Hyppää pääsisältöön

Kirjoituksia kungfutselaisuudesta - suursarja itäaasialaisesta oppisuunnasta Yle Radio 1:ssä ja Areenassa

Kirjoituksia kungfutselaisuudesta
Kirjoituksia kungfutselaisuudesta Kuva: Tuuli Laukkanen / Yle Yle Radio 1,kungfutselaisuus

Kungfutselaisuus on oppisuunta, joka on yli 2000 vuoden ajan toiminut itäaasialaisten yhteiskuntien selkärankana. Se on edelleen erottamaton osa maailmankatsomusta Kiinassa ja vaikuttaa nykyisinkin vahvasti kiinalaiseen keskusteluun arvoista, yhteiskunnallisista käytännöistä ja tapakulttuurista.

Kirjoituksia kungfutselaisuudesta -sarjassa luetaan kungfutselaisuuden suurimmat klassikot kuten Mestari Kongin keskustelut ja Mengzi. Lisäksi sarjassa luetaan laajoja otteita oppisuunnan myöhempien kehittäjien kirjoituksista, esimerkiksi Xunzilta ja uuskungfutselaisilta kirjoittajilta. Suuri osa näistä kirjoituksista on suomennettu ensimmäistä kertaa tätä sarjaa varten. Suomentaja on sinologi, tutkija ja tietokirjailija Jyrki Kallio.

Sarja käynnistyy Yle radio 1:ssa lauantaina 6.2. klo 15.30 ja jatkuu kerran viikossa arviolta kesään 2022. Jaksot julkaistaan Areenassa temaattisina, 10-30 jakson kokonaisuuksina. Kolme johdantojaksoa julkaistaan 6.2. ja ensimmäinen laajempi temaattinen kokonaisuus - Mestari Kongin keskustelut, 17 jaksoa - julkaistaan lauantaina 27.2.

Pekka Savolainen
Kirjoituksia kungfutselaisuudesta -tekstien lukija Pekka Savolainen Pekka Savolainen Kuva: Hannele Kurkela Pekka Savolainen

Artikkelin sisällys:

A Sarjan sisältö ja rakenne
B Sanasto
C Henkilöiden nimiä
D Kiinan ja kungfutselaisuuden lyhyt historia

Ohjelmasarjan ytimessä kulkevat pohdinnat harmoniasta, oikeamielisestä hallinnosta, hierarkiasta ja kuuliaisuudesta - ja yhtä lailla yksilön vastuusta ja vapaudesta opiskeluun ja itsensä kehittämiseen sekä kehotuksista vallan ja hallinnon uudistamiseen.

Sarja alkaa kolmella johdantojaksolla. Kiinalaisen ajattelun ja kulttuurin asiantuntijat keskustelevat kungfutselaisuuden synnystä ja historiasta, sen henkisestä ja yhteiskunnallisesta ympäristöstä, keskeisistä käsitteistä, koulukunnista ja oppisuunnan vaikutuksesta nykypäivän Kiinaan.

Varsinaisia luentajaksoja sarja sisältää n. 70. Luentaosuuksien tueksi asiantuntijat avaavat ja tulkitsevat kunkin luennan keskeisiä teemoja ja painopisteitä.

Tekstien suomennos: Jyrki Kallio.
Runojen suomennos: Pertti Nieminen.
Keskustelijat:
- Riika-Leena Juntunen, filosofian tohtori, on historioitsija, Kiina-tutkija ja tietokirjailija.
- Jyrki Kallio, filosofian tohtori, on sinologi, tietokirjailija ja kääntäjä.
- Minna Valjakka, filosofian tohtori, on taidehistorian ja Aasian-tutkimuksen dosentti sekä taidehistorian yliopistolehtori ja akatemiatutkija.
- Eero Suoranta, filosofian maisteri, on toimittaja, kääntäjä ja Kiina-asiantuntija.
- Matti Nojonen, kauppatieteen tohtori, on Kiinan yhteiskunnan ja kulttuurin professori Lapin yliopistossa.
Äänisuunnittelu: Marko Kataja.
Toimittaja, tuottaja: Juha-Pekka Hotinen.
Lukija: Pekka Savolainen.

Kirjoituksia kungfutselaisuudesta -sarja on massiivisen yleissivistävän trilogian päätösosa. Trilogian aiemmat osat, Koraani ja Pyhiä juutalaisia kirjoituksia, ovat edelleen kuunneltavissa Areenassa.

Kirjoituksia kungfutselaisuudesta -sarjan keskustelijoita
Jyrki Kallio, Riika-Leena Juntunen ja Eero Suoranta. Kirjoituksia kungfutselaisuudesta -sarjan keskustelijoita Kuva: Hannele Kurkela kungfutselaisuus

A Sarjan sisältö ja rakenne

Teksti: Jyrki Kallio

Kungfutselaisuus on Kiinan ja koko Itä-Aasian yhteiskunnallisesti merkittävin oppisuunta, jonka vaikutus on kestänyt yli kahden vuosituhannen ajan. Pitkän historiansa aikana kungfutselaisuus on saanut erilaisia muotoja ja painotuksia aikojen ja olojen muutosten seurauksena. Siksi sitä on välttämätöntä tarkastella historiallisena prosessina.

Tässä sarjassa luetaan kungfutselaisia kirjoituksia aikajärjestyksessä oppisuunnan isän Mestari Kongin eli Kungfutsen ajoilta 2500 vuotta sitten aina myöhäiselle keisarikaudelle, 1500-luvulle saakka. Luettavat kirjoitukset kattavat kungfutselaisen kaanonin (oppisuunnan tärkeimpien kirjoitusten virallisen kokoelman). Lisäksi kuullaan muita kirjoituksia, joilla on ollut merkitystä kungfutselaisuuden kehittymisen kannalta.

Sarja alkaa Mestari Kongista ja hänen ajallisesti lähimmistä seuraajistaan. Sen jälkeen tarkastellaan kungfutselaisuuden varhaishistoriaa muutama vuosikymmen sitten löydettyjen, aiemmin tuntemattomien kirjoitusten valossa. Sitten siirrytään ajanlaskun alun vaiheille Han-kaudelle, jolloin kaanon alkoi muotoutua. Lopuksi tutustutaan Tang-, Song- ja Ming-kausilla eli 700–1500-luvuilla eläneisiin merkittäviin uuskungfutselaisiin ajattelijoihin, joiden myötä kungfutselaisuus saavutti aatteellis-opillisen lakipisteensä.

I Mestari Kong ja hänen ajallisesti lähimmät seuraajansa

Keskustelut

Keskustelut on tärkein lähde kungfutselaisuuden isän, v. 479 eaa. kuolleen Mestari Kongin eli Kungfutsen ajatuksiin. Teos sisältää enimmäkseen Mestarin ja hänen opetuslastensa välisiä vuoropuheluja jaettuina lyhehköihin jakeisiin.

Keskustelujen syntyhistoria on hämärän peitossa. Sen ovat todennäköisesti koonneet Mestari Kongin opetuslapset ja heidän oppilaansa. Kokoaminen vaikuttaa tapahtuneen useassa vaiheessa, joiden välillä on saattanut kulua pitkiäkin aikoja. Teos oli varmuudella olemassa nykyisen kaltaisena vasta vuoden 150 eaa. tienoilla, siis kolme vuosisataa Mestari Kongin kuoleman jälkeen.

Tutkijat ovat jo vuosisatoja arvelleet, että valmiin teoksen lukujen järjestys ei vastaa niiden ajallista syntyjärjestystä. Tämän paljastavat sekä tyylilliset että sisällölliset erot lukujen välillä.

Tässä sarjassa Keskustelujen luvut kuullaan järjestyksessä, jota voidaan olettaa niiden alkuperäiseksi syntyjärjestykseksi. Luenta alkaa siksi IV luvusta. Tällainen menettely antaa kuulijalle mahdollisuuden saada teoksen ajatusrakennelmien sisäisestä kehityksestä mahdollisimman johdonmukaisen kuvan.

Sen lisäksi, että Keskustelujen luvut ja kerrostumat ovat syntyneet eri aikoina, on lukujen sisälle lisätty jakeita jälkeen päin. Tutkijat ovat tehneet paljon työtä tunnistaakseen tällaiset lisäykset eli interpolaatiot. Osa niistä saattaa olla suoranaisia sepitteitä.

Interpolaatiot kuullaan yhtenä ryhmänä aivan lopuksi luvun XX jälkeen. Tämä palvelee kuulijan mahdollisuutta saada Keskusteluista ehjä ja yhtenäinen kokonaiskuva. Koska interpolaatiotkin ovat yli kahden tuhannen vuoden ikäisiä ja niiden joukossa on monia arvokkaita ajatuksia, niiden jättäminen pois ei ole perusteltua.

Luennassa käytetään Jyrki Kallion suomennosta teoksesta Mestari Kongin keskustelut: kungfutselaisuuden ydinolemus (Gaudeamus 2014). Teoksesta poiketen tässä radiosarjassa luetaan luku IX ennen lukua III, koska luvut VII ja IX liittyvät selvästi yhteen. Lisäksi muutamia kokonaisuuden kannalta epärelevantteja jakeita jätetään kokonaan lukematta.

Mengzi

Mengzi-teos on saanut nimensä päähenkilönsä mukaan. Kolme sukupolvea Mestari Kongin jälkeen elänyt Mengzi, ”mestari Meng”, oli hänen seuraajistaan varhaisin, joka on jättänyt jälkeensä omia kirjoituksiaan.

Kungfutselaisuudesta käytetään kiinaksi usein nimitystä ”Kongin ja Mengin oppi”. Mengzi rakensi kokonaan uusia, laajoja ajatuskulkuja esimerkiksi ihmisestä ja valtiosta. Siten Mengzi teki kungfutselaisuudesta aiempaa kokonaisvaltaisemman ja filosofisemman oppirakennelman.

Mengzi-teos on laadittu pian Mengzin kuoleman (noin v. 305 eaa.) jälkeen. Se esittelee Mengzin opilliset näkemykset elävästi kirjoitettujen vuoropuhelujen ja kertomusten muodossa. Se on yli kaksi kertaa laajempi kuin Keskustelut. Se on vaikuttanut suuresti Kiinan kirjallisuuden kehitykseen.

Luennassa käytetään Jyrki Kallion suomennosta teoksesta Mengzi: Veljellisyyden tie (Gaudeamus 2020). Se kuullaan kokonaan lukuun ottamatta joitakin kuuntelijaystävällisyyden nimissä tehtyjä leikkauksia.

Xunzi

Xunzi oli toinen Mestari Kongin varhaisista seuraajista. Hän syntyi Mengzin kuoleman aikoihin. Hänen oppinsa sisältävä teos Xunzi lienee suurelta osin hänen itsensä kirjoittama. Xunzi on lähes kolme kertaa niin laaja kuin Mengzi.

Xunzi edustaa varhaisen Kiinan sofistikoituneinta ja systemaattisinta filosofiaa, jonka ydin on rationalismissa. Xunzi esimerkiksi kielsi yliluonnollisten ilmiöiden merkityksen ihmisille ja piti perinnäistapoja yhteiskunnan luomuksina. Hän oli myös realisti, joka piti hierarkkista yhteiskuntajärjestystä välttämättömyytenä ja valloitussotia luonnollisina.

Xunzi eli Sotivien valtioiden kauden (475–221 eaa.) lopulla, mikä heijastuu hänen kirjoituksiinsa. Hän kirjoitti sodasta, laeista ja rangaistuksista. Xunzi vaikutti siten realistisen valtio-opin kehitykseen Kiinassa. Hänen ajatuksillaan oli keisarikaudella usein suurempi suosio hallitsijoiden keskuudessa kuin Mengzillä.

Xunzi-teosta ei kuitenkaan koskaan luettu osaksi kungfutselaista kaanonia. Xunzi asettui kirjoituksissaan vastustamaan Mengziä, erityisesti tämän käsitystä ihmisluonnon synnynnäisestä hyvyydestä. Tang-kaudella 700–800-lukujen taitteessa elänyt merkittävä kungfutselainen ajattelija Han Yu oli Mengzin kannattaja ja tuomitsi Xunzin vääräoppiseksi.

Sarjassa kuullaan valikoima katkelmia, jotka kattavat yhteensä noin kahdeksasosan koko alkuteoksesta.

II Kungfutselaisuuden varhaishistoriaa

Guodianin tekstikatkelmia

Vuonna 1993 Guodian-nimisestä kylästä löydettiin hauta, jossa muun esineistön lisäksi oli suuri määrä bambuliuskoja. Ne olivat aikoinaan muodostaneet kirjakääröjä, jotka olivat kuuluneet hautaan lasketulle kuninkaalliselle kotiopettajalle. Hauta oli suljettu noin v. 300 eaa.

Kiinalaiset tutkijat ovat sittemmin järjestäneet ja restauroineet bambuliuskat sekä tulkinneet niiden arkaaiset kirjoitusmerkit niin, että niiden sisältämät tekstit ovat jälleen luettavissa. Ne sisältävät joukon kungfutselaisiksi luokiteltuja tekstejä, joista moni oli entuudestaan tuntematon.

Guodianin tekstit avaavat ainutlaatuisen ikkunan varhaiseen kungfutselaisuuteen. Tekstit saattavat olla vanhempia kuin Mengzi tai Xunzi.

Sarjassa kuullaan otteita seitsemästä Guodianin tekstistä.

III Kungfutselainen kaanon: Viisi klassikkoa, Kolmetoista klassikkoa ja Neljä kirjaa

Viisi klassikkoaKolmetoista klassikkoaNeljä kirjaa
Muutosten kirjaMuutosten kirja
Kirjoitusten kirjaKirjoitusten kirja
Laulujen kirjaLaulujen kirja
RiititZhoun riitit
Ritarien riitit
Muistiinpanoja rituaaleistaKorkein oppi
Pitäytyminen sovinnaisuudessa
Kevättä ja syksyäKevättä ja syksyä Zuon kommentaarien kera
Gongyangin kommentaarit
Guliangin kommentaarit
KeskustelutKeskustelut
Kuuliaisuuden kirja
Erya
MengziMengzi

Viisi klassikkoa sisältää ne kolme teosta, joita Mestari Kongin arvellaan itsekin opiskelleen: Kirjoitusten kirjan, Laulujen kirjan ja Riitit. Lisäksi niihin luetaan kaksi muuta teosta, joiden kirjoittamiseen tai toimittamiseen Mestari Kongin on kuviteltu osallistuneen: Kevättä ja syksyä ja Muutosten kirja.

Kolmeentoista klassikkoon luetaan Viiden klassikon lisäksi muita historiaa, perinnäistapoja ja kieltä käsitteleviä, muinaisia teoksia sekä Keskustelut ja Mengzi. Kolmentoista klassikoa olisi suomeksi käännettynä osapuilleen Raamatun laajuinen kokonaisuus. Virkamiestutkintoja varten klassikot piti opiskella ulkoa. Tässä radiosarjassa tutustutaan kaikkiin paitsi arkaaisen kiinan ensyklopediseen Erya-sanakirjaan.

Kungfutselaisen opin ytimen katsottiin keisarikauden lopulla tiivistyvän Neljään kirjaan. Niihin sisältyvät Keskustelut, Mengzi, Korkein oppi ja Pitäytyminen sovinnaisuudessa. Kaksi viimeksi mainittua sisältyy lukuina Riittien osateokseen Muistiinpanoja rituaaleista.

Kirjoitusten kirja

Mestari Kong ja muutkin kirjanoppineet pitivät historiallisia esimerkkejä ja ennakkotapauksia suuressa arvossa. Kirjoitusten kirja sisältää menneiden aikojen hallitsijoiden puheita, julistuksia ja käskyjä. Kuullaan kaksi puhetta. Ensimmäinen on pidetty 1500-luvulla eaa. Shang-dynastian perustajan nuorelle pojanpojalle. Toinen liittyy Zhou-dynastian valtaannousuun ja on pidetty vuonna 1048 eaa.

Laulujen kirja

Laulujen kirja oli Kirjoitusten kirjan ohella toinen Mestari Kongin arvostama lähde, josta hän saattoi saada käsityksen menneisyydestä. Laulujen kirja on kokoelma hovirunoilijoiden laatimia tai kansanlaulujen pohjalta muokkaamia laulutekstejä.

Perinteisesti kunnia teoksen kokoamisesta on annettu Zhoun herttua Danille. Koska Mestari Kong arvosti herttuaa esikuvallisena hallintomiehenä, runoista ja niiden yksittäisistä säkeistä on etsitty moraalista sanomaa. Todellisuudessa moni runoista on rakkauslauluja.

Sarjassa kuullaan kuusi runoa, joihin viitataan joko Keskusteluissa tai Mengzissä. Runosuomennokset ovat Pertti Niemisen.

Kevättä ja syksyä -annaalit kommentaareineen

Kevättä ja syksyä on Mestari Kongin kotivaltion Lun aikakirja. Sitä on väitetty Mestari Kongin itsensä kirjoittamaksi. Se sisältää lyhyitä merkintöjä kattamansa ajan (722–481 eaa.) tapahtumista. Vaikeudet tulkinta teoksen lyhyitä merkintöjä synnyttivät seuraavina vuosisatoina useita kommentaareja.

Sarjassa kuullaan tekstejä vuorotellen Kevättä ja syksyä -annaaleista, Gongyangin kommentaareista, Guliangin kommentaareista ja Zuon kommentaareista.

Riittien kirja eli Muistiinpanoja rituaaleista

Viiden klassikon yksi osa on Riitit. Se on yleisnimi riittejä, rituaaleja ja perinnäistapoja käsitteleville kirjoituksille, joita on ollut olemassa erilaisia kokoelmina. Han-kaudelta lähtien tärkeimmät Riittien osat ovat olleet Ritarien riitit, Zhoun riitit ja Muistiinpanoja rituaaleista.

Muistiinpanoja rituaaleista on riittikirjoista sisällöltään monipuolisin ja kiinnostavin. Song-kauden (960–1279) uuskungfutselaiset pitivät arvossa erityisesti kahta Muistiinpanojen lukua, jotka Zhu Xi 1300-luvulla erotti omiksi kirjoikseen: Korkein oppi ja Pitäytyminen sovinnaisuudessa.

Sekä Korkein oppi että Pitäytyminen sovinnaisuudessa on kirjoitettu alun perin prinssien ja muun yläluokan oppaiksi Sotivien valtioiden aikana. Myöhemmin ne nähtiin oppaiksi ritariluokan herrasmiehille. Jälkimmäisen nimestä on käytetty myös käännöstä ”Keskitien oppi”.

Sarjassa kuullaan kattava valikoima kirjoituksista Korkein oppi ja Pitäytyminen sovinnaisuudessa. Lisäksi kuullaan lyhyt valikoima kahdesta muusta Muistiinpanoja rituaaleista -teoksen luvusta.

Kuuliaisuuden kirja

Kuuliaisuuden kirjaa käytettiin Han-kaudella lasten alkeisopetuksessa. Kirjoituksessa opetetaan, että kuuliaisuus on kaikkien muiden hyveiden perusta. Samalla korostetaan, että sokea tottelevaisuus ei ole oikeaa kuuliaisuutta. Sarjassa kuullaan valikoima teoksesta.

Muutosten kirja

Muutosten kirja on ennustusten selityskirja, jonka vanhin osa on peräisin Läntiseltä Zhou-kaudelta. Se muodostuu 64:stä heksagrammista (kuudesta allekkaisesta viivasta muodostuvasta kuviosta) lyhyine selityksineen. Teos luetaan yhdeksi Viidestä klassikosta, vaikka Mestari Kong ei todennäköisesti tuntenut sitä lainkaan.

Sarjassa kuullaan kahden heksagrammin selitykset sekä katkelma Mestari Kongin laatimaksi väitetystä ”Suuresta kommentaarista”. Heksagrammit Qian ja Kun kohdataan uudelleen tämän sarjan lopulla, kun tutustutaan uuskungfutselaisuuteen.

Kevättä ja syksyä -annaalien opetuksia hallitsijalle

Tähän teokseen on koottu Dong Zhongshu -nimisen, Han-kauden alussa eläneen kirjanoppineen kirjoituksia. Hän edisti suuresti kungfutselaisuuden nousemista keisarikunnan virallisen oppisuunnan asemaan. Hänen vaikutuksestaan kungfutselaisuus myös muutti muotoaan. Teos ei ole osa kungfutselaista kaanonia, mutta toimii siirtymänä uuskungfutselaisuuteen, jota käsitellään seuraavaksi.

Sarjassa kuullaan otteita neljästä teoksen luvusta.

IV Uuskungfutselaisuus

Uuskungfutselaisuus on Kiinan ulkopuolella annettu nimi sarjalle kungfutselaisuuden uudistusliikkeitä, joita syntyi Song- ja Ming-dynastioiden aikaan. Alkusysäyksen uuskungfutselaisuudelle antoi Tang-kaudella elänyt Han Yu. Hän halusi karsia kungfutselaisuudesta sinne kuulumattomat elementit pois.

Yksi Han Yun vastustamista vieraista elementeistä oli buddhalaisuus. Sen vaikutuksesta uuskungfutselaisten oppineiden huomio kiinnittyi toisaalta metafysiikkaan ja kosmologiaan ja toisaalta ihmisen luonnon sekä kohtalon pohtimiseen.

Zhu Xin ajatusten pohjalle syntyi ”prinsiipin koulukuntana” tunnettu uuskungfutselaisuuden suuntaus. Prinsiipillä Zhu tarkoitti eräänlaista maailman järkeä. Hänen ajatuksiinsa vaikutti Zhang Zain kehittämä kosmologia.

Prinsiipin koulukunnan merkittävin kilpailija oli ”mielen koulukunta”. Sen tunnetuin kehittäjä oli Ming-kaudella elänyt Wang Yangming. Hän syytti prinsiipin koulukunnan pohdintojen vievän ihmisten huomion epäolennaisuuksiin.

Keskustelu kungfutselaisuuden olemuksesta jatkui Ming-kauden jälkeenkin Kiinan keisarikaudella. Nykyäänkin Kiinassa väitellään siitä, mikä kungfutselaisessa perinnössä on tärkeää ja mihin suuntaan sitä tulisi kehittää. Keisarikauden loppuajan ja sen jälkeinen keskustelu on kuitenkin suurelta osin ollut vanhan toistoa vailla merkittäviä innovatiivisia ja uusia ajatuksia.

Sarjassa kuullaan Han Yun kirjoitus ”Alkuperäinen Tie”, Zhang Zain ”Läntinen piirtokirjoitus” sekä katkelmia hänen tai hänen oppilaidensa laatimista selityksistä siihen, katkelmia Zhu Xin kirjoituksista ja Wang Yangmingin essee ”Kirjoitusten arvostamisesta”.

Artikkelin sisällys:
A Sarjan sisältö ja rakenne | B Sanasto | C Henkilöiden nimiä | D Kiinan ja kungfutselaisuuden lyhyt historia

Kirjoituksia kungfutselaisuudesta -sarjan keskustelijoita
Jyrki Kallio, Riika-Leena Juntunen ja Minna Valjakka. Kirjoituksia kungfutselaisuudesta -sarjan keskustelijoita Kuva: Hannele Kurkela kungfutselaisuus

Sanasto

Teksti: Jyrki Kallio

Kungfutselaisia käsitteitä.

Junzi (君子): ’Herrasmies’. Mestari Kong käytti sanaa kuvaamaan kunniallista ja ylevää valiomiestä. Hän halusi kaikkien opetuslastensa jalostavan itsensä sellaisiksi. Sanan alkuperäinen merkitys oli ’prinssi’, ruhtinaan poika. Herrasmiehen vastakohta on xiaoren (小人), ’vähäpätöinen mies’.

Shengren (聖人): ’Esikuvallinen mies’, poikkeuksellisen esimerkillinen henkilö. Kun käsitteellä viitataan muinaisaikojen myyttisiin, lähes ylimaallisen esikuvallisiin miehiin, käytetään suomennosta ’Pyhä mies’.

Ren (仁): Ritariluokan jäseneltä edellytettävä käytös; ’kunniallisuus’ (Keskustelut), ’veljellisyys’ (Mengzi), ’kunnokkuus’ (Xunzi). Keisarikaudella laajentui tarkoittamaan kaikkien ihmisten tärkeimpien hyveiden yhteensulautumaa, ’ihmisyyttä’.

Li (禮): ’Perinnäistavat’, keisarikaudella ’säädyllisyys’. Alkuperäinen merkitys ’riitit, rituaalit’.

Yi (義): Oikeudentunnon mukaisuus eli ’oikeellisuus’ (Keskustelut) tai ’oikeamielisyys’.

Xiao (孝): ’Kuuliaisuus’, erityisesti vanhempien kunnioitus.

Zhong (忠): ’Uskollisuus’ (hallitsijaa kohtaan).

Shu (恕): ’Huomaavaisuus’. Se tarkoittaa, että on otettava toiset huomioon, jotta ei omalla käytöksellään herätä vaarallista tai vahingollista huomiota.

Zhi (智): ’Tietäväisyys’ tai ’viisaus’.

Wangdao (王道): ’Kuninkaiden tie’ eli ’kuninkaallinen hallitustapa’. Se oli Mengzin peräänkuuluttama muinaisten Pyhien kuninkaiden korkeamoraalinen ja kansan edun huomioonottava tapa hallita.

Badao (霸道): ’Tyrannien tie’. Kuninkaallisen hallitustavan vastakohta.

Bo’ai (博愛): ’Veljesrakkaus’. Han Yun luoma käsite, jolla hän tarkoitti huolenpitoa läheisistä ja itsen vertaisista ihmisistä. Se oli tarkoitettu vastapainoksi buddhalaisten kannattamalle käsitykselle, jonka mukaan ihmisen tuli ulottaa myötätuntonsa koskemaan kaikkia muita.

Li (理): Uuskungfutselaisuuden tärkeimpiä käsitteitä, maailman järki tai ’prinsiippi’. Alkuperäinen merkitys (Mengzi) ’periaate’.

Xing (性): (Ihmisen) ’luonto’. Uuskungfutselaisuuden tärkeimpiä käsitteitä, josta sekä Mengzillä että Xunzilla oli oma, toisistaan poikkeava käsityksensä.

Ming (命): (Taivaan) ’tahto’ tai (ihmisen) ’määrä’ (”kohtalo”). Uuskungfutselaisuuden tärkeimpiä käsitteitä, josta puhutaan paljon myös Mengzissä. Alkuperäinen merkitys (hallitsijan) ’määräys’.

Liangzhi (良知): ’Puhdas tieto’. Wang Yangmingin tunnetuksi tekemä käsite, jolla hän tarkoitti jokaisella ihmisellä sydämessään olevaa sisäsyntyistä tietoa oikeasta ja väärästä. Esiintyi ensimmäisen kerran Mengzissä.

Wu lun (五倫): ’Viisi suhdetta’. Patriarkaalista yhteiskuntaa ammoisista ajoista määrittänyt käsite, joka edellytti ihmisiltä käyttäytymistä asemansa vaatimalla tavalla eli oikeassa roolissa. Roolisuhteista tärkeimmät olivat hallitsijan ja alamaisen, miehen ja vaimon sekä isän ja pojan väliset suhteet. Viiden suhteen olemassaolon tunnustivat kaikki, niin Mestari Kong, hänen aikalaisensa Yanzi, Mengzi kuin Xunzikin.

San gang (三綱): ’Kolme johtoliekaa’. Dong Zhongshun Viiden suhteen pohjalta luoma käsite, jonka mukaan ruhtinas johtaa ministereitä, isä johtaa poikia, ja aviomies johtaa vaimoja.

Muita käsitteitä

Tie (kiinaksi dao, 道): Keskeinen käsite kaikissa kiinalaisissa oppisuunnissa, antanut nimensä taolaisuudelle. Kungfutselaisuudessa käsite tarkoittaa erityisesti muinaisten ihannehallitsijoiden tietä eli tapaa toimia ja elää.

Taivas: Persoonattoman jumalan kaltainen voima, joka aiheutti kaikki luonnonilmiöt ja saattoi vaikuttaa myös ihmisten kohtaloon.

Taivaanpiiri, sananmukaisemmin ”kaikki Taivaan alla” (kiinaksi tianxia, 天下): Ilmauksella tarkoitetaan asiayhteydestä riippuen joko tunnettua maailmaa, omaa kulttuuripiiriä, Kiinan keisarikuntaa tai koko maailmaa.

Maan ja viljan alttari: Uhripaikka, jossa hallitsija rukoili hyvää satoa. Valtakunnan vertauskuva.

Rahvas: Kaikki ihmiset, jotka eivät lukeutuneet perinnäisaatelistoon tai olleet orjia. Koostui neljästä säädystä: ritarit, kauppiaat, käsityöläiset ja talonpojat. ’Ritareita’ tarkoittanut sana shi (士) alkoi keisarikaudella muuttua merkitykseltään ’oppineistoksi’.

Sata sukua: Alun perin vaikutusvaltaiset suurmaanomistajasuvut, pienaateli. Sotivien valtioiden kaudesta lähtien tarkoitti kaikkia alamaisia.

Kirjanoppineet (kiinaksi ru, 儒): Alun perin rituaalien ja perinnäistapojen osaajista käytetty, heikkouteen (eli sotilastaitojen puutteeseen) viitannut haukkumasana. Sitä alettiin keisariajalla käyttää neutraalina ilmauksena kirjanoppineista ritareista, kuten Mestari Kongin seuraajista. Nykykiinassa sana ru kääntyykin ’kungfutselaisuudeksi’.

Qi (氣): Taolaisuudessa ja myöhemmin keisarikauden kungfutselaisessa metafysiikassa jonkinlaista kosmista energiaa tarkoittava käsite. Sanan alkuperäinen merkitys on ’henkäys’, ’höyry’ tai ’henki’. Mengzi käytti sanaa merkityksessä ’vimma’ kuvaamaan elinvoimaa ja sen myötä ihmisestä ulospäin henkivää vaikuttavuutta.

Yin (陰) ja yang (陽): Kaksi vastakkaista mutta toisiaan täydentävää voimaa, joiden vuorovaikutus Han-kaudella vallitsevaksi tulleen kosmologisen käsityksen mukaan aikaansaa luonnon kiertokulun. Yin on olemukseltaan pimeä, kylmä ja passiivinen, kun taas yang on valoisa, lämmin ja aktiivinen.

Mittayksiköitä (Sotivien valtioiden kaudella)
Li (pituusyksikkönä): 300 askelta, n. 405 metriä
Li (pinta-alan yksikkönä): neliö-li, noin 16 hehtaaria
Mu: 100 neliöaskelta, noin 1,8 aaria

Artikkelin sisällys:
A Sarjan sisältö ja rakenne | B Sanasto | C Henkilöiden nimiä | D Kiinan ja kungfutselaisuuden lyhyt historia

C Henkilöiden nimiä

Teksti: Jyrki Kallio

Kiinalaisissa nimissä sukunimi tulee ennen yksilönnimeä (puhuttelu- tai kutsumanimeä). Vanhojen tapojen mukaisesti henkilöt puhuivat itsestään käyttäen syntymässä saamaansa kutsumanimeään ja toisista käyttäen heidän aikuistuessa saamaansa puhuttelunimeään (”seurapiirinimeään”). Kutsumanimellä saatettiin kutsua toista henkilöä perhepiirissä. Mestari Kong puhui usein opetuslapsistaan käyttäen heidän kutsumanimeään.

Mestari Kong ja hänen opetuslapsiaan

Kong Qiu, puhuttelunimeltään Zhongni. Tunnetaan yleensä nimellä Mestari Kong (kiinaksi Kongzi tai Kongfuzi) eli Kungfutse. Kuoli v. 479 eaa.

Yan Hui, puhuttelunimeltään Yuan. Köyhyydessä elänyt ja nuorena kuollut lempiopetuslapsi.

Zeng Shen, mainitaan usein nimellä Zengzi eli ”mestari Zeng”, mikä kertonee siitä, että hän oli Mestari Kongin kuoltua koulukunnan johdossa. Mengzi viittaa häneen usein.

Zeng Xi, puhuttelunimeltään Dian. Zengzin isä.

Duanmu Si, puhuttelunimeltään Zigong. Vietti mestarinsa haudalla neljän vuoden suruajan pienessä mökissä asustaen. Menestyi sittemmin kauppiaana ja diplomaattina.

Zhong You, puhuttelunimeltään Zilu tai Jilu. Saanut sotilaskasvatuksen.

Ran Yong, puhuttelunimeltään Zhonggong. Sukunimi tarkoittaa ”värjäriä”, joten hän oli mahdollisesti käsityöläistaustainen. Mestari Kongin opetuslapsista Xunzin eniten arvostama.

Ran Qiu eli Ran You, kaiketi Zhonggongin sukulainen. Hänet mainitaan joskus nimellä Ranzi eli ”mestari Ran”.

Zixia, Ziyou ja Zizhang: opetuslapsia, joiden puhuttelunimien zi-etuliite viittaa korkeaan syntyperään. He vaikuttavat pyrkineen – kenties syntyperänsä turvin – koulukunnan johtoon Mestari Kongin kuoleman jälkeen mutta olivat keskenään erimielisiä siitä, mitä heidän mestarinsa opissa oli olennaista.

Muita merkittäviä kungfutselaisia

Zisi, mahdollisesti Zengzin oppilas, jota Mengzi luuli Mestari Kongin pojanpojaksi. Palveli Lun hovissa neuvosmiehenä. Mengzi sai tietonsa Mestari Kongin opetuksista joltakulta Zisin oppilaalta.

Meng Ke, tunnetaan nimellä Mengzi eli ”mestari Meng”. Kuoli noin v. 305 eaa. Sai keisarikaudella aseman Mestari Kongin oikeaoppisena seuraajana.

Gaozi, ”mestari Gao”, Mengzi-teoksessa pilkallisesti kuvattu Mestari Kongin opetusten seuraaja.

Wan Zhang, Mengzin opetuslapsi, joka mahdollisesti seurasi Mengziä tämän koulukunnan johdossa. Mainitaan myös nimellä Wanzi, ”mestari Wan”.

Xun Kuang, tunnetaan nimellä Xunzi eli ”mestari Xun”. Kuoli n. 230 eaa. Mengzin ohella toinen tunnetuimmista Mestari Kongin varhaisista seuraajista. Asettui vastustamaan Mengziä. Toimi legalisti Han Fein ja sittemmin Qinin pääministeriksi nousseen Li Sin opettajana. Tuomittiin keisarikaudella vääräoppiseksi.

Dong Zhongshu (179–104 eaa.), kirjanoppinut, joka edisti kungfutselaisuuden nousua keisarikunnan viralliseksi aatesuunnaksi. Edisti yin–yang-opin yhdistämistä synkretistisesti Viiden klassikon opetuksiin.

Yang Ziyun eli Yang Xiong (53 eaa.–18 jaa.): Läntisen Han-kauden lopulla elänyt kirjanoppinut. Han Yu syytti häntä Mestari Kongin opetusten vääristelystä samoin kuin Xunzia.

Han Yu (768–824), Tang-kaudella elänyt oppinut virkamies ja esseisti, jota pidetään yhtenä Kiinan kaikkien aikojen merkittävimmistä kulttuurihenkilöistä. Esitti ensimmäisenä, että Xunzi ei ollut Mengzin veroinen Mestari Kongin seuraajana. Loi perustan uuskungfutselaisuudelle korostamalla periaatteiden (li) tutkimista ja ihmisen luonnon (xing) kehittämistä tienä Taivaan tahdon (ming) ymmärtämiseen.

Zhang Zai (1020–1077), varhaisemmalla Song-kaudella elänyt oppinut virkamies ja filosofi. Yhdisti elementtejä Muutosten kirjasta ja Mengzistä omaan maailmanselitysmalliinsa. Selitti, että veljellisyyden eli ihmisyyden (ren) toteutuminen merkitsee universaalia yhteenkuuluvaisuutta, joten esikuvallisen miehen on pyrittävä tulemaan yhdeksi kaikkeuden kanssa.

Cheng Yi, tunnetaan myös nimellä Yichuan (1033–1107), varhaisemmalla Song-kaudella elänyt uuskungfutselaisuuden prinsiipin koulukunnan uranuurtaja. Hänen mukaansa prinsiippi oli yhtä ihmisen luonnon kanssa.

Zhu Xi (1130–1200), myöhäisemmällä Song-kaudella elänyt uuskungfutselaisuuden prinsiipin koulukunnan tärkein kehittäjä. Selitti ren-käsitteen tarkoittavan ihmisen kaikkien hyveiden yhteensulautumaa, joka heijastaa myös maailmankaikkeuden hyvyyttä ja ykseyttä. Vahvisti Mengzin aseman Mestari Kongin oikeaoppisena seuraajana. Qing-dynastian kungfutselainen oikeaoppisuus pohjautui hänen tulkintoihinsa.

Wang Yangming eli Wang Shouren (1472–1528), Ming-kaudella elänyt uuskungfutselaisen mielen koulukunnan kehittäjä ja radikaali kuvainkaataja. Hänen mukaansa sydän, luonne ja määrä olivat kaikki yhtä. Hän uskoi sisäsyntyiseen ”puhtaaseen tietoon” ja piti kirjoitusten syvällistä ymmärtämistä niiden sanaopillista tulkintaa tärkeämpänä.

Esihistoriallisia, myyttisiä henkilöitä

Yao: Tang-heimon johtaja, joka valitsi seuraajakseen Shunin.

Shun: Yú-heimoinen lahjakas mies, joka valitsi seuraajakseen Yun.

Yu: Kunnostautui tulvien torjunnassa, perusti Xia-dynastian (noin v. 2100 eaa.)

Jie: Xian viimeiseksi jäänyt hallitsija, tyranni.

Tang: Vasallivaltio Shangin hallitsija, joka kukisti Jien ja perusti Shang-dynastian (noin v. 1570 eaa.).

Gaoyao: Muinainen virkamies ja oikeudenmukaisuuden ruumiillistuma.

Hirssin herra (Hou Ji): Opetti ihmiset viljelemään hirssiä. Ennen riisinviljelyn leviämistä etelästä hirssi oli Kiinan tärkein viljakasvi.

Pyhä maamies (Shen Nong): Monien maanviljelystyökalujen keksijä ja yrttilääkkeiden löytäjä. Sotivien valtioiden kaudella Pyhän maamiehen oppina tunnettu koulukunta houkutteli ihmisiä muuttamaan maalle ja palaamaan yksinkertaiseen elämään.

Keltainen keisari (Huang Di): Kiinalaisten mytologinen esi-isä. Häneen liittyvät legendat syntyivät Sotivien valtioiden kauden lopulla ja yleistyivät Han-kaudella. Han-kaudella nousi suosioon myös Keltaisen keisarin ja Laozin kultti (Huang–Lao-taoismi). Se oli taolaisen kansanuskon muoto, joka sulautti Keltaisen keisarin ja Laozin yhdeksi jumaluudeksi.

Zhou-kaudella eläneitä henkilöitä

Yi Yin: Vasallivaltio Shangin neuvosmies, joka auttoi Tangia kukistamaan tyranni Jien.

Zhòu: Shangin viimeiseksi jäänyt hallitsija, tyranni.

Kuningas Wen: Shangin vasallimaan Zhoun hyveellinen hallitsija, jonka nimi tarkoittaa ’ylvästä’ tai ’sivistynyttä’.

Kuningas Wu: Wenin poika, joka kukisti tyranni Zhòun ja perusti Zhou-dynastian (noin v. 1045 eaa.). Hänen nimensä tarkoittaa ’uljasta’ tai ’sotaisaa’.

Zhoun herttua Dan: Wun nuorempi veli ja Wun pojan sijaishallitsija. Perusti Lu-valtion antamalla sen läänitykseksi pojalleen (noin v. 1042 eaa.)

Boyi: Shang-dynastian kukistumisen aikoihin elänyt ylimys, joka vetäytyi oikeamielisyyttään mieluummin erakoksi kuin palveli valtaan noussutta Zhou-dynastiaa ja kuoli lopulta nälkään.

Liuxia Hui: Korkeasta moraalistaan tunnettu Lu-valtion neuvosmies, joka vaikutti 700-luvulla eaa.

Guan Zhong eli Guan Yiwu: Markkinatalouden kannattaja ja valtiomies, joka toimi Qi-valtion herttua Huanin valtaneuvoksena ja edisti tämän nousua ylivaltiaaksi (v. 667 eaa.).

Ji Kangzi: Ji-suvun päämies. Ji oli yksi kolmesta mahtisuvusta, joka kaappasi laillisen vallan Lu-valtiossa v. 517 eaa. Mestari Kongin tyrmistykseksi.

Muiden oppisuuntien edustajia

Yan Ying eli Yanzi: Mestari Kongin aikalainen, valtiomies ja filosofi, jota on kutsuttu Kevättä ja syksyä kauden originelleimmaksi ajattelijaksi. Hän kuoli noin v. 500 eaa.

Laozi: Taolaisuuden myyttinen perustaja, joka taolaisten legendojen mukaan oli Mestari Kongin aikalainen. Taolaisuus oli šamanismista, yin–yang-opista sekä Muutosten kirjasta vaikutteita saanut luonnonmystiikkaa korostanut aatesuunta. Sen pääteos on Daodejing, jonka keskeisiin käsitteisiin lukeutuu ”teoton (tai tarkoitukseton) toiminta” (wuwei, 無為). Taolainen kansanusko (vulgaaritaolaisuus) syntyi ajanlaskun alun vaiheilla (ks. Keltainen keisari). Taolainen filosofia muuntui Han-dynastiaa seuranneella hajaannuksen ajalla mystiikkaan keskittyneeksi uustaolaisuudeksi, joka myötävaikutti myös chan-buddhalaisuuden syntyyn.

Mo Di eli Mozi: Mohismina tunnetun oppisuunnan perustaja. Hänen elinaikansa ajoittui Mestari Kongin ja Mengzin väliin. Mohismia voi luonnehtia utilitarismiksi. Sen tunnetuin käsite on ”kaikenkattava rakkaus” (jian’ai, 兼愛), joka tarkoittaa oikeastaan ”vastavuoroista välittämistä”.

Yang Zhu eli Yangzi: Eräänlaista egoismia opettaneen koulukunnan perustaja ja Mengzin vanhempi aikalainen. Hän kuoli noin v. 360 eaa.

Song Keng (tai Song Xing tai Song Jian): Säästäväisyyttä ja pasifismia kannattanut kiertävä taivuttelija. Mengzin aikalainen.

Zhuangzi: Filosofisen taolaisuuden tunnetuin edustaja, Mengzin aikalainen.

Han Fei: Filosofi ja valtiomies. Legalismin kannattaja ja kehittäjä. Legalismi eli lain koulukunta korosti rangaistusten ja palkintojen merkitystä ihmisten kurissa pitämisessä. Legalistit kannattivat lujaa keskusvaltaa. Keisarikaudella Kiinan yhteiskuntajärjestelmää on luonnehdittu ulkoisesti kungfutselaiseksi mutta sisimmältään legalistiseksi. Xunzin aikalainen ja oppilas.

Artikkelin sisällys:
A Sarjan sisältö ja rakenne | B Sanasto | C Henkilöiden nimiä | D Kiinan ja kungfutselaisuuden lyhyt historia

Jyrki Kallio
Jyrki Kallio Jyrki Kallio Kuva: Hannele Kurkela kungfutselaisuus

D Kiinan ja kungfutselaisuuden lyhyt historia

Teksti: Jyrki Kallio

Xia-dynastia (myyttinen), noin 2100–1600 eaa. Kiinalaisen sivistyksen alku.

Shang-dynastia (puolihistoriallinen), noin 1570–1045 eaa. Tunnetaan myös nimellä Yin.

Zhou-dynastia, n. 1045–221 eaa. Jakautui Läntiseen ja Itäiseen kauteen.

Läntinen Zhou, n. 1045–771 eaa. Klaanit ja heimoyhteisöt alkoivat kehittyä pikkuvaltioiksi, joiden hallitsijat – herttuat ja muut vasalliruhtinaat – tunnustivat Zhoun kuninkaan Taivaan pojaksi ja ylivaltiaakseen. Monikerroksinen yhteiskunta, jossa sotavaunuja ylläpitänyt ritarisääty lukeutui alempaan aatelistoon. Mestari Kongin ihannoima yhtenäisyyden aika.

Itäinen Zhou, 770–256 eaa. Jakautui Kevättä ja syksyä -kauteen ja Sotivien valtioiden kauteen

Kevättä ja syksyä, 770–476 eaa. Pikkuvaltiot alkoivat kilpailla keskenään yliherruudesta, Zhoun kuninkaan asema muuttui nimelliseksi. Yhteiskunta kehittyi kaksikerroksiseksi: ylemmän kerroksen eli aateliston muodosti hallitsija sukulaisineen, ja sen alapuolella olivat kaikki muut eli rahvas. Jalkaväestä tuli sotavaunuja tärkeämpi sodankäynnin väline, ja ritareista tuli osa rahvasta. Monet ritarit ryhtyivät virkamiehiksi tai kierteleviksi neuvonantajiksi. Syntyi lukuisia keskenään kilpailleita koulukuntia (ns. Sata koulukuntaa). Mestari Kong eli kauden lopulla. Toinen aikakauden merkittävistä ajattelijoista oli Yanzi.

Sotivat valtiot, 476–221 eaa. Pikkuvaltioiden välinen valtataistelu oli jatkuvaa sotimista. Zhoun ylivaltiutta ei tunnustettu, ja hallitsijat alkoivat julistautua kuninkaiksi. Kauden lopulla ylivaltiudesta taisteli seitsemän valtiota, jotka tunnettiin nimellä Keskiset valtiot (Zhongguo, 中國). Mengzi eli kauden keski- ja Xunzi loppuvaiheessa. Muita aikakauden vaikutusvaltaisia ajattelijoita olivat legalisti Han Fei ja taolainen Zhuangzi.

Qin-dynastia, 221–207 eaa. Qinin kuningas Zheng saavutti sodassa voiton ja yhdisti pikkuvaltiot valtansa alle v. 221 eaa. Hän julistautui keisariksi. Hänen pääministerinään toimi Li Si. Ensimmäinen keisari loi yhtenäisvaltion yhdenmukaistamalla kirjoitusmerkit, rahajärjestelmät ja vaunujen akselileveyden. Suurten pakkotyöhankkeidensa vuoksi hän jäi historiaan hirmuhallitsijana, jonka hallinto kaatui kansannousuun pian hänen kuolemansa jälkeen. Ensimmäinen keisari määräsi Sadan koulukunnan hallintoa ja historiaa käsittelevät kirjoitukset hävitettäviksi lukuunottamatta legalistien tekstejä.

Han-dynastia, 206 eaa.–220 jaa. Hanin hallitsijat rakensivat oman valtakuntansa Qinin luoman yhtenäisvaltion pohjalle. He hallitsivat keisareina ja julistautuivat myös Taivaan pojiksi. Koska legalismi oli saanut huonon maineen hirmuhallinnon työkaluna, keisarit suosivat muita oppisuuntia. Erityisesti historiaan ja perinnäistapoihin perehtyneet, Mestari Kongin seuraajiksi lukeutuneet kirjanoppineet osoittautuivat hyödyllisiksi. Keisari Wun (hallitsi 141–87 eaa.) neuvonantajana toiminut Dong Zhongshu loi Mengzin ja Xunzin opetusten pohjalta mallin, jossa keisari oli Taivaalle velkaa valtansa oikeutuksesta mutta lisäksi vastuussa alamaisilleen, joiden hyvinvointia Taivas valvoi. Dongin suosituksesta keisari määräsi v. 136 eaa. keisarillisen akatemian keskittymään opetuksessaan Viiteen klassikkoon. Siten kungfutselaisuudesta tuli keisarikunnan virallinen oppisuunta.

Hajaannuksen aika, 220–581. Yhtenäisvaltio hajosi osiin, useat hallitsijahuoneet vuorottelivat vallassa, vallalla oli sota ja anarkia. Buddhalaisuus, uustaolaisuus ja taolainen kansanusko kasvattivat suosiotaan. Hallitsijat korostivat niitä kungfutselaisuuden elementtejä, jotka sopivat vallitsevan järjestyksen ylläpitämiseen, kuten Xunzin kannattamaa ”nimien oikaisemista”.

Tang-dynastia, 618–907. Virkamieskunnan kouluttamiseksi aluehallinnon ylemmille tasoille perustettiin kouluja, ja niiden yhteyteen Mestari Kongille omistettuja temppeleitä. Viranhakijoita alettiin testata erityisen virkatutkinnon avulla. Tutkinnossa mitattiin erityisesti kungfutselaisten klassikoiden osaamista. Han Yu esitti, että Mengzi oli Mestari Kongin oikeaoppinen ja Xunzi vääräoppinen seuraaja.

Song-dynastia (960–1279). Kouluja perustettiin aluehallinnon alemmillekin tasoille. Virkatutkintojärjestelmä vakiintui. Buddhalaisuuden ja taolaisuuden vaikutusvallan kasvu herätti kungfutselaisen oppineiston keskuudessa tarpeen uudistaa kungfutselaisuutta. Uudistussuuntaukset jakautuivat useisiin eri koulukuntiin, jotka tunnetaan yhteisnimellä uuskungfutselaisuus. Tunnettuja Song-kauden uuskungfutselaisia olivat muiden muassa Cheng Yi, Zhang Zai ja Zhu Xi. Heidän muistopatsaansa pystytettiin Mestari Kongin temppeleihin mestarin tärkeimpien opetuslasten rinnalle. Kungfutselaisuus levisi Koreaan, Japaniin ja Vietnamiin.

Mongolien Yuan-dynastia (1271–1368). Zhu Xin selitykset Neljästä klassikosta julistettiin ainoiksi oikeaoppisiksi tulkinnoiksi.

Ming-dynastia (1368–1644). Dynastian ensimmäinen keisari raivostui Mengzin mielipiteistä, joiden mukaan rahvaan hyvinvointi oli hallitsijan valtaa tärkeämpää, ja määräsi Mengzin sensuroitavaksi. Sensurointimääräys oli voimassa kaksi vuosikymmentä. Sama keisari määräsi, että kungfutselaisuuteen perustuneita moraali- ja käyttäytymissääntöjä piti levittää kaikkialle valtakunnassa. Syntyi kungfutselainen säädyllisyysoppi, vulgaarikungfutselaisuus. Oppineiston keskuudessa jatkuivat uuskungfutselaiset pohdinnat. Tunnettuja Ming-kauden uuskungfutselaisia oli muun muassa Wang Yangming. Hän edusti ns. mielen koulukuntaa, mutta kungfutselaisuuden viralliseksi muodoksi vakiintui Zhu Xin edustama ns. prinsiipin koulukunta.

Mantšujen Qing-dynastia (1644–1912). Hallitsijoiden pyrkimykset muokata kungfutselaisuudesta yhteiskunnallista vakautta edistävä säädyllisyysoppi jatkuivat. Myös oppineisto haluttiin saada paremmin kuriin, ja Neljän kirjasta julkaistiin Zhu Xin tulkintoihin perustunut keisarillinen laitos v. 1740. Oppineiston parissa syntyi prinsiipin koulukunnan ylivaltaa vastustaneita suuntauksia, jotka halusivat palauttaa kungfutselaisuuden juurilleen. Keisarikauden lopulla jotkut oppineet esittivät, että kungfutselaisuudesta tulisi tehdä Kiinan valtiollinen uskonto. Keisarikunta kaatui kansanvaltaa ajaneeseen vallankumousliikehdintään, jonka keskuudessa kungfutselaisuus tuomittiin taantumuksellisena historian romukoppaan.

Nykyaika. Kommunistinen puolue haluaa edistää perinteisten oppisuuntien asemaa ns. läntisten arvojen rinnalla. Tämän myötä on koittanut kungfutselaisuuden renessanssi. Sen näkyvimpiä ilmenemismuotoja ovat kungfutselaiset ”pyhäkoulut” lapsille ja kungfutselaiset seremoniat kouluissa lukuvuoden alkaessa. Kungfutselaisuudesta käydään myös vilkasta akateemista keskustelua. Vallalle ovat nousseet näkemykset, joiden mukaan kungfutselaisuus pitää nostaa Kiinassa kansallisen ideologian tai uskonnon asemaan.

Kirjoituksia kungfutselaisuudesta -sarjan tekijöitä
Juha-Pekka Hotinen, Pekka Savolainen ja Marko Kataja. Kirjoituksia kungfutselaisuudesta -sarjan tekijöitä Kuva: Hannele Kurkela kungfutselaisuus

Kirjoituksia kongfutselaisuudesta Yle Radio 1:ssa lauantaisin klo 15.30. Myös Audio Areenassa.

Ohjelmasarjan asiantuntijat:

Jyrki Kallio, filosofian tohtori, on sinologi, tietokirjailija ja kääntäjä. Kallio on työssä vanhempana tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa. Kallio on suomentanut ja toimittanut muun muassa teokset Mestari Kongin keskustelut – kungfutselaisuuden ydinolemus ja Mengzi – veljellisyyden tie. Hän on saanut käännöstyöstään J.A. Hollon palkinnon.

Riika-Leena Juntunen, filosofian tohtori, on historioitsija, Kiina-tutkija ja tietokirjailija. Hän on julkaissut teoksen Borrowed place: Mission stations and local adaption in early twentieth-century Hunan ja ollut mukana kirjoittamassa Kanava-palkinnon voittanutta tietokirjaa Enemmän kuin puoli taivasta: Kiinalainen nainen historiassa, yhteiskunnassa ja kulttuurissa.

Eero Suoranta, filosofian maisteri, on toimittaja, kääntäjä ja Kiina-asiantuntija, joka on muun muassa luennoinut Kiinan filosofiasta ja kulttuurista Helsingin työväenopistolla sekä Vantaan aikuisopistolla.

Matti Nojonen, kauppatieteen tohtori, on Kiinan yhteiskunnan ja kulttuurin professori Lapin yliopistossa. Hän on perehtynyt perinteiseen kiinalaiseen aatemaailmaan ja suomentanut muun muassa Sunzin Sodankäynnin taidon.

Minna Valjakka, filosofian tohtori, on taidehistorian ja Aasian-tutkimuksen dosentti sekä taidehistorian yliopistolehtori ja akatemiatutkija. Hän on ollut mukana toimittamassa Kanava-palkinnon voittanutta tietokirjaa Enemmän kuin puoli taivasta: Kiinalainen nainen historiassa, yhteiskunnassa ja kulttuurissa.

Artikkelin sisällys:
A Sarjan sisältö ja rakenne | B Sanasto | C Henkilöiden nimiä | D Kiinan ja kungfutselaisuuden lyhyt historia

  • Hartauspuhujat huhtikuussa

    Yle Radio 1:n hartauspuhujat huhtikuussa 2021

    Aamuhartaus ma-la klo 6.15 ja 7.15 (uusinta). Iltahartaus ma-pe klo 18.50, ehtookellot ja iltahartaus la klo 18.00. Iltahartauden uusinta ma-la klo 23.00.

  • Ovatko maailman suurimmat yritykset uhka? Keskustele tässä aiheesta.

    Maailman suurimmat yhtiöt hallitsevat elämäämme.

    Maailmaa, jossa elämme nyt ja tulevaisuudessa, määräävät yhtiöt. Maailman suurimpien yritysten kärjessä pitävät paikkaansa muun muassa sosiaalisen median ja verkkokaupan jätit. Näiden mahtiyhtiöiden valta on kasvanut niin suureksi, että yritysten päätökset vaikuttavat niin ilmastoon, eri instituutioiden tulevaisuuteen kuin demokratiaankin.

  • Jumalanpalvelukset huhtikuussa

    Yle Radio 1:n jumalanpalvelukset huhtikuussa 2021

    Sunnuntaisin klo 10.00 luterilainen jumalanpalvelus. Sunnuntaisin klo 11.00 vuorottelevat ortodoksisen liturgian kanssa vapaiden kirkkojen ja seurakuntien sekä katolisen kirkon jumalanpalvelukset.