Hyppää pääsisältöön

Vatsastapuhujan nukke on usein huonosti käyttäytyvä suurisuu

Vatsastapuhuja Ryan pitää kättä nukkensa Jeffreyn suun edessä.
Vatsastapuhuja Ryan pitää kättä nukkensa Jeffreyn suun edessä. Kuva: AOP / Alamy vatsastapuhuja

Vatsastapuhuminen on silmänkääntötemppu, joka saa katsojan uskomaan, että nukella on oma tahto ja ajatukset. Illuusion luomisessa auttaa se, että nukke on harvoin samaa mieltä kuin ohjaajansa.

Jokainen tietää tyypin, joka ei sensuroi sanomisiaan, vaan laukoo ääneen ajatuksiaan ja mielipiteitään välittämättä muiden kiusaantumisesta, loukkaantumisesta tai suuttumisesta. Puolustuksena toimii usein se, että hän väittää vain kertovansa totuuden, sen mitä toisetkin ajattelevat, mutta eivät uskalla sanoa.

Myös vatsastapuhujan ystävä, eli hänen kanssaan esiintyvä nukke on usein tällainen huonosti käyttäytyvä suurisuu. Vatsastapuhuja yrittää jutella mukavia, mutta nukke vastustaa ja äksyilee. Se laukoo ilmaan ikäviä totuuksia ja haastaa jatkuvasti ihmiskumppaniansa, joka näyttää olevan alakynnessä nokkelaan partneriinsa nähden.

Kuva postikortista, jossa vatsastapuhuja Alan Stainer nukkensa kanssa.
Kuva postikortista, jossa vatsastapuhuja Alan Stainer nukkensa kanssa. Kuva: AOP / Alamy vatsastapuhuja,Alan Stainer

Näinhän ei ole, koska ihminen on käsikirjoittanut vuoropuhelun, eikä nukke voi improvisoida. Taitava näyttelijä saa kuitenkin lumottua katsojat esityksen ajaksi uskomaan, että nukke puhuu omasta päästään tilanteen provosoimana. Mutta miksi uskomme niin, vaikka järkemme tietää toisin?

Kyse on eräänlaisesta silmänkääntötempusta. Uskomme äänen tulevan siitä suusta joka aukeaa. Vatsastapuhuja on oppinut tuottamaan äänet liikuttamatta suutaan tai kasvolihaksiaan. Piilossa olevalla kädellään hän hallitsee nuken liikkeitä.

Vatsastapuhujan nukke, kuvassa näkyy pää.
Vatsastapuhujan nukke, kuvassa näkyy pää. Kuva: AOP / Alamy nukketeatteri,vatsastapuhuja

Aukeilevan suun lisäksi nuken herättää monesti eloon kääntyvä katse ja sulkeutuvat silmät. Nukke myös ilmentää asennollaan kuuntelevansa ystäväänsä ja reagoi tilanteisiin. Katsoja eläytyy jatkuvasti nukkeen, vaikka tietää sen olevan vatsastapuhujan hallinnassa.

Vatsastapuhujan täytyy harjoitella muutakin kuin huomaamatonta äänen tuottamista. Tärkeää on kyky keskittyä moneen asiaan samaan aikaan. Nuken liikkeiden hallitsemisen lisäksi oma esiintyminen on hiottava sopimaan yhteen sen kanssa. Hyvä käsikirjoitus on tietenkin kaiken lähtökohta. Esityksen täytyy vaikuttaa improvisoidulta, vaikka jokainen yksityiskohta on harkittu.

Vatsastapuhuja Frank Rossilla kangasnukke kädessä ja soittaa nokkahuilua
Vatsastapuhuja Frank Rossilla kangasnukke kädessä ja soittaa nokkahuilua Kuva: AOP / Alamy vatsastapuhuja,nokkahuilu

Taitava vatsastapuhuja saa vaikka sukan puhumaan. Useimmiten vatsastapuhujan kumppanin suusta kuulee koko perhettä viihdyttävää harmitonta höpöttelyä, mutta nukkea käyttämällä voi myös tarttua vakaviin aiheisiin ja suunnata esityksen satiirin keinoin aikuiselle yleisölle. Vuoropuhelu antaa mahdollisuuksia herkulliselle vastakkainasettelulle, joka pitää kuuntelijoita sen luoman jännityksen avulla näpeissään.

Maailma olisi sietämätön paikka, jos kaikilla olisi oma ystävänukke, jonka suulla he voisivat ilmaista pimeää puoltaan ja sanoa ääneen kaiken sen, mitä eivät itse kehtaa tai uskalla. Senhän näkee jo siitä, mitä verkon anonymiteetin suojassa suolletaan. Mutta jonkinlainen dialogi esineystävän kanssa voisi auttaa ihmisiä tarkastelemaan asioita toisestakin näkökulmasta. Ehkä nukke toisinaan olisi kätevä puhumaan puolesta, jos itseä ujostuttaa liikaa.

Aristoteleen kantapäässä tutustutaan vatsastapuhumisen tekniikkaan ja historiaan. Vieraana on suomalainen vatsastapuhuja Sari Aalto, joka on löytänyt sosiaalisesta mediasta uuden areenan perinteisten estradien oheen. Sari Aalto kertoo myös, onko vatsastapuhuminen lahja vai opeteltavissa oleva taito. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Lasse Nousiainen.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri