Lukiessani mietin kuinka tämä on mahdollista. Aivan kuin olisin itse kasvanut ja elänyt Eeva Joenpellon romaanin sivuilla. Ymmärsin heti kaikkia henkilöitä - tutustuin, ihastuin ja otin loppuiäkseni mukaan.
Vetää kaikista ovista -romaanin tarina tapahtuu pienessä kaupungissa 1920-luvulla. Sahan ja kalkkitehtaan lisäksi paikkakunnalla on kyläkoulu, apteekki, bensa-asema, kirkko, suojeluskuntatoimintaa ja työväentalo. Jokaisella asukkaalla on kovasti toiveita oman elämän suunnan ja maailman muuttumisen suhteen. Pienellä paikkakunnalla kun on omat juttunsa, niin heillä on myös keskinäisiä suhteita ja asioita, jotka kestävät enemmän tai vähemmän päivänvaloa.
Saanko esitellä muutamia kirjan henkilöitä ja samalla vähän paikkakunnan menoa? Juonta en kerro. Sehän olisi sama, kuin jos joku kertoisi kuinka loppuelämä tästä nyt suurin piirtein menee. Mitä sitä sitten odottaisi, yrittäisi, pelkäisi tai toivoisi.
Oskari syö myös kuormasta, kuten sanonta kuuluu.
Oskari Hänninen on tarinan keskushahmo, kauppias ja yrittäjä. Muuttanut kaupunkiin Savosta, eikä ymmärrä ihan kaikkea ympärillään tapahtuvaa - ei asioita, eikä ihmisiä. Pärjää taloudellisesti hyvin, mutta muuten sotkee asiansa.
- Ei kun elämä sotkee, sanoisi Oskari itse.
Oskarilla on kaksi aikuista tytärtä ja vaimo. Suhde tyttäriin on ymmärtäväinen, vaimoon hankalampi, sillä Oskari Hänninen pitää rakastajattaria. Oma suosikkini rakastajattarista on "helsinkiläishassutus". Kertoja antaa hänelle valitettavan vähän rivejä, joten jouduin kuvittelemaan loput.
Oskari syö myös kuormasta, kuten sanonta kuuluu. Hänellä on nimittäin suhde kauppansa apulaiseen. Ja siitähän se hyvä seuraa.
Jos on vain tilaisuus, Oskari Hänninen pettää myös liikekumppaneitaan. Välistävetojen ja valheidensa keskellä Hänninen on kuitenkin hyvin lämminhenkinen ja sympaattinen hahmo, jonka ympärille tavallaan koko kirjan 1920-luvun alkupuolen maailma rakentuu.
Elämä usein paranee oikein kunnolla vasta sen sotkemisen jälkeen.
Oskarin petetty vaimo on Salme Hänninen. Saatuaan tyttäret maailmalle ja kyllästyttyään olemaan koko kaupungin silmissä petetty vaimo, Salme alkaa etsiä omaa elämäänsä ja itseään. Hiljaisen, mutta määrätietoisen naisen kasvukertomusta on ilo seurata. Lukiessa hihkuin. Joo ihan oikein, anna mennä, jo oli aikakin, niin sitä pitää. Hyvä Salme!
Hännisten vanhempi tytär on Anja. Hän on naimisissa varakkaan paikkakuntalaisen liikemies Julinin pojan kanssa. Anja ei kuitenkaan rakasta miestään. Katkeruuden keskellä Anja pistää epäonnistuneen avioliittonsa isänsä toiveiden piikkiin. Minä sanon, että siinä sitä Anja kuule olet suurimmaksi osaksi ihan tarjonnan puutteesta. Pienessä pitäjässä kun sopivin on lähellä ja paras kaukana.
Oikeudentuntoinen kyläkoulunopettaja Anja on siis mennyt liian varhain naimisiin ja jäänyt paikkakunnalle. Elämä voisi olla ihan siinäkin, mutta kuten koko paikkakunta, Anjakin on välitilan ihminen yhteiskunnallisessa murroksessa. Anjan kohdalla tajusin lukiessani hyvin, että elämä usein paranee oikein kunnolla vasta sen sotkemisen jälkeen. Ilman sotkua kun ei ole mitään siivottavaa.
Sisällissodan lisäksi kaupungin maisemaa hallitsevat 1920-luvun uudet tuulet.
Sisällissodan lisäksi kaupungin maisemaa hallitsevat 1920-luvun uudet tuulet. Anjakin näkee uuden ajan merkit, mutta ei uskalla lähteä tuulien mukana maailmalle elämään omaa elämäänsä. Uudelle ajalle, luonteelleen ja rakkauden voimille Anja ei voi mitään.
Anjan sisko, se Hännisten toinen tytär, on nimeltään Inkeri. Naituaan ihastuksensa kauppamatkustaja Matti Reiman, Inkeri osaa näyttää kaupunkilaisille mistä 1920-luvun muoti ja maailmannaisen tyyli on tehty.
Siinä missä Inkeri jää kertojalta hiukan vähälle huomiolle, niin hänen miehensä Matti Reima saa ansaitsemansa huomion ja sivut tarinassa. Matti on oikein kunnon perinteinen liikemies. Kaikkea mitä ostetaan, sitä voi myydä. Oli se sitten kangasta, maatalouskoneita, autoja, bensaa tai kieltolain ajan pirtua.
Matti Reiman rikastuminen kauppamatkustajasta liikemiesluokkaan kerrotaan joenpeltomaisesti erittäin hyvin yhden henkeäsalpaavan episodin aikana. Matin rikastumisen sivut toivat mieleeni Dostojevskin Pelureiden kasinon. Vaikka rulettipöydän tai pokeripöydän ääressä ei Joenpellon tarinassa oltu, jäin myös Matin lailla miettimään sattuman merkitystä liiketoimien ja elämän suunnan suhteen.
Matista ja Inkerin tekemisistä elävästi mieleen jäivät myös autoajelut. Vaurastuneen Matin hienolla autolla tehdyt pariskunnan automatkat olivat niin herkullista luettavaa, että tunsin pääseväni 1920-luvun Suomen maanteille.
- Yritteliäs pitää olla ja nopea, tarttua ajan henkeen ja tilaisuuteen, sanoisi Matti itse. Uskotaan.
Joenpellon mielenmaiseman on kirjoittaessa täytynyt olla hänen oma lapsuutensa.
Lohja-sarjan aloittavan Vetää kaikista ovista -romaanin ihmisten ja tapahtumien lomassa tuli aina välillä mieleen myös itse kirjailija. Eeva Joenpelto (1921 -2004) kirjoitti Lohja-sarjansa 1970-luvulla. Neljä reilut 400-sivuista kirjaa yhden paikkakunnan ihmisistä. Ei voi kuin ihailla kuinka reilu viisikymppinen kirjailija loi 1600 sivullaan kokonaisen pienen paikkakunnan maailman ja samalla vielä aikakauden kuvan. Joenpellon sivuilla ihmiset elävät elämäänsä eteen päin sisällissodasta toipuvassa Suomessa. Se mikä heille on aivan arkista ja tavallista, on minulle ainutlaatuisen kiinnostavaa.
Lohjalla pitkään asuneen ja niiltä kulmilta kotoisin olleen Joenpellon mielenmaiseman on kirjoittaessa täytynyt olla hänen oma lapsuutensa. Sisällissodan jälkeisellä vuosikymmenellä kouluun mennyt tyttö ei ole kuitenkaan voinut kirjoittaa asioita muististaan ja luoda kirjallista kehystä siihen päälle. Olisi todella kiinnostavaa tietää sekoittuivatko muistot ja kuviteltu myöhemmin toisiinsa. Mitä hän romaania tehdessä tajusi 1920-luvun kasvuympäristöstään ja sen ihmisistä?
Yhteiskunnalliseksi vastavoimaksi Vetää kaikista ovista -tarinassa nousevat sisällissodan runtelemat, mutta uutta tulemista tekevät vasemmistolaiset ihmiset, Gröönroosien perheen äiti ja poika. Äidin ja pojan suhteesta kasvaa koko suomalaista 1900-luvun työväenliikettä kuvaava metafora. Leninistään kiinni pitävän Gröönroosin ja kauppiaan vaimon Salme Hännisen ystävyydestä puolestaan kasvaa joenpeltomaisten vahvojen ja elämää ymmärtävien naisten tarina.
Kirjan edetessä piirtyvät henkilöt sivu toisensa jälkeen elävinä mieleeni, vanhenevat, tekevät valintoja, elävät elämäänsä eteenpäin ja minä heidän mukanaan. Lukiessa olin yksi henkilö muiden mukana ja viimeisen sivun jälkeen tuntui, että nyt ne muut lähtivät sadan vuoden takaa minun elämäni mukaan, luonteineen, murheineen, iloineen, rahoineen ja aatteineen. Tavataan pian Lohja-sarjan loppuosissa, siinä Hännisten kaupan kulmilla.
Kuuntele Yle Radio 1:n Lukupiiri:
Lukupiirin kirjana on Eeva Joenpellon Vetää kaikista ovista -romaani.
Studiovieraina ovat kirjailijat Selja Ahava ja Juha Hurme. Toimittajana Jukka Kuosmanen.
