Tina Cavén
Yle
Mitä syntyy, kun yhdistetään shakki ja nyrkkeily? Epätodennäköinen liitto laittaa aivot koetukselle, koska niiltä vaaditaan sekä selkeää ajattelua että iskunkestävyyttä.
Biologi Thomas Huxley sanoi vuonna 1868, että shakkilauta on maailma, shakkinappulat ovat maailmankaikkeuden ilmiöitä ja pelin säännöt ovat luonnonlakeja.
Mutta millainen on maailma, jos shakki on sen kuva? Shakki on sotaisa strategiapeli, jossa vastustajaa pyritään harhauttamaan kaikin keinoin ja sen kuningas lyömään laudalta.
Monet vanhemmat ovat huolissaan lastensa peliriippuvaisuudesta. Toisaalta en ole koskaan kuullut, että joku pelkäisi lapsensa pelaavan liikaa shakkia. Pelikonsolin luo lapset löytävät tiensä yllyttämättä, mutta shakkilaudan ääreen lapsiaan ohjaa määrätietoisesti jälkikasvunsa tulevasta menestyksestä haaveileva vanhempi.
Lastensa kaikinpuolisesta kehityksestä kiinnostuneet vanhemmat ohjaavat lapsiaan myös liikunnan pariin. Aivot kaipaavat toimintansa tueksi myös tervettä kehoa. Ihannekansalainen onkin terve, hyväkuntoinen, aivojensa kapasiteettia maksimaalisesti hyödyntävä ja sopivasti kilpailuhenkinen.
Kannattaisiko lapsi siksi ohjata shakkinyrkkeilyn pariin? Siinä yhdistyvät mahdollisimman kaukana toisistaan olevat harjoitteet, joiden voisi siis kuvitella täydentävän mainiosti toisiaan. Tämä ei ole vitsi, vaan laji on oikeasti olemassa ja sitä harrastetaan maailmanmestaruustasolla asti. Mutta mistä löytyy osallistujia näin pähkähulluun urheilulajiin?
Lajit ovat niin kaukana toisistaan kuin voi: toisessa hierotaan aivonystyröitä, toisessa päähän kohdistetaan voimakkaita iskuja, jotka voivat jopa vahingoittaa aivoja. Mielikuvissa shakin pelaaja on pokerinaamainen älykkö ja nyrkkeilijä uhoava… no, taistelukone. Lajeihin uskotaan jo lähtökohtaisesti ohjautuvan täysin vastakkaisia taipumuksia omaavia henkilöitä. Mielikuva on pahasti hakoteillä.
Shakkinyrkkeilyn kehitti vuonna 2003 alankomaalainen performanssitaiteilija Iepe Rubingh. Hän sai innoituksen jugoslavialais-ranskalaisen sarjakuvapiirtäjä Enki Bilalin vuonna 1992 ilmestyneestä sarjakuvasta Froid-Équateur (suomeksi Kylmä päiväntasaaja).
Shakkinyrkkeilyottelu koostuu yleensä 11 erästä, joissa vuoron perään pelataan kolme minuuttia shakkia ja nyrkkeillään kolme minuuttia. Erien välillä on lyhyt tauko, jonka aikana kilpailivat vaihtavat varusteitaan. Ottelu voi päättyä shakkimattiin, pelaajan shakkisiirtoihin käytettävän ajan loppumiseen, tyrmäykseen, tuomarin päätökseen nyrkkeilyerän aikana tai vastustajan luovuttamiseen shakki- tai nyrkkeilyerän aikana.
Suomalainen shakkinyrkkeily nousi kansainväliselle tasolle vuonna 2018 kun entinen ammattinyrkkeilijä Sakari "Sakkematti" Lähderinne voitti alle 75-kiloisten maailmanmestaruuden Kolkatassa Intiassa pidetyissä kisoissa. Lähderinne voitti finaalissa venäläisen Denis Gurban.
Lähderinne on elävä todiste siitä, että nyrkkeilijälläkin leikkaa. Shakkinyrkkeilyssä täytyy pärjätäkseen hallita kuviot niin kehässä kuin laudan äärellä. Puheen aamun haastattelussa hän kertoi, että on shakissa harjaantumisen myötä alkanut nähdä myös nyrkkeilyottelun tilanteet shakkistragedioiden kautta ja on siten kehittynyt myös nyrkkeilijänä.
Nyrkkeilyä onkin joskus verrattu shakkiin. Moninkertainen maailmanmestari Floyd Mayweather on monesti sanonut, että hän hahmottaa nyrkkeilyottelun shakkina siirtoineen ja tulevien kuvioiden miettimisineen.
Shakkinyrkkeilyssä mitataan osallistujista sekä ajattelun, että nyrkkien voimaa. Lajin tavoitteena onkin kehittää fyysisesti vahvoja strategisia ajattelijoita, eli todellisia supersotureita. Toisaalta pelin kehittänyt Iepe Rubingh on kertonut halunneensa vähentää kummankin lajin harrastajista vallalla olevia ennakkokäsityksiä. Ottelut ovat myös loistavaa ja monipuolista viihdettä katsojille!
Ehkä meidän pitää tarkistaa ennakkokäsityksiämme sekä shakin että nyrkkeilyn harrastajista. Kumpikin laji edellyttää tietynlaista agressiota ja voitontahtoa, sekä kylmäpäistä taktista ajattelua.
Alakoukku, kehäraakki ja tyrmäys ovat tuttuja termejä nyrkkeilystä, mutta mistä tulevat shakin historiaa tihkuvat termit? Sen tietää shakin kansainvälinen mestari Mika Karttunen, joka oli Pasi Heikuran haastateltavana Aristoteleen kantapää -ohjelmassa. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Lasse Nousiainen.
