Hyppää pääsisältöön

Pieni suuri Heinola, karismaattinen Suomen läpikulkupiste

Heinolan sijainti Suomen tieverkoston solmukohdassa johtaa monet kulkemaan tuon Päijät-Hämeessä sijaitsevan siltojen kaupungin poikki, mutta lyhyt silmäys harvemmin tutustuttaa ketään laajemmin paikkakunnan saloihin. Koostaan huolimatta Heinolan historia kätkee sisäänsä muutakin kuin vain kunnian ohikulkupaikkana, josta todistavat tähän kootut video- ja audiotaltioinnit.

Useampikin heinolalainen on saattanut kuulla ulkopaikkakuntalaisen suusta, kuinka "olen kyllä ajanut Heinolan läpi, mutta enpä ole varsinaisesti käynyt". Toki tietyt maamerkit jäävät monilla mieleen. Vesitornit ja sillat ovat hyviä edustusrakennelmia, mutta Heinolan identiteettiin kuuluu muutakin, kuten runoutta ja kirjaimellisesti tsaarinaikaisia kylpylöitä, puhumattakaan komeasta luonnosta sekä eräästä kolmen punkkarin perustamasta rock-yhtyeestä.

Heinola – Suomen tunnetuin liikennesuma

Sillat ovat kuitenkin olleet se Heinolan tunnistettavin symboli kaupungin vaakunaa myöten, eikä turhaan. Suomen pisimmäksi sillaksi aikanaan rakennettu Tähtisilta oli pitkäkestoinen projekti, jonka pelkkä suunnittelu oli kattanut lähes ihmiselämän mittaisen aikavälin. Ruotsalainen-järven yli kurottava vinoköysisilta nousi oman aikansa symboliksi, mutta tarinoita Heinolassa oli toki lisääkin kerrottavaksi.  

Vuonna 1993 Kotimaan katsaus hahmotteli Heinolaa eräänlaisena eteläisen Suomen liikennesumana. Kyseisen mielleyhtymän odotettiin kaikkoavan pian, olihan jo tovin rakenteilla ollut Tähtiniemen silta avautumassa, eli paikkakunnan läpi kulkevan liikenteen odotettiin nopeutuvan ja monen rattiraivon välttyvän.

Muistoja kasvavasta Heinolasta

Vielä liikenneruuhkattoman aikakauden läpi elänyt Aino Ikonen oli täyttänyt 98 vuotta vuonna 1983. Korkeasta iästään huolimatta Ainon mieli oli edelleen kirkas ja hän saattoi kertoa Heinolassa vietetystä lapsuudestaan Niilo Ihamäen haastateltavana. Aino piirsi sanoillaan kuvan pienestä kaupungista, joissa kaikki tunsivat kaikki ”vähän liiankin hyvin”.

Viisilapsisen katraan nuorimpana ja ainoana tyttönä Aino syntyi Suomen itsenäistä valtiota edeltävään aikaan, jolloin Heinolan väkiluku käsitti tuskin kahta tuhatta, yleisin kulkuväline oli hevonen ja kotitalouskoneet tuntuivat kaukaisilta haaveilta. Tomera Aino kasvoi maalla ja näki samalla kehityksen saapuvan pitäjän kirkonkylälle saakka, jonka omakohtaisin esimerkki kiteytyi perheen omaan ompelukoneeseen.

Kehityksen mukana Heinolaa alkoi tallentua myös eläviin kuviin. Heinolassa sijaitseva Heinäsaaren leirintäalue osui filmikameran keilaan vuonna 1945. Pienellä sisävesisaarella järjestettiin sosiaalidemokraattisen työläisnuorisoliiton ja sen alaisuudessa toimivan Nuoret Kotkat -varhaisnuorisojärjestön kesäleiri, jonne oli saapunut nuoria kesänviettäjiä noin 60 joukkueteltallista.

Nähtävää Heinolan taivaanrannassa

Heinola oli kasvanut vuoteen 1959 mennessä jo noin 10 000 asukkaan kaupungiksi, joka sisälsi sille ominaisia, tunnistettavia maamerkkejä. Päilyvää Päijännettä -ohjelma kuvaili tuolloin, kuinka Heinolassa vieraileville muistettavimmat paikkakunnan symbolit olivat olleet Kymijoen yli kaartuvat rautatie- sekä maantiesillat.

Tuona aikana Heinolaan oli juuri kohonnut myös vesitorni, joka palveli turisteja ja paikallisia kahvilan sekä näköalapaikan muodossa. Ennen vanhaan kylpylästään tunnettu kaupunki oli kuitenkin ottanut ensiaskeleensa kohti teollistumista, josta todistivat Kymen penkereille kohonneet Högforssin ja Zachariassenin tehtaat.

Heinolassa tänään, perjantaina keskittyi vuonna 1973 haastattelemaan heinolalaisia ja kyselemään heidän tuntojaan monien yhteiskunnan eri osa-alueiden saralta. Paikalliset eläkeläiset pääsivät kertomaan mielipiteensä juuri neljä markkaa nousseesta eläkkeestä ja torikauppiailla oli tarvetta pidentää myyntiaikojaan kesäsesongin mukana tulevien asiakkaiden vuoksi. Puheenaiheeksi nousivat myös Heinolassa tarjolla olevat koulutusmahdollisuudet, eritoten tytöille suunnatut ammattiopinnot.

Silloinen Heinolan kaupunginjohtaja Raimo Salmi totesi, että paikkakunnalla oli laaja opintolinjojen valikoima, mukaan lukien ison ammattikoulu ja nimenomaan tytöille suunnattu kotiteollisuuskoulu. Selvitettävää oli silti nuorten huvittelumahdollisuuksissa, joita myös toivottiin kehitettäväksi kaupungin omien rajojen sisällä.

Ohjelman toisessa osiossa ääneen pääsi myös nuorempi sukupolvi, joka jakoi jyrkkiä mielipiteitään sekä kivenkovia faktatietoja kotikaupungistaan. Lapsien huulilta kuului toteamuksia Kymijoen vaarallisuudesta, kesäisestä kaupunkimaisemasta ja potentiaalista olla Suomen paras paikka, ellei tuon statuksen esteenä olisi liiallinen tehtaiden saastemäärä.

Heinolan asukkaat pääsivät esittämään kysymyksiä ja toiveitaan suoraan kaupunginjohtaja Salmelle, liikenneministeriön edustajalle Hannu Krzywackille, kaupungininsinööri Mauno Laaksolle, sekä poliisi Knut Aasille, joten puheenaiheita käsiteltiin laidasta laitaan. Kansalaiset penäsivät niin infrastruktuurin kunnossapidon kuin myös kunnan jätevesien poistamiskäytännön perään.

Valtakunnallisen terveydenhuollon puolella Heinolassa vaikutti aikoinaan myös reumasairaala. Nivelreuman parantamiseen ja kuntouttamistyöhön tähdännyt parantola oli Suomen mittakaavassa harvinainen erikoishoitoa tarjonnut sairaala.

Vuonna 1957 kuvatussa uutisfilmissä huomioitiin Heinolassa tehtävä reumahoitotyö, mutta myös julmat realiteetit. Reumaa ei ollut tutkittu tuolloin vielä niin selkeästi, että tautiin löytyisi mitään ihmelääkettä. Reumasairaala pyrki silti lievittämään oireita ja niistä aiheutuvaa ahdistusta siten, että toipilas kykenisi palaamaan yhteiskuntaan mahdollisimman kivuttomasti.

Heinolan merkkihenkilöitä

Paikkakunnan historiaan sisältyy myös kansallisessa mittakaavassa merkittäviä henkilöitä, jotka ovat vaikuttaneet yhteiskunnan eri osa-alueilla. Radio-ohjelma Heinolan henki ja ruumis muisteli vuonna 1998 kirjailija Uuno Kailaan kouluvuosia Heinolassa ja sitä vaikutusta, joka pienellä kotikaupungilla oli hänen töihinsä.

Heinolaan asettui myös kenraali Aksel Airo, joka halusi tulla haudatuksi Marjoniemessä sijaitsevalle kotitilalleen. Omaperäisenä persoonana tunnettu Airo päätyi vähemmän perinteiseen ratkaisuun järjestäessään viimeistä maallista leposijaansa ja räjäytti kallioon haudan sekä itselleen että vaimolleen.

Ei meillä missään syrjässä olla. Aiemminhan oli käsitys, että kehitys loikkasi Lahdesta Heinolan ja Mikkelin yli jopa Kuopioon saakka...― Antti Kinnunen Heinolan henki ja ruumis -radio-ohjelmassa vuonna 1998

Moderni Heinola entisaikain rinnalla

Mennyt aika on yhä nähtävissä Heinolassa. Yksi kaupungin kylpylähistorian näkyvimmistä muistomerkeistä on Ruotsalaisen järvenselälle oivan näköalan tarjoava Harjupaviljonki, jota esiteltiin Antiikkia, antiikkia -ohjelmassa vuonna 2014.

Vuonna 1900 valmistuneessa rakennuksessa sekoittui perinteinen jugend-arkkitehtuuri sekä lukuisat aasialaisvaikutteet, jotka ovat nähtävissä erityisesti japanilaistyylisissä kattorakenteissa. Paviljongin kahvila tarjoili herkkuja Heinolaan saapuneille kylpylävieraille ja Venäjän keisarikunnan aristokraatitkin pääsivät näkemään pikkukaupungin jylhiä, Kymijoelle viertäviä näköaloja.

Nähtävää on kerääntynyt myös Heinolan lintutaloon. Vuonna 1980 Heinolan puistotyönjohtaja Anthony Bosley esitteli lintutalon toimintaa ja varsinkin sen yhteyteen sijoitettua lintuparantolaa. Bosley muisteli toiminnan alkaneen periaatteessa 1950-luvun puolivälistä, kun ensimmäiset parikymmentä yksilöä tuotiin Bosleyn hoiviin hänen oltuaan tunnetusti suuri lintujen ystävä. Bosley hoiti lintuja kotonaan ja niiden suuri lukumäärä houkutteli kokonaisia koululuokkia tekemään retkiä lähes 300-päisen lintuparven luokse.

Bosleyn ehdotuksesta Heinolan kaupunki rakensi lintutalon, jolloin Bosley luovutti lintunsa asumaan sinne ja vuonna 1977 lintutalon yhteyteen perustettiin lintujen kuntouttamisen tähtäävä valtakunnallinen lintuhoitola. Lintutalon vakioasukkaisiin kuuluu esimerkiksi hylättyjä eksoottisia papukaijoja ja luontoon sopeutumattomia villilintuja, jotka ovat jääneet viettämään eläkevuosiaan lintutalolle, kuten persoonallinen Julli-korppi, jota yritettiin tentata vuoden 2008 Luontoretki-ohjelmassa.

Linnut eivät ole ainoita Heinolan taivaalla kiitäviä siivekkäitä. Parin vuoden välein Heinolan Lusissa sijaitseva vitostien suora toimii Suomen ilmavoimien harjoituksen kiitoratana ja paikalliset ovat osanneet laajalti arvostaa harvinaista nykyteknologian näytöstä.

Vuonna 2011 Ylen uutisissa puhuttiin Hornetien keräävän paikalle neljän päivän aikana tuhansia katsojia. Vaikka tapaus nostatti Lusin pelloille makkara- ja matkamuistokojuja, niin mahtui joukkoon myös soraääniä, olivathan kovaääniset hävittäjät aiheuttamassa maatalojen kotieläimissä pientä pelkoa.

Heinolan keskustaan osuessa eteen osuu helpolla pieni lelukauppa, jota esiteltiin Egenlandin matkakohteissa vuonna 2020. Terho Endénin omistaman puodin juuret ovat 1980-luvulla, kun Terho muutti takaisin kotikaupunkiinsa Tukholmasta ja osti kaupan eräänlaisena heräteostoksena.

Yksityisenä yrittäjänä Endén ei juuri kierrätä hyllyillään komeilevien lelujen valikoimaa, vaan tavaraa on hyllyissä niin kauan, kunnes se myydään. Tämä ei ole kuitenkaan synnyttänyt tilaongelmia, vaan kysyntää on riittänyt. Periaate on johtanut siihen, että hyllyiltä voi löytää vanhoja leluharvinaisuuksia, joita on turha enää etsiä muista Suomen kaupoista.

Heinolan lahja populäärikulttuurille

Heinolasta puhuttaessa saattaa mieleen nousta varsinkin eräs kotimaiseen populäärikulttuuriin yhdistettävä nimike. Apulanta-yhtye lähti leviämään radioaalloille kolmen heinolalaispojan halusta tehdä musiikkia – vaikka omilla ehdoilla.

Noiden heinolalaispunkkareiden asenteesta muistuttaa heidän alkutaipaleensa haastattelu vuonna 1996. Nuoren musiikkiyleisön tietoisuuteen ponnahtanut yhtye vakuutti punk-aitouttaan Talking heads, God save the punk -ohjelmassa.

Itse asiassa me ollaan niin kuin ’punk as fuck’.― Toni Wirtanen Talking heads, God save the punk -ohjelmassa vuonna 1996

Pari kotimaan kulttuurille merkittävää arkkitehtuurin taidonnäytettä, loukkaantuneiden lintujen hoitotyötä, värikkäitä kirosanojen kirjoja laukaisevia liikenneruuhkia ja kolmen nuoren perustama rock-yhtye, joka takoi tiensä Suomen musiikkilistojen kärkeen. Ei tuossa ole hullumpaa ansiolistaa suuremmallekaan paikkakunnalle. Pieni matkalle osuva läpikulkupaikkakin voi olla kulttuurillinen aarrearkku sekä muistoja kuhiseva kaupunki. Kuten Juice Leskinen usean kerran laulussaan totesi: Heinolassa jyrää.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto