Kuunnelmien puhelin sysää tapahtumat liikkeelle – Onko langan päässä ystävä, tuttu vai tuntematon?

Kuka siellä? Ystävä vai jopa vihollinen? Koskaan ei voi tietää, mitä pirinä tuo tullessaan. Ja tuo salaperäisyys ja arvaamattomuus, tai ehkä odotuksen piina ja helpotus, ovat tehneet puhelimesta mainion ja käänteentekevän välineen juuri kuunnelmaan. Areenasta löytyy lukuisia kuunnelmia, joissa puhelin on ratkaisevassa roolissa: Elävään arkistoon on julkaistu nyt myös jännitystä komisario Vahtosen tapaan, lyhytkuunnelmakilpailun satoa 1970-luvulta sekä Maria Jotunin reipasotteisen Hilda Husson yhteydenottoja, halloo!

Mikäpä sopisi paremmin kuunnelmaan kuin kohtalokas keskustelu? Moni radiodraama onkin saanut ratkaisevan käänteensä puhelimen pirinästä. Aiemmin, kun näyttö ei paljastanut, kuka langan päässä on, puhelut yllättivät. Salaperäisyys on tehnyt puhelimesta oivallisen välineen radiodraamaan.

Satiiria, yllättäviä ystävyyksiä ja hälytyssoittoja Puhelimessa-kuunnelmakilvassa vuonna 1976

Radion teatteriosastossa etsittiin lyhyitä radiodraamoja Aamuteatterin torstain ohjelmistoon vuonna 1976. Yleisradiossa julistettiin lyhytkuunnelmakilpailu, jonka aiheena oli puhelinkeskustelu. "Emme enää voi ajatella elämää ilman puhelinta", teatteriosaston päällikkö Mirjam Polkunen pohti yhteiskunnan hektistynyttä tahtia sekä teknologian kehitystä ja summasi kuunnelmakilvan lähtökohtia.

Puhelinkeskustelun todettiin myös olevan aina mainio aihepiiri kuunnelmaan. Kilpailun aihe myös rajasi henkilöitä ja sopi siten erityisen hyvin lyhyeen muotoon. Samalla kerättiin puhelimeen liittyvien tarinoiden kulttuurihistoriaa; vuonna 1976 juhlittiin puhelimen satavuotista historiaa. Bellin patentoima keksintö oli tosin vanhempaa perua, kuten nykyään tiedetään. Puhelimessa-kilpailu innosti laajalti kirjoittajia, ja tekstejä saapui yli 700. Tuotantoon otettiin toistakymmentä käsikirjoitusta.

Puhelimessa-sarjan voittajakunnelma, Heikki Peltosen humoristinen 2019 -03-14 sinkosi kuuntelijat vuodesta 1976 vuoteen 2019. Puhelimesta on tullut kaikkivoipainen ja viihdyttävä tiedonlähde, sen kanssa voi ratkoa päivän aikana eteen tulevat asiat. Koneen kanssa päivät pitkät keskustellessa ihminen tuntuu kuitenkin jäävän hieman sivuun.

lltapäiväystävä on kertomus lapsesta, joka on yksin kotona. Lopulta hän päättää valita puhelimesta umpimähkään numeroita. Aila Mäen yksinäisyyden kuvaus on herkkä ja aikansa peilinä osuva.
Ystävä voi olla myös rakastettu menneisyydestä, kuten Pekka Suhosen kuunnelmassa Ystävä. Teksti käsittelee nuoruutta ja aatteen paloa. Yhteiskunnallista syväluotausta tarjoaa osaltaan Jaana Lapon kirjoittama Toisen viulun soittajat. Työneuvonnan puhelinpalvelun naisilla on kiirettä uusien työaikalakien tuoksinassa, kun pitäisi löytää töitä muusikoille ja raudoittajille.

Kenellä on aikaa keskittyä kuuntelemiseen? Puhelimessa -kilpailun teokset kuvaavat kuuntelemisen problematiikkaa välillä hauskoin välillä traagisin sävyin. Kuunnelman pituus sai olla korkeintaan 10 konekirjoitusliuskaa. Tiiviin hulvattoman satiirin sairaalabyrokratiasta lähetti kirjailija Pirkko Jaakola. Looginen puhelu kuvaa viestiä, joka ei meinaa kulkea soittajan toiveiden mukaan terveydenhuollon rattaissa.

Kirjoittajina oli niin ensikertalaisia kuin konkareita. Asiallinen aamiaistottumuksia selvittävä kulutustutkija soittaa aivan tavalliselle perheelle kuunnelmassa Jotain vikaa. Juttutuokio lähtee omille raiteilleen. Käsikirjoituksellaan hauskuutti Jukka Karjalainen, sittemmin J. Karjalaisena tunnettu muusikko.

Kuka on "taivaanvuohi" - jännitys tiivistyy puhelimessa

Jännitys on ollut suosittu aihe kuunnelmien historiassa. Jännäreissä puhelimen ääni ei yleensä tiedä hyvää. Puhelinsoittojen ympärille kietoutuu jutun juoni esimerkiksi Vahtonen ja taivaanvuohen ongelma vuodelta 1964. Rikospoliisin osastopäällikkö Tauno Vahtonen ja etsivä Miettinen kutsuvat outoa soittajaa nimellä "taivaanvuohi." Olavi Linnuksen kirjoittamassa ja lahjoituksen ansiosta Areenaan nyt julkaistussa sarjassa salaperäinen soittaja varoittaa rikospoliisi Tauno Vahtosta tulevasta murhasta. Etsivät antavat soittajalle nimen "taivaanvuohi". Juttua alkaa ratkoa myös komisario Vahtosen vaimo Aili, jota näyttelee Ansa Ikonen.

Areenasta löytyy jännäreitä jo vanhastaan. Järkevässä diagnoosissa tohtori joutuu lääkintämieskavereidensa kanssa kiperän arvoituksen äärelle, kun puhelin soi. Onko soittaja todella olemassa? Kauhunväreiltäkään ei Harri Veistisen kirjoittamassa radiodraamassa säästytä puhelimen soidessa. Myös Esa Leskisen jännityskuunnelmassa Hyvää yötä insinööri vuodelta 1996 outo soittaja hämmentää. Soittaja toistaa kaiken, mitä puhelimeen vastannut mies sanoo, ja ilmapiiri sähköistyy alkumetreillä. Mitä äänet miehestä tahtovat?

Puhelin rytmittää myös hupailujännäreitä. Ja on melkeinpä mahdotonta olla puhumatta puhelimesta Areenaan aiemmin julkaistujen Olavi Nevan kirjottamien Kurvi&Kurvi-kuunnelmien yhteydessä. Puhelimen pirinät tahdittavat Kurvi&Kurvi-etsivätoimiston väkeä esimerkiksi sarjoissa Galoppi kahdelle torvelle ja yhdelle yksityissihteerille ja Koulussa ei sovi kummitella. Isän ja pojan toimistossa kiperiä juttuja piisaa. Joskus puhelimen päässä Kurvit sekä heidän avustajansa neiti Rastaan yllättää myös, ja aina ikävällä tavalla, tarkastaja Liekku keskusrikospoliisista. Kielellisesti iloittelevissa sarjoissa näyttelevät muiden muassa Pentti Siimes, Marjatta Kallio, Esa Saario ja Risto Mäkelä.

Jotunin ja Wuolijoen puhelindraamaa

Maria Jotuni kirjoitti kaksi uraauurtavaa puhelinnovelleja 1900-luvun alussa. Soittajana on Hilda Husso. Novellikokoelmassa Suhteita vuodelta 1905 siivojatar Hilda soittaa lapsensa isälle herra Aksel Lunqvistille. Asia on Jotunin tapaan vakava, toimeentulosta on kyse. Äänessä on vain Hilda. Kuuntelija saa kuvitella loput keskustelusta myös vuoden 1976 kuunnelmaversiossa, jossa puheroolin esitti Eeva-Kaarina Volanen.

Jotuni jatkoi säkenöivän Hildan kanssa toisella puhelinnovelilla vuonna 1913 kokoelmassa Kun on tunteet. Elämänkokemusta on tullut lisää ja se kuuluu myös kuunnelmasovituksessa vuodelta 1980. Hildana räiskyy Emmi Jurkka.

Ihmissuhteita on tarjolla myös vuonna 1951 ensilähetetyssä melodraamassa Kuunsilta, jonka kirjoitti Juhani Tervapää, eli Hella Wuolijoki. Ajan patinaa sisältävä draama julkaistiin Elävään arkistoon vuonna 2018. Kuunnelman puhelu vie kävelylle kuunsillalle 26 vuoden taakse. Tauno Palon esittämä arvovaltainen mutta elämään kyllästynyt professori saa dramaattisen puhelun Eeva-Kaarina Volasen esittämältä naiselta.
Muistot heräävät. "Pelkäsin ettet enää ollenkaan soita!"