai kuulla saavansa potkut opettajaseminaarista epäsiveellisen käytöksen takia samana päivänä, kun hänet kruunattiin MIss Euroopaksi.

Sarjan kolmas jakso Suuri pornotaistelu muistuttaa, miten suomalaisten siveellisyydestä oltiin huolestuneita vielä 1970-luvullakin. Virkamiehistä ja poliitikoista koottu Epäsiveellisten julkaisujen valvontalautakunta arvioi, oliko miestenlehdissä julkaistu materiaali pornoa vai ei.

Tanssikielto oli voimassa Suomessa talvi- ja jatkosodan aikana, mutta äskettäin Tieto-Finlandialla palkitut tutkijat Seija-Leena Nevala ja Marko Tikka paljastavat, että tanssimiseen oli Suomessa suhtauduttu nuivasti jo kauan ennen sotia.

Sata vuotta sitten Jyväskylän opettajaseminaarissa nousi oman aikansa #metoo -kohu, kun opettajaseminaarin miesopettaja lähenteli parikymppisiä poika-oppilaitaan. Opiskelijoiden odotettiin vain sopeutuvan ikävään tilanteeseen, sillä seminaariasetuksen mukaankin tulevien opettajien piti kaikissa oloissa kunnioittaa itseään ylempänä hierarkiassa olevia. Lopulta yli sata opettajaseminaarin oppilasta ilmoitti eroavansa seminaarista, jos lähentelevä opettaja ei saa potkuja.

Lisää ohjelmasta