Hyppää pääsisältöön

Japanilainen sidonta eli shibari liitetään seksiin, mutta voiko se olla myös terapiaa?

Nainen roikkuu köysien varassa ulkona.
Nainen roikkuu köysien varassa ulkona. Kuva: Saara Kantanen sidonta,japanilainen sidonta tai köysitaide

Usein ajatellaan, että sidonta on alistavaa ja kuuluu lähinnä pornoluoliin. Suomessa sidontaa harrastavat kuitenkin usein naiset, joilla on jokin trauma työstettävänä.

Luovia suhteita -sarjan toisessa jaksossa sidotaan keskellä maalaisidylliä

Yle Teemalla tiistaina 2. helmikuuta klo 21.45

Shibari eli japanilainen köysitaide pyrkii esteettisyyteen. Ihmistä sidottaessa käytetään kauniita solmuja ja köysiä, ja tilanteesta otetut valokuvat ovat asetelmallisia.

Kurjennokassa, Saara ja Jarno Kantasen maatilalla läntisellä Uudellamaalla uppoudutaan shibariin eri tavoilla lähes päivittäin. Se on pariskunnan yhteinen taidemuoto ja roolileikki, ja Saara järjestää myös kursseja itsesidonnasta ja shibarihoidoista. Kantaset löysivät sidonnan alunperin japanilaisten alakulttuurilehtien kautta.

Japaninkielen sana Shibari tarkoittaa kaunista sitomista. Shibarilla on pitkät perinteet japanilaisessa kulttuurissa. Edo-kaudella (1600–1868) Japanissa sidottiin vankeja kuljetusten ajaksi. Sidontaa on käytetty myös kidutuksen muotona, josta on olemassa vanhoja maalauksia ja puuprinttejä. Seksuaalisena leikkinä shibaria on harjoitettu Japanissa 1900-alusta lähtien.

Shibari yhdistetään usein sadomasokistiseen kulttuuriin, alistamiseen ja väkivaltaan. Sitomisesta ei puhuta, koska sen ajatellaan olevan kiellettyä, likaista ja jopa sairasta.

Se voi olla kuin käsityötä, tai sitten extremeä ja kipua tuottavaa

"Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa on syntynyt normi, jonka mukaan ihmisten välisten roolien täytyy olla aina tasavahvoja toisiinsa verrattuna. Shibarissakin se toteutuu, vaikka ulkoisesti näyttää, että sitoja alistaa. Sidottu kokee olevansa vahva ja kun uskaltaa antautua toisen käsiin", Saara sanoo.

“Se on roolileikki. Vähän samalla tavoin kuin lapsena on leikitty länkkäreitä ja inkkareita ja toinen vangitsee toisen. Mun mielestä shibari ei ole alistavaa tai alentavaa. Se on toista ja hänen vartaloaan kunnioittavaa", Jarno kuvailee.

"Shibaria voi tehdä monella tavalla. Voi käyttää vain yhtä köyttä ja sitoa pelkästään kädet kiinni. Voidaan tehdä hyvin pieniä juttuja, kokeilla vaikka kauniita solmuja ikään kuin käsityönä", Saara kertoo.

"Itsesidonta vahvistaa oman kehon ja kropan tuntemusta. Kumppanin kanssa se voi olla läheisyys- ja kommunikointiharjoitusta. Tai sitten voi tehdä sitä aika extremenä ja kipua tuottavana myös”.

Tatuoitu nainen roikkuu köysien varassa.
Tatuoitu nainen roikkuu köysien varassa. Kuva: Jarno Kantanen sidonta,japanilainen sidonta tai köysitaide
Naisia tekemässä sidontaa.
Naisia tekemässä sidontaa. Kuva: Jarno Kantanen sidonta,japanilainen sidonta shibari

Sidottuna pääsen maailmaan, johon en muuten pääse

Jarnoa kiinnostaa ennen kaikkea shibarin esteettisyys, Saaraa taas shibarin tunnepuoli. Saara myös joogaa, mutta ei pääse sen avulla yhtä syvälle.

Jarno: "Saarasta tulee taideteos. Ja minäkin olen osa sitä teosta. Ja valokuvasta tulee muisto siitä hetkestä. Tai sitten se valokuva on itse se taideteos."

Saara : “Mä haluan, että Jarno sitoo mua, koska musta tuntuu hyvältä. Pääsen sellaiseen maailmaan, johon mä en muuten pääse. Unohtuu lapset ja lampaat, tiskit ja pyykit."

"Tunnen välillä, että olen kaunis. Välillä tunnen häpeää, että olenko mä todella tässä, ja ne on hirveen voimakkaita tuntemuksia. Suurin asia on, että mä antaudun Jarnolle ja luotan että hän haluaa mulle hyvä ja tekee sitä, mitä mä tarvitsen."

Tatuoitu nainen roikkuu köysien varassa.
Tatuoitu nainen roikkuu köysien varassa. Kuva: Jarno Kantanen sidonta,japanilainen sidonta shibari

Kiihottuminen ja kivun tunne vaihtelevat

Sitomiseen liitetään useasti seksuaalisuus, mutta sen ei tarvitse olla osa sitä. Kivun haluaminen on Saaran mukaan edelleen tabu. Kipua kokemalla voi saada endorfiinit jylläämään, mutta kivusta nauttiminen ei ole seksuaalista.

Saara: "Sidontasessiossa on monta eri hetkeä. Sillon kun alotetaan niin se on lempeämpää. Se on musta kiihottavaa, tavallaan kuin esileikkiä, se on kosketusta ja hyväilyä. Jos sidonta menee pidemmälle ja Jarno vaikka tekee suspension eli laittaa mut riippumaan, niin kyllä siinä kipu on hallitseva. Eikä siinä kohdassa tunne seksuaalista kiihottumista."

"Se kipu vie mut sinne toiseen maailmaan ja sen jälkeen kun ne köydet avataan, niin siinä tulee se totaalinen helpotus ja rentoutuminen. Ja sen myötä taas voin olla kiihottuneessakin tilassa."

Jarno: "Monesti sidottava pääsee sellasiin tiloihin, että se unohtaa kaiken muun. Vastaavasti minun pitää sitojana olla täysin skarppi ja varmistaa koko ajan, että kaikki on turvallista. Tunteeko Saara liikaa kipua, puutuuko kädet tai jalat, pystyykö se siihen?"

Miestä sidotaan.
Miestä sidotaan. Kuva: Saara Kantanen sidonta,japanilainen sidonta shibari

Fyysinen rajoilla käynti saa mielen lukot aukeamaan

Shibaria voi harrastaa sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Usein asetelma on edelleen se, että nainen ottaa sidottavan ja mies sitojan roolin. Mutta nyt yhä enemmän näkee myös miehiä sidottavina.

Saara: "Sidonnassa on tärkeää turvallisen tilan luominen. Usein minulla on sidottavina naisia, joilla on joku trauma taustalla, joku kiinnipitotilanne tai raiskaus tai muu pelko, jota me voidaan työstää. Vaikka me mennään pelottaviin tilanteisiin niin se ei ole kuitenkaan vaaraksi ja pelkoja pystyy kohtaamaan turvallisesti."

"Toisille sopii, että mennään terapiaan ja jutellaan niistä asioista. Toisille taas sopii, että fyysisesti käydään rajoilla ja sitä kautta ne lukot lähtee aukeemaan. Mitä kukakin tarvitsee. Minä tarvitsen köysiä ja monet mun sidottavista tarvitsee niitä myös säännöllisesti, ja tulee uudestaan ja uudestaan."

Nainen käsistä sidottuna Lapin maisemissa.
Nainen käsistä sidottuna Lapin maisemissa. Kuva: Jarno Kantanen sidonta,japanilainen sidonta tai köysitaide

Kun on paketissa on tasan siinä ja läsnä

Psykologina työskentelevä Peppi Paananen löysi shibarin viime kesänä ja on nyt hurahtanut lajiin isosti. Hän on käynyt Kurjennokassa opettelemassa sidontaa jo useamman kerran
.
"Mä olen ihminen, joka paahtaa menemään ja mulla on tosi usein kiire ja mä päätän ja päsmäröin. Ja se on niin ihanaa kun mä olen täällä ja mua sidotaan, niin silloin ensinnäkin joku toinen päättää. Mä saan olla ihan rauhassa ja vaan nautiskella", Peppi kertoo.

"Kun on paketissa, niin tuntuu, että aistii paljon paremmin ympärillä olevia elementtejä. Silloin sä pysähdyt aidosti. Huomio kiinnittyy tuulen ääneen tai kukon kiekumiseen täällä. Tai kärpäsen ääneen. Tai johonkin tuntoaistimukseen. Siihen kuinka ne köydet menee sun iholle. Ja silloin sä olet tasan siinä ja läsnä."

Kommentit

Yle Teema

Teema Twitterissä ja Facebookissa