Hyppää pääsisältöön

Tanskalainen modernismi toimii myös sellolla

Tanskalaisten nykysäveltäjäkonkarien suosio on viime aikoina ollut nousussa, eikä ihme. Per Nörgård ja kaverit sävelsivät avantgardensa värikkääksi ja dynaamiseksi jo silloin, kun muut vielä kiusasivat kuulijoita harmaalla sarjallisuudella. Mutta pääsevätkö tanskalaisten hyveet esiin myös soitettuna yhdellä ainoalla sellolla? Levy-yhtiö Ondinen ja sellisti Wilhelmina Smithin uutuuslevyn perusteella vastaus on kyllä.

Nörgård & Ruders / Wilhelmina Smith
Nörgård & Ruders / Wilhelmina Smith Uudet levyt

Tanskan suurin sellotähti Smith soittaa levyllä Per Nörgårdin kolme soolosellosonaattia, jotka on sävelletty 50-, 80- ja 90-luvuilla, sekä hieman nuoremman Poul Rudersin teoksen Bravourstudien, joka on 70-luvulta ja perustuu keskiaikaiseen hittimelodiaan L'homme armé. Syntyajankohdistaan huolimatta teokset kuulostavat raikkailta. Soolosellolla ei saa aikaan niitä kirkkaiden sointivärien leikkejä ja selvien tekstuurien rajapintoja, jotka ovat hurmanneet minut samojen säveltäjien orkesteriteoksissa, mutta musiikki soi ymmärrettävänä ja melodisena.

Siitä on kiittäminen Wilhelmina Smithin lempeää, teknisesti huolellista ja pakottomasti virtailevaa soittoa. Smith vakuutti minut ilmaisuvoimastaan jo aiemmalla Ondine-levytyksellään, joka sisälsi Saariahon ja Salosen sellomusiikkia. Kotimaansa sellomusiikkia hän tuntuu soittavan vielä ymmärtäväisemmin ja hellemmin.

Levyn teoksista syvimmän vaikutuksen minuun tekivät Poul Rudersin Bravuurietydit, joiden yksinkertaisissa eleissä ja selvissä tonaalisissa keskuksissa tunneilmaisu on hyvässä tasapainossa itsevarman partaradikaalimodernismin kanssa. Mukana on myös lumoavia ääniefektejä: kielten pärinää, vihellystä ja pizzicato-taikuutta. Lähes yhtä viiltävästi kosketti Nörgårdin kolmas sonaatti, jonka tiiviissä, rukouksellisessa ilmaisussa kuuluvat ikä ja kokemus.

Tanskalainen nykymusiikki tuntuisi siis pysyvän ainakin minun suosiossani, myös soolosellolle pelkistettynä.

Per Nörgård: Soolosellosonaatit nro 1, 2 "In due tempi" ja 3 "What - is the Word!". Poul Ruders: Bravourstudien. - Wilhelmina Smith, sello. (Ondine, ODE 1381-2)

Kuuntele Uudet levyt 4.2.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Yleislevy pääsiäispyhiin

    Levyarvostelu

    Jos minun pitäisi selviytyä koko pääsiäisjuhlakaudesta vain yhdellä uutuuslevyllä, saattaisin hyvinkin valita lauluyhtye Stile anticon uuden levyllisen Josquin Desprez'n musiikkia. Missa pange linguan ympärille rakennettu, yleishengellinen ohjelma sisältää sekä lohdun että ilon musiikkia, mutta tärkeintä on se, että Josquinin rikkeetön, kirkas vokaalipolyfonia luo selittämättömästi uskoa siihen, että kaikki vielä järjestyy, olipa kyseessä sitten pandemia tai passiokertomus.

  • Christoph Graupner sävelsi tarkoituksenmukaista pääsiäistaustaa

    Levyarvostelu

    Christoph Graupner urakoi Darmstadtin hovisäveltäjänä 1400 kantaattia. Christian Bonathin johtama Pulchra Musica -barokkiorkesteri on poiminut niistä neljä, jotka kuljettavat kiirastorstaista pitkäperjantain kautta pääsiäisen riemuun. Ennen levyttämätön valikoima ei ehkä ole Graupnerin parasta passiomusiikkia, mutta yhtä kaikki tarjolla on värikästä, elävää taustaa pääsiäispyhiin.

  • Händelin Brockes-passiossakin on pari hittiaariaa

    Levyarvostelu

    Saksalainen barokkirunoilija Heinrich Brockes kirjoitti Jeesuksen kärsimystarinasta oman versionsa, jonka tunteelliset pohdinnat, monipuoliset henkilöhahmot ja dramaattiset dialogit innoittivat monia säveltäjiä. Myös Georg Friedrich Händel tarttui Brockesin librettoon, mutta tuloksena syntynyt liki kolmetuntinen passio ei ole saavuttanut merkittävää nykysuosiota. Arcangelo-yhtyeen ja laatusolistien uusi levytys puhaltaa teokseen henkeä, muttei todellakaan horjuta Bachin asemaa barokin passiomestarina.

  • Buxtehuden ja Schützin passiomestaruus saa arvoisensa tulkinnan

    Levyarvostelu

    Bachin passiot ovat hiljaisen viikon suurimpia hittejä, mutta häntä edeltävän sukupolven passiomusiikki nauttii lähinnä kulttisuosiota. Dietrich Buxtehuden kantaattisarja Membra Jesu nostri sekä Heinrich Schützin passio Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä ovat kuitenkin mestarillista passiomusiikkia, jonka ympärille barokkiyhtye Ensemble Correspondances on rakentanut kahden CD:n pyhiinvaelluksen saksalaisen varhaisbarokin koskettavimpaan ytimeen.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua