Hyppää pääsisältöön

"Nuoruuden synkkinä aikoina radio muutti elämäni" – Belgradin radio on ollut järjen ääni kohta sata vuotta

Radion puheohjelmastudion kalustoa Belgradissa: puhelin, mikrofoneja.
Mikrofonit odottavat puhujia. Radion puheohjelmastudion kalustoa Belgradissa: puhelin, mikrofoneja. Kuva: Dusan Grubin Serbia,teeman dokumentit

Marija Stojnić teki kokeellisen elokuvan melkein satavuotiaasta radioasemasta, joka on auttanut häntä jäsentämään maailmaa ja elämää.
Maailman radiopäivää vietetään lauantaina 13.2.2021.

Harri Römpötti, Amsterdam

"Aloin kuunnella sitä lapsena. Nuoruuden synkkinä aikoina se muutti todellisuuttani, ensin huoneeni, sitten kaupungin ja lopulta elämäni", Marija Stojnić sanoo.

Serbialainen Stojnić puhuu Belgradin radiosta, josta hän on tehnyt dokumenttielokuvan Radio Beograd – puhu, jotta näen sinut (Govori da bih te video, Serbia 2019). Stojnić (s. 1986) on dokumenttiohjaaja ja mediataiteilija.

Vaikka Belgradissa ei sodittu, Jugoslavian hajoamissodat varjostivat Stojnićin lapsuutta ja nuoruutta. Siinä maailmassa radio oli järjen ääni.

Välillä Stojnić tosin unohti nuoruuden rakkautensa, kun asui viisi vuotta New Yorkissa. Hän opiskeli arvostetussa New Schoolissa, yliopistossa, joka tunnetaan edistyksellisestä opetuksesta. Stojnić valmistui mediaopinnoista 2016 ja palasi Belgradiin.

"Rakastin New Yorkissa asumista ja paluu tuntui askeleelta taaksepäin. Yritin keksiä, mitä tekisin. Aloin taas kuunnella yöohjelmia. Filosofia ja kokeellinen musiikki yllättivät. Se kaikki oli unohtunut. Radio muutti taas käsitykseni ympäristöstäni ja auttoi näkemään oman tilanteeni uusin silmin."

Ei maailmalla moni radiokanava lähetä yhtä paljon kulttuuriohjelmaa.

Vuonna 1924 perustettu radioasema on yksi Euroopan vanhimpia, melkein satavuotias. Stojnić sanoo, että se on Serbiassa ainoa, joka lähettää kulttuuriohjelmaa.

Eipä edes maailmalla moni radiokanava lähetä yhtä paljon kulttuuriohjelmaa. Suomessakin on puhuttu radion suuntaamisesta yhä enemmän valtavirtaan.

Vuodesta 1947 Belgradin radio on toiminut Svetogorska- ja Hilandarska-katujen kulmassa komeassa art deco -rakennuksessa. Pyöreä talo on kaupungin maamerkkejä ja siellä Stojnić kuvasi dokumenttinsa, kun taloa remontoitiin.

"Radio on pysynyt kansalaisten kanssa läpi kaikkien muutosten. Jugoslavian aikaan se oli koko maan radio. Nyt se on Serbian julkisen palvelun radio. Historia näkyy siellä. Talossa on esimerkiksi klassinen syntetisaattori, joka korjattiin remontin yhteydessä 15 vuoden vaikenemisen jälkeen."

Stojnić mainitsema EMS Synthi 100 tehtiin Lontoossa tilaustyönä vuonna 1971 Belgradin radion elektronisen musiikin studioon. Se oli ensimmäisiä analogisen ja digitaalisen tekniikan hybridejä. Huippulaitteita valmistettiin 1970-luvun mittaan vain 30.

Toisen maailmansodan aikaan 1941 saksalaiset miehittäjät muuttivat aseman Soldatensender Belgradiksi, joka kuului ympäri Eurooppaa. Sen lähetyksistä nousi hitiksi Lili Marleen -kappale. Titon partisaanit valtasivat kaupungin 1944 ja asema siirtyi kommunistien hallintaan.

Dokumentin tekeminen vei vuosia. Eniten aikaa vei perehtyminen aseman arkistoihin. Sieltä Stojnić kokosi dokumenttinsa ääniraidan, joka koostuu vanhoista ohjelmista. Esimerkiksi vuonna 2017 kuvattujen mielenosoitusten taustalla kuullaan ohjelmaa, joka käsittelee vuotta 1968.

"Se ohjelma uusittiin myös oikeasti radiossa mielenosoitusten aikaan. Dokumentin ääni tuli ensin ja kuva sitten. Arkistoissa meni kauan. Moni vanha ohjelma sopii kommentiksi nykyajasta, jopa maailmanlaajuisista asioista."

Tuoli mutkittelevalla käytävällä keskellä hyllyjä täynnä magnetofoninauhoja Belgradin radion arkistossa.
Belgradin radion nauhaston tunnelmaa. Tuoli mutkittelevalla käytävällä keskellä hyllyjä täynnä magnetofoninauhoja Belgradin radion arkistossa. Kuva: Dusan Grubin Serbia,teeman dokumentit

"En halunnut sanoa mielenosoituksista paljoakaan, koska Belgradissa niitä riittää. Serbiassa on välillä rauhallisia jaksoja mielenosoitusten välissä. Ne olivat vain yksi tapahtuma muiden joukossa kuvausten aikaan enkä halunnut antaa niille erityistä painoa."

Stojnić antoi haastattelun Amsterdamissa Idfa-dokumenttifestivaalilla marraskuussa 2019, kun Radio Beograd – puhu, jotta näen sinut sai ensi-iltansa. Se onkin toistaiseksi Idfan viimeinen kerta. Korona-virus heitti viime vuoden festivaalin pelkäksi verkkotapahtumaksi kuten monet muutkin.

Viime vuonna Belgradista saatiin taas uutisia rajuista mielenosoituksista. Tällä kertaa niissä on vastustettu hallituksen koronatoimia.

Stojnić täydentää haastattelua nykytilanteen osalta. Hän kertoo, että pandemian aikaan radiosta on tullut aiempaa enemmän uusintoja. Arkistot, joita hän penkoi elokuvaansa, painottuvat nyt uudella tavalla.

"Pandemia on vaikuttanut myös tapaan tehdä elokuvia. Kaikilla on nyt aikaa kääntyä sisäänpäin ja perehtyä arkistoihin. Niiden ja historian merkitys korostuu."

Stojnićin kokeellinen dokumentti ei etene suoraviivaisesti eikä äänellä ja kuvalla enimmäkseen ole suoraa yhteyttä. Stojnić ei tee perinteisiä elokuvia.

"Rakastan elokuvia, mutta en halua luokitella niitä. Pitää kuunnella intuitiotaan. Joskus elokuvani ärsyttävät ihmisiä, mutta sehän saa heidät ajattelemaan. Ja se on minun voittoni!"

Aiemmin sekä puhuttiin että ajateltiin selkeämmin.

Elokuvan nimessä "puhu, jotta näen sinut" on lainaus Sokrateelta, joka tarkoitti, että ketään ei voi tuntea vain ulkonäön perusteella. Ihmisen täytyy kertoa ajatuksensa, jotta hänen kuvansa selviäisi. Stojnić lähestyi aihettaan radion arkiston puheohjelmien kautta.

"Mietin paljon ääntä ja puhetta. On kiinnostavaa, kuinka puhe on rappeutunut viime aikoina. Nuoriso pudottaa pois vokaalit ja puhuu epäselvästi. Aiemmin sekä puhuttiin että ajateltiin selkeämmin. Toisen maailmansodan jälkeen maa piti rakentaa uudelleen. Se sukupolvi osasi ajatella."

Radio Beograd – puhu, jotta näen sinut Areenassa 8.2. alkaen ja Teemalla maailman radiopäivänä 13.2. klo 15.05.

Yle Teema

Teema Twitterissä ja Facebookissa