Hyppää pääsisältöön

Junamatka Suomesta Aasiaan ei ollutkaan ilmastoteko – silti se palautti uskon ihmisiin ja universaaliin ystävällisyyteen

Kiskoilla kohti elämää -artikkelikuva.
Saana-ystävällä on iso rooli myös podcastissa, vaikkakin postuumisti. Kiskoilla kohti elämää -artikkelikuva. Kuva: Heidi Gabrielsson / Yle audio

Anna-Maria Talvio matkusti junalla Aasiaan ja oivalsi, ettei tehnytkään ilmastotekoa. Näkemästään Äiti Maan pahoinvoinnista huolimatta matka palautti hänelle kuitenkin uskon ihmisiin – ja onnistui poistamaan kuolemanpelon.

Kuvittelin tämän olevan ilmastoteko. Mutta junan halkoessa maateitse liki lumetonta Siperiaa jouduin pohtimaan mielipidettäni uudelleen useampaan otteeseen.

Kuten WWF:n ohjelmapäällikkö Jussi Nikula toteaa: “Kauas on pitkä matka.”

– Kyse on matkustamisen tavan lisäksi matkustetuista kilometreistä. Mitä kauemmas tai useammin matkustat, sitä suuremmat ovat vaikutukset, sanoo Nikula.

Saan Nikulalta kuitenkin jonkinlaisen synninpäästön.

– Epäilisin, että vaikka Siperian juna kulkisi melkein millä tahansa polttoaineella, on juna kuitenkin niin energiatehokas per matkustaja, että se voittaa yleensä kaikki muut pitkän matkan kulkuneuvot.

Koksilla eli kivihiilestä valmistetulla hiilellä lämpiävä juna vaikutti olevan kaikkea muuta kuin saasteeton.

Vessasta kaikki valui suoraan kiskoille. Nokea oli joka paikassa, ja luonnollisesti sitä levisi myös luontoon.

Maatapitkin.net-sivuston perustaja Antti Koskela muistuttaa, ettei mikään matkustusmuoto tietenkään – vielä – ole saasteeton.

– Junan mahdollisesti päästämä noki sinänsä ei tietojeni mukaan ole hirveän paha kuormite ympäristölle. Junaa pidetään yleisesti ympäristöystävällisimpänä vaihtoehtona riippumatta siitä, kulkeeko se dieselillä vai sähköllä. Bussi tulee hyvänä kakkosena, Koskela sanoo.

Hänen mukaansa tarkkojen päästöjen laskeminen ylipäätään eri matkustusmuodoille on erittäin hankalaa, koska huomioon otettavia asioita on niin paljon: matkavauhti, täyttöaste, infrastruktuurin päästöt, lentokoneiden cirruspilvet, sähköjunien sähköntuotannon päästöt…

Koskelan mukaan yleinen arvio on, että lentokoneen päästöt ovat vähintään kymmenenkertaiset juna- tai bussimatkustamiseen verrattuna per matkustuskilometri.

Hiiltä ja nokea junassa Aasiassa.
Noki värjäsi Siperian-junan lattioita, seiniä ja kattoa. Kaikki junaan kuulumaton sai valua suoraan kiskoille. Hiiltä ja nokea junassa Aasiassa. Kuva: Anna-Maria Talvio / Yle audio
Rinkka ja ämpäri
Iso rinkka ja kymmenen litran ämpäri olivat elintärkeitä reissun aikana. Rinkka ja ämpäri Kuva: Anna-Maria Talvio / Yle audio

Muovinen maisema

Kiinassa ollessani näin lyhyen ajan sisällä toistakymmententä ydinvoimalaa. Se sai minut miettimään kotimaani energiantuotantoa.

Laosissa järkytyin muovin määrästä – sitä oli puiden latvoissa asti. WWF:n meriasiantuntijan Anna Soirinsuon mukaan mahtava Mekong-joki on yksi maailman muovisaastuneimmista joista.

– Syy tähän on etenkin toimimattomassa jätehuollossa: ihmisillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin käyttää jokea jätteiden pois heittämiseen, Soirinsuo kertoo.

Ihmisillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin käyttää jokea jätteiden pois heittämiseen.

Jos roska-auto kuitenkin käy paikalla, se dumppaa jätteet avokaatopaikoille, josta ne valuvat jokeen.

Mekong-joen varrella olevat maat maat – Laos, Myanmar, Vietnam, Kambodza ja Thaimaa – ovat kaikki kehittyviä ja väkirikkaita.

– Näistä maista vain Thaimaa voi pystyä kehittämään tämän vuosikymmenen aikana jätehuoltoaan merkittävästi ilman kansainvälisen yhteisön apua. Tarvitaan siis valtava panostus jätehuollon kehittämiseen, ja samalla toki myös siivoamista ja asennekasvatusta – kerrotaan mikä on oikea tapa toimia, Soirinsuo sanoo.

Muovit puussa.
Muovin määrä ympäristössä järkytti. Matkan aikana syntyi unelma hostellista, joka tarjoaisi majoitusta ympäristötietoisille reissaajille. Muovit puussa. Kuva: Anna-Maria Talvio / Yle audio

Mikä vei kiskoille?

Lähdin matkalle sen jälkeen kun Saana, joka oli yksi lähimmistä ystävistäni, kuoli. Ennen kuolemaa ehdimme tehdä paljon, vaikka syöpä löi kapuloita rattaisiin kolmen vuoden ajan minkä ehti.

Me nauhoitimme esimerkiksi keskustelujamme, jotka koskivat vähemmän mieltä ylentäviä aiheita, kuten arkkuja, vainajan vaatetusta ja kipua. Halusimme äänitysten olevan osa tulevaa podcastiani, jossa Saanalla on iso rooli, vaikkakin postuumisti.

Itku ei auttanut, joten turvauduimme makaaberiin ja huonoon huumorintajuumme. Ilon kautta kohti kuolemaa!

Itku ei auttanut, joten turvauduimme makaaberiin ja huonoon huumorintajuumme.

Koin viimeisenä yhteisenä kesänämme valtavaa tarvetta solmia langanpäitä, jo työnikin puolesta. Siksi halusin lähteä maata pitkin Suomesta Thaimaahan.

Kaunis kivi.
Saanan kivi oli seuranani matkalla. Lopulta se löysi paikkansa Pohjois-Thaimaasta. Kaunis kivi. Kuva: Anna-Maria Talvio / Yle audio

Pyysin Saanaa lentämään määränpäähän, jossa voisimme olla talven synkkyyttä paossa.

Ystäväni kuitenkin aavisti aikansa loppuvan nopeasti.

Sovimme, että otan Saanan mukaan kivenä taskussani. Ja näin kävi: muutamia päiviä ennen kuolemaansa hän antoi minulle valtavan kauniin kiven.

Matkani alkoi vain kaksi päivää Saanan kuoleman jälkeen. Olin surullinen, mutta samalla onnellinen: olin lähdössä kohti tuntematonta, silti vailla pelkoa. Nousin kivi taskussani junaan Helsingin päärautatieasemalta. Seikkailuni tuntemattomaan alkoi.

Hymy kantaa pitkälle

Vaikka matkan aikana podin melkoista ilmastotuskaa ja äiti Maan pahoinvointi sai minutkin voimaan huonosti, samalla näin ja koin paljon kauniita asioita.

Yksi niistä oli junasta löytyneiden uusien ystävien kanssa vietetty Saanan muistohetki. Koko seikkailuani sävytti universaali ystävällisyys, vainajien kunnioittamisen kulttuuri, uskonnon läsnäolo jokaisessa maassa ja sen myötä oivallettu elämisen riemu.

Yksi kauneimmista hetkistä oli junasta löytyneiden uusien ystävien kanssa vietetty Saanan muistohetki.

Jouduin – tai sain! – riisua ennakkoluulojani useasti. Erityisesti Kiina yllätti minut positiivisesti kerta toisensa jälkeen.

Vierailuni aikana Pekingin taivas oli sininen ja ilmaa helppo hengittää. Ystävystyin esimerkiksi kiinalaisen homoseksuaalin kanssa ja sain nähdä välähdyksiä hänen arjestaan.

Asemalla
Tuntematon nainen tarjoutui maksamaan junalippuni. Kuvassa olevat teinitytöt korvasivat kustannukset hänelle. Vastalahjaksi minulta tytöt toivoivat selfietä kanssani. Asemalla Kuva: Anna-Maria Talvio / Yle audio

Vieraanvaraisuus Aasiassa oli ällistyttävää. Ekstroverttinä minulle on aina ollut helppo tutustua ihmisiin. Harvemmin olen silti vastaanottanut vierailta ihmisiltä sellaista lämpöä ja aitoja kohtaamisia, kuten matkallani. Niitä sain kokea niin Siperiassa, Pekingissä, Etelä-Kiinassa, Laosissa kuin Thaimaassakin.

Eikä pelkästään paikallisten taholta, vaan kaikki matkan aikana tapaamani länkkäritkin liikkuivat avarin mielin ja avoimin sydämin.

Näkymä jokilaivasta.
Jokilaiva oli arkinen kulkuväline, jonka matkustajat vaihtuivat tiuhaan. Näkymä jokilaivasta. Kuva: Anna-Maria Talvio / Yle audio
Norsuja.
Elefanttien turvapaikassa pääsin viettämään aikaa norsujen kanssa. Norsuja. Kuva: Anna-Maria Talvio / Yle audio

Kivi löysi paikkansa

Olin suunnitellut heittäväni Saanan kiven perille päästyäni mereen.

Kohtalo puuttui kuitenkin peliin, ja kivi löysi paikkansa elefanttien turvapaikan alttarilta Pohjois-Thaimaasta. Vietin aikaa norsujen kanssa. Ja kun yhtäkkiä minut valtasi rauha, ymmärsin kiven kuuluvan juuri siihen paikkaan.

Yhtäkkiä ymmärsin kiven kuuluvan juuri siihen paikkaan.

Kiven ja Saanan puolesta rukoilleet miehet olivat hyvin iloisia siitä, että ystäväni näkisi norsuja joka päivä.

Ajatus tuottaa edelleen minulle iloa.

Munkkeja
Joen varrella olevat luolat olivat tärkeitä palvontapaikkoja paikallisille jo ennen buddhalaisuuden yleistymistä. Munkkeja Kuva: Anna-Maria Talvio / Yle audio
Temppelin koristeita.
Myöhemmin Saanan kivi siirrettiin sisätiloihin, jotta kiehtova ja kauniisti kimmeltelevä kivi ei eksyisi lasten leikkeihin. Temppelin koristeita. Kuva: Anna-Maria Talvio / Yle audio

Matkani ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Jouduin joitain kertoja hyvin pelottaviin paikkoihin. Niistäkin selvisin. Mutta mitä reissusta jäi käteen?

Ymmärsin, että kuolema ei pelota, ei edes todellisen uhan alla. Myös uskoni ihmisyyteen palasi.

Anna-Maria Talvion podcast "Kiskoilla kohti elämää" on kuunneltavissa Yle Areenassa. Kuuntele jaksot tästä!

Lisää ohjelmasta