"Ajattelin, itkevätkö muutkin iltaisin läksyjen parissa" – moni saa tietää omasta oppimisvaikeudestaan vasta aikuisena

Miten jaksaa opiskella ylioppilaskirjoituksiin, jos jo koeviikolle lukeminen tuntuu vaikealta? Riittämättömät-dokumenttisarjassa olevan Annin tavoin moni saa tietää omasta oppimisvaikeudestaan vasta lukiossa. Oppimisvaikeus tekee opiskelusta haastavampaa, muttei suinkaan mahdotonta.

“Itkevätkö kaikki muutkin iltaisin läksyjen parissa?”

Tällaista kysymystä Anni pyöritteli mielessään yksin kotona opiskellessaan. Oppiminen tuntui usein tuskallisen hitaalta ja vaikealta. Luetut asiat jäivät harvoin mieleen ja keskittyminen herpaantui helposti. Tehtävien tekemistä oli vaikea aloittaa.

Lukion alussa Anni sai kuitenkin vastauksen haasteisiinsa: hänellä diagnosoitiin ADD, tarkkaavaisuushäiriö.

Kirjainlyhennelmä juontaa juurensa sanoista attention deficit disorder. ADD ilmenee esimerkiksi keskittymisvaikeutena ja heikentyneenä kykynä ylläpitää tarkkaavaisuutta. ADD:ssä ei kuitenkaan ole mukana yliaktiivisuutta, jota toisessa tarkkaavaisuushäiriössä, ADHD:ssa, on.

ADD vaikuttaa monilla tavoin Annin arkeen. Esimerkiksi päätöksiä on vaikea tehdä – valitako kaupassa irtokarkit vai valmispussi? Toisaalta Anni voisi kuluttaa tuntikausia mieluisan tekemisen, kuten maalaamisen parissa.

Opiskellessa Anni tekee helposti huolimattomuusvirheitä, ja hänen on vaikea pysyä oppitunneilla perässä.

Oppimisvaikeudet heijastuvat myös hänen opiskelijaidentiteettiinsä.

– Pelottaa, että muut ajattelee, että oon laiska tai välinpitämätön, vaikka oikeesti olisin nähnyt tosi paljon vaivaa ja panostusta kouluun. Joudun tekemään paljon töitä, eikä se yleensä edes näy arvosanoissa.

ADD-diagnoosin saaminen oli Annille kuitenkin helpotus. Nyt hän voi saada tarvittavaa tukea opintoihinsa ja ymmärtää itseään myös opiskelijana paremmin.

Moni saa tietää oppimisvaikeudesta vasta lukiossa

Annin ajatukset laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä kuulostavat tutuilta lukion erityisopettaja Anne Hällforsille.

– Koulumaailmassa vertaileminen toisiin on yleistä. Jos itse on vaikkapa hidas lukija, muut voivat pitää tyhmänä ja laiskana. Monelle oppimisvaikeudet selviävät vasta lukiossa, ja usein siitä tulee helpottava fiilis, Anne Hällfors sanoo.

Oppilas on saattanut selvitä läpi peruskoulun käyttämällä opiskelutekniikoita, jotka ovat olleet toimivia ja joiden alle oppimisvaikeudet ovat ehkä jääneet piiloon. Lukio-opiskelu on kuitenkin peruskoulua haastavampaa.

Lukioon päätyy myös paljon nuoria, joita siellä opiskelu ei välttämättä lähtökohtaisesti kiinnostaisi. Omaa alaa ei ehkä ole löytynyt ammattikoulun puolelta, ja opiskelu lukiossa voikin olla paljon vaikeampaa kuin olisi kuvitellut.

Hällfors työskentelee itse 600 opiskelijan lukiossa ja kiertää aina läpi syksyllä aloittaneet vuosikurssit. Hän teettää lukitestauksia, jakaa tietoa oppimisvaikeuksista ja kertoo yhdessä aineenopettajien kanssa, millaista tukea oppimisvaikeuksiin on saatavilla. Tiedon jakaminen on tärkeää, koska läheskään kaikkia oppimisvaikeuksia ei voida havaita testien perusteella.

Hällforsin mukaan monet oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevat lukiolaiset pohtivat jo heti lukion alussa ylioppilaskirjoituksia: Pärjäänkö yo-kirjoituksissa? Miten voin jaksaa lukea kirjoituksiin, jos jo koeviikkokin tuntuu tuskalliselta ajatukselta?

Monia huolettaa jo heti lukion alussa ylioppilaskirjoitukset: miten ihmeessä pärjään yo-kirjoituksissa?

Apua on kuitenkin saatavilla, ja opintoja voidaan järjestellä monin keinoin. Lukion voi käydä myös neljään vuoteen, erityisopettaja muistuttaa.

– Tukea ja erityisjärjestelyjä on saatavilla sekä oppitunneille että koeviikoille. Voidaan esimerkiksi sopia, että opiskelija saa muistiinpanot etu- tai jälkikäteen, jotta hän voi keskittyä tunnilla pelkkään kuuntelemiseen. Koeviikolla kokeen voi tehdä esimerkiksi kahdessa osassa tai pidennetysti, kuten yo-kirjoituksissakin.

Erityisopettaja voi neuvoa opiskelijalle uusia opiskelumenetelmiä, joilla pärjätä itsenäisessä opiskelussa kotona. Oppimisprosessissa on paljon pieniä asioita, joihin opiskelija voi itse vaikuttaa, muistuttaa Hällfors.

– Kun nuori tulee lukioon, hänellä on yhdeksän vuotta koulua takana. Nuorella voi olla käytössään tekniikoita, joilla hän pärjää peruskoulussa, mutta jotka eivät välttämättä enää toimi lukiossa. Opiskelutekniikoiden ymmärtäminen ja päivittäminen olisi hyväksi kaikille, jotka aloittavat lukion.

Oppimisvaikeuksien arviointi ei saa jäädä opiskelijan vastuulle

Vaikeudet oppimisessa ovat melko yleisiä: Kuntoutussäätiön mukaan yksittäisiä oppimisvaikeuksia esiintyy noin 5–10 prosentilla väestöstä.

Jos määrässä huomioitaisiin oppimisvaikeuksien päällekkäisyys sekä laajemmin ominaisuudet, joista arkikielessä puhutaan oppimisvaikeuksina, olisi lukema kuitenkin suurempi.

Neuropsykologian erikoispsykologi Johanna Nukari muistuttaakin, että terminologia oppimisvaikeuksien ympärillä on moninaista ja vaihtelee riippuen siitä, mitkä asiat terveydenhuollon järjestelmissä luetaan osaksi oppimisvaikeuksia.

– Oppimisvaikeuksien ytimessä ovat lukutaitoon tai matematiikkaan liittyvät vaikeudet, jotka usein tulevat helpoimmin ilmi. Arkikielessä oppimisvaikeuksiin luetaan usein myös muita oppimista hankaloittavia ominaisuuksia, kuten motoriikkaan, hahmottamiseen ja tarkkaavaisuuteen liittyvät vaikeudet sekä kehityksellinen kielihäiriö, Nukari sanoo.

Oppimisvaikeuksia on vaikea määritellä ja tunnistaa, koska ne ilmenevät juuri erilaisten taitojen yhteydessä. On yksilöllistä, kuinka hyviksi tai mataliksi omat taitonsa itse kokee. Myös oma vaativuustaso omia taitoja ja oppimista kohtaan vaihtelee eri ihmisten välillä suuresti.

– Ihmisen kokemusta ei kukaan tiedä ihmistä itseään paremmin, mutta on olemassa normitettuja testimenetelmiä, joilla nimenomaan voidaan arvioida, millaiset ihmisen taidot eri alueilla ovat suhteessa keskimääräiseen. Eli taitojen tasoa voi arvioida, vaikka ei ihmisen kokemusta siitä samassa mielessä, sanoo Nukari.

– Yleensä ihminen itse kyllä huomaa, että jokin asia ei suju. Mutta se, että osaisi epäillä syyksi oppimisvaikeutta, voi olla haasteellista, Nukari jatkaa.

Yksi erityisopettajan tehtävistä on Anne Hällforsin mielestä painottaa opiskelijoille, että on opiskeluhuollon tehtävä arvioida, onko opiskelijalla oppimisvaikeus vai ei.

Hällfors toivoo, että se vähentäisi opiskelijoiden omaa pohdintaa kysymyksen ympärillä ja saisi opiskelijoita nopeammin etsimään ratkaisua haasteisiinsa.

– Sanon aina opiskelijoille, ettei ole yksin heidän tehtävänsä pohtia sitä, johtuvatko haasteet opiskelussa oppimisvaikeuksista vai ei. Ammattilaiset arvioivat tilannetta yhdessä opiskelijan kanssa ja auttavat tarvittaessa, Anne Hällfors sanoo.

Oppimisvaikeudet korostuvat tietoyhteiskunnassa

Ei ole ollenkaan harvinaista, että oppimisvaikeus huomataan vasta viimeisinä lukiovuosina tai jopa työelämässä. Anne Hällfors kertoo tehneensä lukitestauksia jopa eläkeikäisille.

Johanna Nukari korostaa oppimisvaikeuksien tunnistamista – koskaan ei ole liian myöhäistä.

– Elämme tietoyhteiskunnassa, jossa meidän on jatkuvasti opittava uutta ja käytettävä tietokonetta monenlaisten arkisten asioiden hoitamiseen. Oppimisvaikeuksien merkitys ei ole todellakaan vähentynyt, vaan korostunut entisestään. Oppimisvaikeudet tulee tunnistaa ja niihin tulee saada tukea, Nukari sanoo.

Katso Annin jakso Abitreenien Riittämättömät-dokumenttisarjasta Yle Areenasta!

5.2.2021: Päivitetty jutun pääkuva.