Hyppää pääsisältöön

Britney Spearsin sometili, Michael Jordan -dokumentti ja meemit – Kulttuuricocktail valitsi pandemia-ajan mieleenpainuvat kulttuurikokemukset

Kollaasi, jossa Britney Spears, Midnight Gospel -sarjan hahmo ja Michael Jordan.
Muun muassa Britney Spearsin Instagram-tili, Midnight Gospel -animaatiosarja ja Michael Jordanista kertova dokumentti olivat Kulttuuricocktail-toimituksen suosikkeja pandemiavuonna. Kollaasi, jossa Britney Spears, Midnight Gospel -sarjan hahmo ja Michael Jordan. Kuva: Copyright © 2020 BACKGRID UK Stella Pictures / ©Netflix/Courtesy Everett Collection/All Over Press / käsittely Antti Ollikainen Yle KulttuuriCocktail

Elämme monin tavoin ankeita aikoja, jonka takia koostimme listan pandemiavuonna piristäneistä asioista. Kulttuuricocktailin toimitus valitsi merkitykselliset kokemukset pandemiavuoden aikana. Kulttuuripalveluiden sulkeuduttua monet niistä ovat löytyneet netistä.

Olavi Uusivirta surffaa ilman paitaa yleisön päällä konsertissa.
Olavi Uusivirta surffaa ilman paitaa yleisön päällä konsertissa. Kuva: Paavo Häikiö Olavi Uusivirta,KulttuuriCocktail

Baletti ja vanhat valokuvat

Viimeinen elävä taidekokemus, minkä pääsin kokemaan, oli marraskuussa Kansallisoopperan Jekyll & Hyde. Se oli paras baletti minkä olen koskaan nähnyt.

Pari päivää tuon esityksen jälkeen oopperan(kin) ovet suljettiin. Mietin silloin, että jos en koskaan enää saisi kokea mitään livenä, niin tuohon esityksen oli upea lopettaa katsojana. Katkeransuloinen muisto.

Etsin yksi päivä kännykästäni erästä valokuvaa ja törmäsin sattumalta vuotta aiemmin ottamaani kuvaan, siis juuri ennen koronakriisin alkua, jossa Olavi Uusivirta surffaa Tavastian konsertissaan valtavan yleisömeren päällä. Vaikka olen itse tuon kuvan ottanut, tuntuu se täysin utopistiselta ja suorastaan edesvastuuttomalta: miten noin moni ihminen voi olla noin tiiviisti yhdessä! Vaarallista!

Muistini on lyhyt. Ilman tuota kuvaa en oikein osaisi ehkä enää edes eläytyä siihen mielettömään euforiseen tunnelmaan mikä syntyy kun energinen esitys tempaa mukaansa.

Tuo kuva saa minut tuntemaan itseni vanhaksi. Entä jos en enää osaakaan innostua mukaan sitten kun koronakriisi on ohi. Entä jos minun ja elävän taiteen välille jää ikuisesti läppärin ruutu ja etäyhteys. Löydän itseni yllättävän usein selailemassa pilvipalveluun tallentuneita vanhoja festarikuvia Ilosaarirockista, perheen kanssa tehdystä ulkomaanmatkasta (jonne sai lentää!) tai kotibileistä, missä ystävät halaavat toisiaan.

Mielestäni on väärin, että kulttuurin ovet ovat kiinni. Ymmärrän että menee vielä jonkin aikaa ennenkuin yleisö voi ryysiä lavan eteen niinkuin Tavastialla, mutta baletista jäi mieleen se, miten erinomaisen hyvin turvajärjestelyt oli siellä huomioitu: Joka toinen katsomopaikka oli tyhjä. Esityksen jälkeen jokainen katsomorivi joutui odottamaan omaa vuoroaan ennen kuin sai lähteä pois, jotta ei muodostu ryysistä narikkaan. Turvavälit pysyivät koko ajan ja kaikilla oli maskit. Orkesterimontussa oli väljää kun soittivat pienemmällä kokoonpanolla jotta turvavälit säilyvät.

Minua harmittaa suunnattomasti tämä kulttuuri- ja tapahtuma-alan sulku kaikkien esityksiä tekevien ammattilaisten puolesta. Mutta rehellisyyden nimissä minua käy sääliksi myös oma janoinen sieluni, joka kuivuu kohta kasaan jos en saa energiaa elävistä esityksistä, oli kyseessä sitten musiikki, tanssi, teatteri tai mikä vaan.

Tällä hetkellä minua lohduttaa meemien mustan huumorin rinnalla lähinnä vanhojen valokuvien esiin nostamat muistot.

Paavo Häikiö

Lubalin-somettajan Instagram-profiili, jossa on lukuisia kuvia.
Lubalin-somettajan Instagram-sivu. Lubalin-somettajan Instagram-profiili, jossa on lukuisia kuvia. KulttuuriCocktail

Meemit ja internet-draama

Olisi hienoa kertoa, kuinka olen kuluttanut ylevästi korkeakulttuuria olohuoneessani pandemia-aikana, kun se on tehty niin helpoksi – katsonut balettia tai oopperaa virtuaalisesti ja siemaillut samalla punaviiniä. Tai edes joogannut ja jumpannut reippaasti nettiohjauksessa.

Mutta ei. Sen sijaan ruutuaikani puhelimella on kasvanut mittavasti.

Mielialaani on kohentanut eniten huoleton ja loputon Instagramin selailu. Naureskelen typerille meemeille ja kyhertelen oivaltaville tai vähemmänkin nerokkaille nettivideoille.

Keskittymiskykyni on heikentynyt, enkä oikeastaan jaksa edes katsoa tv-sarjoja ilman, että samalla vilkuilisin puhelimen suuntaan. Toki sarjojakin on silti tullut bingetettyä enemmän kuin tarpeeksi.

Mutta silti parasta juuri nyt ovat esimerkiksi klassisista maalauksista tehdyt meemit tai sattumanvaraisen internet-draaman muuntuminen lauluksi kanadalaisen muusikon käsissä. Seuraavan klipin olen katsonut jo ainakin kymmenen kertaa ja se ilahduttaa minua edelleen.

Avaa Instagram postaus

Sari Casal

Bring Me The Horizon -bändi poseeraa Grammy-juhlissa.
Bring Me The Horizon -yhtye Grammy-palkintotilaisuudessa tammikuussa 2020. Bring Me The Horizon -bändi poseeraa Grammy-juhlissa. Bring Me the Horizon

Lohtua tuova metalcore

Pandemian aikana olen löytänyt lohtuni musiikista. Erityisesti pimeän talven ja synkkenevän koronatilanteen aikana turvaa toivat vanhat albumit kymmenen vuoden takaa. Todellisuuden kohtaamisen sijaan oli helpottavaa nostalgisoida aikaa, jolloin ihmisiä sai vielä halailla, ystävien kanssa juhlia ja marraskuuta pystyi pakenemaan ulkomaille.

Lisäksi huomasin, että pimenevien päivien aikana myös musiikkivalinnat saivat synkempiä sävyjä.

Sen vuoksi riemastuin, kun Bring Me The Horizon julkaisi uuden albuminsa, Post Human: Survival Horror. Albumi tuntui vastaavan kaikkiin tarpeisiini täydellisesti: yhtyeen ensimmäisiltä albumeilta tuttu, raskaampi soundimaailma yhdistyi ajankohtaisiin teemoihin. Kun yhtyeen nokkamies Oli Sykes vielä lisäksi karjui avausraidalla ettei ymmärrä, mitä elämässä oikein tapahtuu, koin vahvaa samaistumista ja outoa, kevyttä onnentunnetta.

Metalcore on tuonut minulle pandemian aikana siis merkillistä ja merkittävää lohtua. Toisinaan ilo löytyy kaikkien synkimpien sävyjen kautta.

Bring Me The Horizon: Post Human: Survival Horror (2020, Sony, RCA)

Tiina Svensk

Kirjailija Donna Tartt
Donna Tartt. Kirjailija Donna Tartt Kuva: Bas Czerwinski/EPA donna tartt

Pitkät kirjat ja Donna Tartt

Donna Tarttin Tikli on järkyttävä, kaunis ja hurja romaani. Melkein 900-sivuinen teos kertoo nuoresta miehestä ja taideteoksesta, huonekalujen entisöinnistä, huumeista, väkivallasta, ystävyydestä, New Yorkista ja Las Vegasista.

Päähenkilö Theodore Deckerin elämä muuttaa suuntaansa, kun hän äitinsä kanssa joutuu terroristiseen pommihyökkäykseen Metropolitan Museum of Art -taidemuseossa. Vaikka nuori mies selviytyy, elämä näyttää karut puolensa Theolle yhä uudelleen.

Theon elämässä on kuitenkin yksi ankkuri, Theon museosta luvatta varastama pieni maalaus, 1600-luvun hollantilaisen mestarin Carel Fabritiuksen pikkuruinen maalaus Tikli.

Pandemia-ajan sulkeutuneessa ja ahdistavassa arjessa ahdistava ja synkkä Tikli oli minulle turvasatama. Vaikka olen nopea lukija, vei Tiklin lukeminen minulta melkein viisi kuukautta, sillä halusin tuon paikan säilyvän.

Joidenkin kriitikkojen mielestä Tikli ei ole huikeinta ja korkeinta kaunokirjallisuutta. Minulle se oli täydellinen kirja pandemian aikakaudella. Palasin sen ääreen aina iloisena, sillä tiesin Tiklin hurjan ja ihanan tarinan päättyvän viimeisen sivun myötä, toisin kuin oman kuplani ulkopuolella jylläävän arvaamattoman pandemian, jonka loppu ei vieläkään ole näkyvissä.

Donna Tartt: Tikli (2013, suom. Hilkka Pekkanen, WSOY, 2014)

Pekka Toikka

Britney Spears poseeraa kukkaseppele päässään kuvassa pihalla.
Britney Spearsin itsestään jakama kuva Instagramissa. Britney Spears poseeraa kukkaseppele päässään kuvassa pihalla. Kuva: STELLA Pictures / ddp KulttuuriCocktail

Britney Spearsin Instagram ja Free Britney -liike

Britney Spearsin Instagram-tili on enemmän kuin sometili. Tililtä haetaan selvyyttä sille mitä laulajalle oikeasti kuuluu. Spearsin mielenterveysongelmien takia isä Jamie Spears on ollut laulajan virallinen holhoaja jo yli 12 vuotta. Isä käytännössä valvoo kaikkia Spearsin tekemisiä ja rahankäyttöä. Myös sometilien epäillään olevan sensuroinnin kohteena. Tästä syystä Britneyn epäillään antavan tilin kautta epäsuoria vihjeitä ja avunpyyntöjä seuraajille. Tietynvärinen paita tai kommenttikentässä oleva emoji voi olla vihje tai vastaus fanien kysymyksiin.

Fanit vaativat Spearsin vapauttamista #freebritney -liikkeen avulla. Britney on myös itse ilmaissut haluavansa päästä pois isänsä määräysvallasta.

Ilman salaliittoteorioita, objektiivisesti katsottuna, Spearsin tili on ehkä koko Instagramin ihanin. Se on täysin järjetön, vailla yhtenevää visuaalista ilmettä tai selkeää somebrändiä. Tilillä saattaa olla sama kuva kymmenen kertaa putkeen, seassa vanhanaikaisia kuvia ja tanssivideoita. Joidenkin teorioiden mukaan Spearsin isä yrittää saada tilin näyttämään mahdollisimman sekavalta, jotta holhoajuus olisi perusteltua. Yhtä kaikki, Britney vaikuttaa tilillä vilpittömän ihanalta tyypiltä ja hänen kitchit kuvat, “lockdown”-tanssivideot ja tsemppiviestit ovat tuoneet minulle lohtua.

Avaa Instagram postaus

Iida Rauhalammi

Koira ja ihminen laskevat mäkeä animaatiosarjan kuvassa.
Koira ja ihminen laskevat mäkeä animaatiosarjan kuvassa. Kuva: Copyright � �Cartoon Network/Courtesy Everett Collec / Everett Collection/All Over Press KulttuuriCocktail,Adventure Time

Animaatiot ja Seikkailuhetki

Tänä vuonna olen palannut animaatioiden pariin. Vuosi onkin ollut sitä varten erinomainen: Japanilaisen animaatiostudion Ghiblin elokuvat ovat katsottavissa Suomessa suoratoistopalvelussa. Uusia perinteisin keinoin käsin piirrettyjä animaatioita on tullut viimeisten vuosien aikana lukuisia, esimerkiksi espanjalainen jouluelokuva Klaus ja ranskalainen Hukkasin kehoni, jossa päähenkilö hukkaa nimenmukaisesti toisen kätensä.

Animaatioinnostus ei rajoitu vain televisioon tai elokuviin: viime aikoina olen pelannut esimerkiksi käsin piirrettyjä Hollow Knight, Florence ja Gorogoa-videopelejä.

Pandemian aikana suurta hupia minulle on tuottanut kuitenkin vuosia vanha Seikkailuhetki. Kyseessä on animaatiosarja, joka on poikkeuksellisen helposti sulatettavissa: jaksot kestävät kymmenisen minuuttia ja meno on takuuvarman pöhköä. Hahmojen spagettimaisesti heiluvat kädet eivät lakkaa huvittamasta. Sarja kertoo muotoa muuttavasta koirasta ja hänen ihmiskaveristaan. Asioita tapahtuu, eikä paljoa selitellä: meno on kuin ala-asteikäsenä nähdyssä sokerihumalaisessa unessa. Osin samojen tekijöiden astetta vakavampi Midnight Gospel on nyt katsottavissa Netflixissä.

Seikkailuhetki (Adventure Time) katsottavissa HBO Nordicissa.

Hannes Nissinen

Koripalloilija Scottie Pippen auttaa Michael Jordania nousemaan maasta koripallo-ottelussa vuodelta 1990.
Chicago Bullsin Scottie Pippen ja Michael Jordan vuonna 1990. Koripalloilija Scottie Pippen auttaa Michael Jordania nousemaan maasta koripallo-ottelussa vuodelta 1990. Kuva: 1990 NBAE (Dick Raphael/NBAE via Getty Images) Michael Jordan,KulttuuriCocktail

The Last Dance: Kerran vielä, Bulls

Koronavirus on aiheuttanut pelkoa ja kärsimystä. Samalla se on tuottanut yksitoikkoisen arjen, josta puuttuu rytmi ja intensiteetti. Oma puutumukseni hellitti hetkeksi, kun katselin Michael Jordania pelaamassa koripalloa.

The Last Dance: Kerran vielä, Bulls on 10-osainen dokumenttisarja Chicago Bullsin korisjoukkueesta ja sen suurimmasta tähdestä Jordanista. Sarjassa hyödynnetään vuosina 1997–1998 kuvattua laajaa materiaalia, jossa seurataan Bullsin kuudennen NBA-mestaruuden varmistumista.

The Last Dance kiertyy Jordanin ylivoimaisuuden ja persoonan ympärille, mutta ehtii kertoa myös joukkueen muiden avainpelaajien tarinat sekä näyttää Bullsin pitkän tien kestomestariksi. Vaikka otteluiden lopputulokset ovat tiedossa, dokumentti synnyttää väkevän jännitteen.

Aivan erityisesti sarjasta jäi mieleen se, miten Jordan osasi keskittyä. Ennen otteluita hän oli rento, kuunteli musiikkia, pelleili – itse peleissä taas peloton ja hetkessä kiinni. Jordanista kirjan kirjoittanut Mark Vancil sanoo dokumentissa, että Jordanin erityisyys ei ollut fysiikassa tai heittotaidossa, vaan kyvyssä olla täydellisen läsnä pelitilanteessa.

Ratkaisupelien viimeisten sekuntien heittopaikat pelattiin lähes aina Jordanille. Vaikka paine onnistua oli valtava, Jordan ei näyttänyt hermoilevan. Vain harvoin heitto meni ohi. Vancilin mukaan Jordan oli tokaissut, että miksi miettisin hutia, kun en ole vielä edes heittänyt.

Niinpä.

The Last Dance on katsottavissa Netflixissä.

Teemu Laaksonen

Pandemia runtelee maailmaa ja estää monia taiteilijoita tekemästä työtään. Näyttelijä, ohjaaja Tiina Lymi ja taidehistorian professori Anita Seppä pohtivat Kulttuuricocktail Live -ohjelmassa, miten kriisit vaikuttavat taiteeseen ja yhteiskuntaan. Ohjelma Yle TV1:llä ja Areenassa kello 20 keskiviikkona 27. tammikuuta.

Kommentit