Hyppää pääsisältöön

Niin vähän kuin mahdollista on musiikissa paljon

Trio Peltomaa Fraanje Perkolan uutuuslevyä Aer on vaikea lokeroida tai kuvailla mutta helppo kuunnella. Se pöyhii ainakin minun sieluni syvyyksiä hiljaisilla, rauhallisilla liikkeillä, joissa on sekä ymmärtäväistä lempeyttä että vastustamatonta voimaa. Keskiaikaista musiikkia on ennenkin yhdistetty ajattoman nykyaikaiseen improvisaatioon, mutta harvoin näin tyylikkäästi.

Peltomaa Fraanje Perkola: Aer
Peltomaa Fraanje Perkola: Aer Uudet levyt

Kolmikosta laulaja Aino Peltomaa on erikoistunut vanhaan kirkkomusiikkiin, pianisti Harmen Fraanje hallitsee pienieleisen ECM-estetiikan ja gambisti, monimuusikko Mikko Perkola lisää yhdistelmään elektroniikka- ja efektointiosaamista.

Kappaleiden rungot on poimittu Hildegard Bingeniläiseltä ja keskiaikaisista laulukokoelmista, ja sovitukset lisäävät niihin ilahduttavan vähän. Peltomaa laulaa melodiat pelkistetysti, Fraanje kommentoi melodioita kimmeltävän pistemäisellä soitolla ja Perkola rakentaa gamballaan yksinkertaisia taustakuvioita ja obligatoja. Tunnelman rakentamisessa levy luottaa paljolti Perkolan elektroniikkataustoihin, jotka ovat eläviä ja hengittäviä.

Kaikkea kannattelee niukkuuden estetiikka: muusikot tekevät niin vähän kuin mahdollista ja antavat toisilleen kaiken tarvittavan tilan, mutta yhteinen päämäärä on kirkas. Tällainen avara mutta niukka yhteisyys on erottuva ilmaisukeino nykyisessä kulttuuri-ilmapiirissä - tai ainakin tällä levyllä.

Peltomaa - Fraanje - Perkola: Aer. (Fuga Libera, FUG 770)

Kuuntele Uudet levyt 21.1.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua