Rita Trötschkes
Yle
Anniston tilaa isännöivä valokuvaaja Juha Suonpää muistuttaa juurtumisen tärkeydestä. Lempäälässä sijaitsevan perintötilan pihapiirissä on useita satavuotiaita rakennuksia sekä ikivanhoja puita. Tilalla on myös islanninhevosia eli ”issikoita”, shetlanninponeja eli ”shettiksiä” sekä kanoja, kukkoja, koiria ja kissoja.
Kuusi kuvaa valokuvaaja Juha Suonpään elämästä
Juha Suonpää sanoo juurien löytyvän paikoista, jotka kasvavat hitaasti. Juurtuneissa paikoissa on sukupolvien tarinoita, ihmisen eliniänkokoisia puita, kiviä sekä muistoja menneistä ajoista.
– Pihassamme kasvaa edelleen haarakoivuja, jotka muistuttavat taksvärkkiajasta, kun Palanderin isännälle toimitettiin koivusta tehtyjä kerppuja eli karjan talviravinnoksi kerättyjä oksia.
Kun luonto ja paikat ovat muotoutuneet kymmenien tai satojen vuosien aikana, pitää Suonpään mielestä käyttää harkintaa, ennen kuin poistaa tai muuttaa jotakin.
– Minulla on sellainen nyrkkisääntö, että 15 vuotta katsellaan puuta. Jos se on edelleen väärässä paikassa, silloin se poistetaan.
Anniston kulmille rakennettua alikulkutunnelia Juha haluaa nykyään pitää napanuorana, jolla perhe yrittää kertoa juuristaan kasvavan asuinalueen asukkaille.
Kulttuuriperinnön vaaliminen on tärkeää
Kun Anniston sukutilan päälle oli kaavasuunnitelmissa piirretty uuden lähiön palvelukeskus, halusi Juha Suonpää muistuttaa satavuotiaan kotinsa merkityksestä, sukupolvien jättämistä jäljistä ja ennen kaikkea paikalla olevista juurista.
– Suurin järkytys minulle oli se, että yhdyskuntasuunnittelussa voidaan pyyhkiä vanhat jäljet pois ja tehdä uutta tilalle, sanoo Juha Suonpää, mutta lisää heti perään, että toinen tapa voisi olla se, että olemassa olevaan juurtuneeseen maisemaan sovitetaan uutta.
Suonpään perhe ehti muuttaa juurilleen Annistoon vuonna 1997, mutta seuraavana vuonna perhe joutui lukemaan Aamulehden pääuutisena tulossa olevasta 15 000 asukkaan Vuoreksesta, joka oli tulossa Anniston tilan lähelle.
Valokuvaajana ja taiteilijana työskentelevä Juha Suonpää taisteli tilan puolesta antamalla televisio- ja lehtihaastatteluja sekä osallistumalla mm. yleiskaavaluonnoksen neuvotteluihin.
Hän käsikirjoitti ja kuvasi tapahtumista myös dokumentin Vuores, joka esitettiin TV2:n kanavalla vuonna 2000.
Visuaalisen kulttuurin kasvattina Juha Suonpää sanoo päässeensä vaikuttamaan neuvotteluihin parhaiten tekemällään kuvamanipulaatiolla, johon hän yhdisti Anniston talon ja kasvavan asuinalueen rinnakkain.
– Kontrastin kautta pystyin antamaan medialle ja virkakoneistolle selkeän kuvan siitä, miltä tilanne näyttää. Astuin ikään kuin taiteilijan roolista yhdyskuntasuunnittelijan saappaisiin.
Kuvamanipulaation ansiosta päättäjät muuttivat suunnitelmiaan Anniston tilan hyväksi.
–Tosin mukaan astui myös virkamiehen jääviysseikka, jonka onneksi huomasimme, kertoo Suonpää.
Hevoselämää pihapiirissä
Juha Suonpään mielestä elämässä pitää olla hevosia. Anniston hevostiimissä on 10 henkilöä, jotka huolehtivat hevosista yhdessä.
– Meillä on oppimisyhteisö, jossa jokainen saa tuoda oman osaamisensa ja panoksensa hevosten hoitoon.
Vuoreksen puistossa hevostiimillä on laidun, johon voi tulla tapaamaan ja juttelemaan hevosille.
– Hevosen tärkein työ on näyttää hyvältä. Varsinkin laitumella nukkuva hevonen on yksi kauneimpia ja rentouttavampia näkyjä, joita tiedän.
Uudenlainen ajattelutapa hänestä voisi olla se, että hevoset ovat nykypäivää ja autot menneisyyttä, joka ei kuulu enää tulevaisuuteen.
Palkitun valokuvaajan näyttelyitä
Visuaalisen kulttuurin tutkimuksessaan Juha Suonpää on analysoinut suomalaisen menestyskuvan elementtejä. Tuloksia hän on esitellyt kirjassaan Valokuva on in.
–Menestyskuviin liittyy ääneen lausumaton resepti eli keskeissommittelu, peittämisen maneeri ja symboliväri.
Vahvan luontotuntemuksensa ansiosta hän on kuvannut myös luontoa, eläimiä ja tietysti Anniston tilaan liittyviä asioita ja tapahtumia.
Tampereella esillä ollut Isoisä-näyttely koostui valokuvamontaaseista, joissa oli samoilta sijoilta kuvattuja vuoden 1918 taistelunäkymiä ja vuoden 2018 katunäkymiä.
Satavuotiaissa kuvissa on ruumiita, joita ei korjattu heti pois, vaan ne saattoivat lojua kadulla useita päiviä.
– Still-kuvien voima historian todisteena on ylivoimainen. Näyttely oli ainutlaatuinen ja toisaalta henkisesti raskas kokemus, sillä kuvissa näin yksityiskohtia luodeista, jotka ovat lävistäneet ihmisiä.
– Pappani on tuossa kuvassa, joka on otettu Palanderin talon parvekkeelta vuonna 1918. Sama näkymä on kuvattu toistamiseen samalta parvekkeelta vuonna 2018, ja nämä kuvat olen yhdistänyt.
Taistelussa venäläinen upseeri joutui ampumaan omiaan, punaisten puolella taistellutta Urpoa käteen niin, että luoti näkyi kämmenen röntgenkuvassa.
– Isoisäni Urpo oli vain 18-vuotias, kun hän joutui sisällissodan taisteluihin Messukylään.
Paradoksaalisesti luoti pelasti Urpon hengen, koska haavoittumisensa seurauksena Urpo pääsi sairaalaan. Juha Suonpää sanoo muistavansa lapsuudestaan sen, miten isoisäni tuli aina vappuna Helsingistä Tampereelle.
– Kävelimme yhdessä Kalevankankaan hautausmaalle, minne on haudattu 3000 punaista. Edes kymmenien vuosien jälkeen on mahdoton unohtaa isoisän kostuneita silmiä joukkohaudan äärellä, sanoo Juha Suonpää.
