Hyppää pääsisältöön

Amerikkalaisen työväenkulttuurin lämmin ehdottomuus puhutteli nuorta Mikko Perkoilaa

Kuusi kuvaa Mikko Perkoilan elämästä -ohjelman artikkelikuva
Kuusi kuvaa Mikko Perkoilan elämästä -ohjelman artikkelikuva Kuva: Tuuli Laukkanen /YLE Kuusi kuvaa,Mikko Perkoila

Mikko Perkoila on laulaja, lauluntekijä ja soitinrakentaja, joka on 1970-luvulta alkaen hämmästyttänyt yleisöjä kekseliääseen tarinankerrontaan pohjautuvilla lauluillaan ja itsetehdyillä soittimilla. Suurimmat vaikutteensa hän sai kotimaisesta laulelmaperinteestä ja kansanmusiikista mutta myös amerikkalaisesta työväenmusiikista. Hänen keikkansa huipentuvat usein sählypallolla soitettuun Finlandia-hymniin.

Laulaja, lauluntekijä Mikko Perkoila astui julkisuuteen eräänlaisena kansikuvapoikana jo taaperoiässä.

– Olin ehkä noin vuoden ikäinen, kun minut vietiin valokuvaajalle. Minusta otettiin ehkä hieman ylimakeita kuvia kiharapäisenä pienenä enkelinä.

Kuvat päätyivät vuotta tai paria myöhemmin Uusi kuvalehti -nimisen julkaisun kanteen. Nämä kuvat eivät ole mukana tämän Kuusi kuvaa -ohjelman kuvien joukossa, vaikka siitä tässä onkin puhe.

– Se oli uudenvuoden kansikuva. Uusi kuvalehti oli ilmeisesti viikoittain ilmestyvä lehti, Suomen Kuvalehden tapainen.

Perkoilan varhaislapsuuden miljöö oli Helsingin Katajanokka, jossa hän kävi Uspenskin katedraalin vieressä sijaitsevassa leikkipuistossa puistotädin hoidossa. Sieltä on peräisin myös hänen varhaisin oma muistonsa.

Lastentarhalaisia ryhmäkuvassa Uspenskin katedraalin portailla.
Lastentarhalaisia Uspeskin katedraalin portailla. Mikko Perkoila on kuvan vasemmassa laidassa lastenvaunuissa. Kuva noin vuodelta 1952–53. Lastentarhalaisia ryhmäkuvassa Uspenskin katedraalin portailla. Kuva: tuntematon Kuusi kuvaa,Mikko Perkoila

– Se oli ehkä jouluna 1952, jolloin olin noin 3-vuotias. Puistoon tuli joulupukki, ilmeisesti puistotädin kutsumana. Hän jakoi lapsille nameja. Olin sen jälkeen hyvin vakuuttunut, että joulupukki ei asunut Korvatunturilla tai pohjoisnavalla, vaan Uspenskin katedraalin alla, koska hän tuli sieltä jostakin salaperäisestä ovesta.

Joulupukki antoi kaikille lakritsimakeisen. Auton muotoinen karkki jäi Perkoilan mieleen.

– En usko, että kukaan on pystynyt kertomaan tätä minulle. Sikäli olen tulkinnut tämän aivan omaksi muistokseni.

Katajanokalta perhe muutti pian Herttoniemeen, jossa oli tuohon aikaan paljon lapsia.

Herttoniemi tarjosi turvallisuutta mutta myös seikkailuja

– Pihalla oli aina kavereita. Se oli hieno ympäristö kasvaa, koska siinä oli luonto lähellä. Talomme oli korkean kallion päällä, ja siitä pääsi Vanhankaupunginlahden rantaan vähän kiertämällä. Ja tietysti kiipesimme myös kallioita pitkin.

Herttoniemessä Perkoila kävi leikkikoulua ja kansakoulua. Oppikoulun myötä hänen reviirinsä laajeni Helsingin keskustaan.

– Siirryin Norssiin oppikouluun, ja herttoniemeläiselämä jäi vähemmälle. Uudet kaverit keskittyivät enemmän kantakaupunkiin.

Musiikki tuli Perkoilan elämään aluksi radion kautta.

– Silloin kun siellä eivät soineet Mantovanin jouset tai operettisävelmät, sieltä saattoi tulla Reino Helismaan tarinoita. Se herätti minut jo silloin. Ymmärsin, että se oli hienoa.

Hän oli käynyt pianotunneilla kuusivuotiaasta, mutta kun hänen soitonopettajansa vaihtui juuri Perkoilan murrosiän kynnyksellä, pianonsoitolle tuli loppu.

– Uusi opettaja vieläpä sanoi, että nyt laitetaankin kaikki uusiksi: “Joudut opettelemaan kaiken alusta”. Se oli minun osaltani sitten siinä.

Pete Seeger ja Mikko Perkoila kuvattuna Vanhan ylioppilastalon lavalla kesken lauluesityksen.
Pete Seeger ja Mikko Perkoila Vanhan ylioppilastalon lavalla noin vuonna 1981. Pete Seeger ja Mikko Perkoila kuvattuna Vanhan ylioppilastalon lavalla kesken lauluesityksen. Kuva: Veikko Koivusalo Kuusi kuvaa,Mikko Perkoila,Pete Seeger

Amerikkalainen folk- ja työväenlauluperinne alkoi kiinnostaa

Muutama vuosi myöhemmin Perkoila sai ostettua kitaran. Musiikkia harrastettiin perheessä muutenkin. Hänen kaksi siskoaan ja äitinsä soittivat pianoa. Isä oli soittanut viulua ennen kuin oli haavoittunut sodassa käteen.

– Minua rupesi viehättämään amerikkalainen folkmusiikki, ja sen kansanmusikkipohjainen laulutapa.

Sisarensa kautta Perkoila löysi tiensä Yhdysvaltain ylläpitämään kulttuurikeskus American Centeriin, jossa oli amerikkalaisia kirjoja ja levyjä. Erityisesti levyt tekivät häneen vaikutuksen.

– Kasvoin myöhemmin 1970-luvulla myös suomalaiseen laulelmaan ja kansanmusiikkiin. Minulla oli kitara jo sen verran hallussa, että tein kaikennäköistä pikku keikkaa yliopiston liepeillä. Meillä oli poliittisen laululiikkeen piirissä myös erilaisia kokoonpanoja, joissa soitin aika ahkerasti. Opiskelu jäi aika vähälle siinä vaiheessa, kun olin alkanut tehdä omia biisejä.

Erityisen tärkeäksi esikuvaksi nousi amerikkalainen Pete Seeger, joka tuli 1980-luvun alussa Suomeen. Seeger esitti kappaleitaan Vanhan ylioppilastalon lavalla, ja Union maid -kappaleen ollessa vuorossa hän viittoi Perkoilan mukaan lavalle.

– Pete Seeger oli minulle puolijumala. Olin kuunnellut hänen levyjään ja ihaillut hänen laulujensa sisältöä. Sen ajan amerikkalaisessa työväenkulttuurissa oli vielä lämmintä ehdottomuutta.

Vuotta paria myöhemmin Perkoila matkusti Yhdysvaltoihin ja kävi tapaamassa Seegeriä uudelleen. Seeger vei hänet kotiinsa Beaconiin ja purjehtimaan Hudsonjoelle Woody Gutherie -nimisellä purjelaivalla, jonka avulla Seeger ja muut aktivistit kampanjoivat joen ekologisen kunnostamisen puolesta.

Tiina ja Mikko Perkoila kuvattuna hääpäivänä Helsingin Maistraatin käytävällä.
Tiina ja Mikko Perkoila vihittiin "Valintatalon avioliittopalatsissa" eli Helsingin Maistraatissa, joka sijaitsi samassa talossa suuren ruokakaupan kanssa. Tiina ja Mikko Perkoila kuvattuna hääpäivänä Helsingin Maistraatin käytävällä. Kuva: Leo Gauriloff Kuusi kuvaa,Mikko Perkoila,Tiina Perkoila

Beaconista New Yorkiin palatessaan Perkoila teki kaipauksesta kertovan laulun, jonka hän postitti Suomeen tulevalle puolisolleen Tiina Perkoilalle. Laululla oli osansa siinä, että jo yhdessä asunut pariskunta meni pian Perkoilan Suomeen paluun jälkeen vihille “Valintatalon avioliittopalatsissa” eli ruokakaupan yläkerrassa sijainneessa maistraatin toimipisteessä, Helsingin Kampissa. Myöhemmin Perkoila levytti kappaleen N.Y.C. keskiviikkona.

– Se on sellainen biisi, jota edelleenkin kehtaa laulaa silloin tällöin.

Mikko Perkoilan poika Kall vauvana, käsissään pulla, joka on pojan muotoinen.
Kalle Perkoila syntyi Petäjävedellä. Sieltä soitinrakentajaporukka muutti Leppävirralle, jossa perheen arkea rytmittivät bändiharjoitukset ja ohi ajavat isotkin laivat. Mikko Perkoilan poika Kall vauvana, käsissään pulla, joka on pojan muotoinen. Kuva: Mikko Perkoila Kuusi kuvaa,Mikko Perkoila

Elävää soitinrakennusperinnettä

Pian tämän jälkeen Perkoilat muuttivat Petäjävedelle. Mikko oli kuullut siellä toimivasta soitinrakentajien yhteisöstä.

– Tyrkyttäydyin siihen mukaan. Hankimme vanhan omakotitalon, ja siellä syntyi poikamme Kalle. Asuimme Petäjävedellä pari vuotta, ja sinä aikana pääsin jyvälle soitinrakentamisesta. En ole mikään varsinainen puunaaja, joten kansansoittimet ovat minulle läheisiä. Ei tarvitse hioa eikä lakata, eikä tarvitse olla hirvittävän tarkka. Kunhan vain tekee omannäköistänsä juttua.

Petäjävedeltä soitinrakentajaporukka muutti Leppävirralle, jossa perheen arkea rytmittivät bändiharjoitukset ja ohi ajavat isotkin laivat. Leppävirralta tie vei myöhemmin Järvenpäähän. Perkoilan soitinrakennusosaamiseen kuuluvat kanteleet, jouhikot ja monenlaiset itse tehdyt kokeelliset soittimet, joissa materiaalina voivat olla mehupillit, polkupyörän pinnat tai laudanpätkät.

Vuosituhannen vaihteessa Perkoila kävi kahteen otteeseen Mosambikissa opettamassa soitinrakennusta. Afrikkalaiset perinnesoittimet ja paikallisten tapa rakentaa niitä saatavilla olevista monenlaisista materiaaleista tekivät häneen vaikutuksen.

Suuri ihmisjoukko on kerääntynyt kuuntelemaan Mikko Perkoilan esitystä Mosambikissa.
Mikko Perkoila esittää laulujaan koululaisille soitinrakennustyöpajan lomassa Mosambikissa vuonna 1999. Suuri ihmisjoukko on kerääntynyt kuuntelemaan Mikko Perkoilan esitystä Mosambikissa. Kuva: Mikko Perkoila Kuusi kuvaa,Mikko Perkoila,Mosambik

Yksi Perkoilan tekemistä soittimista on afrikkalaisen esikuvan mukaan tavallisesta sählypallosta tehty astiahuilu, jolla hän usein esittää keikoillaan Sibeliuksen Finlandia-hymniä.

– Todennäköisesti olen eniten Finlandian hymniosaa soittava muusikko Suomessa.