Millainen muisti on sialla? Miten norsu näkee ihmisen? Elisa Aaltolan rakkaus eläimiin alkoi jo lapsuudessa, Petäjävedellä. Elisasta ei kuitenkaan tullut maatilan emäntää eikä kettutyttöä, vaan eläin- ja ympäristöetiikan dosentti ja yksi tämän päivän kysytyimpiä eläinten oikeuksien asiantuntijoita.
Lempeästi ja myötätunnolla, näin eläinfilosofi Elisa Aaltola sanoo puhuvansa eläimistä ja eläinten oikeuksista. Silti hän saa tappouhkauksia ja hänet uhataan raiskata. Elisa hämmästyy, mutta ei pelkää.
– Todella harvoin on pelottanut. Ajattelen, että nykyään on niin helppoa käydä identiteettisotaa niitä vastaan, jotka ajattelevat toisin kuin itse.
Mitä Elisa sitten ajattelee ja mistä puhuu? Esimerkiksi siitä, että meidän tulevaisuutemme riippuu siitä, tunnistammeko eläimen itsessämme. Ihmiseläimen, niin kuin hän sanoo.
– Minusta on tärkeätä muistaa, että olemme osa luontoa, osa isompaa kokonaisuutta. Että emme erottaisi itseämme tämän muun maailman ulkopuolelle.
Siis, että ihminen ei ole luomakunnan kruunu, vaan yksi jäsen. Ei parempi eikä huonompi, ei hallitsija vaan korkeintaan kaitsija.
Tuosta puheesta ei vielä tule uhkailuja, mutta kun vegaani-Elisa alkaa puhua tuotantoeläinten oikeudesta aitoon vanhemmuuteen tai susien oikeudesta elää, voi alkaa rähinä. Eikä lainsäätäjäkään saa kiitosta.
– Kaipaan sellaista eläinsuojelulakia, joka mahdollistaisi eläinten parempaa kohtelua.
Eläimen mieli ja tietoisuus
Elisa on maalaistyttö, joka vietti lapsena paljon aikaa lehmien ja vuohien seurassa. Hän sanoo, että ilman muuta eläimillä on mieli ja tietoisuus.
– Usein menin yksinäni, muilta salaa, laitumelle ja vaan seurailin lehmiä, katselin mitä ne tekee. Halusin oppia tuntemaan eläimen mieltä.
Elisan mielestä on hämmentävää, kuinka me intoilemme tekoälystä ja avaruudesta, mutta unohdamme sen älyn, mitä eläimissä jo on. Esimerkiksi sioilla on aikamoiset mielen kyvyt.
– Siat osaavat käyttää työkaluja, niillä on muisti ja hyvin kehittynyt ajantaju. Kokeessa ne valitsevat sellaisen karsinan, jossa niitä on pidetty vähemmän aika kuin toisessa. Ne oppivat pelaamaan tietokonepelejä.
Mielenkiintoista ja vähän kammottavaakin on se, että keskiajalla eläin voitiin tuomita oikeudessa vaikkapa murhasta. Julkinen hirttäminen saattoi olla murhaaja-sian rangaistus.
– Silloin siis oletettiin, että eläin on mielellinen toimija, joka pystyy ennalta harkittuun tekoon.
Toiseen ääripäähän mentiin sitten 1600-luvulla, kun filosofi René Descartes alkoi tehdä yleisön edessä kokeita elävillä eläimillä. Hän kannatti mekanomorfiaa eli sellaista ajattelua, että eläin on kuin kone, ei tunne tuskaa.
– Mitään puudutusaineita ei ollut, ja kun eläin leikeltäessä huusi tuskasta, se kuitattiin vaan ruosteisen saranan kitinänä. Mutta toki niitä kokeita vastustettiin ja paheksuttiinkin.
Kinkkuleipäkoe ja muita leivänpäällisiä
Mutta entäs sitten meidän jokapäiväinen voileipämme? Kinkkuleipäkoe selvittäköön asiaa. On nimittäin havaittu, että jos ihminen on juuri syönyt tietynlaista lihaa, hän arvioi sen lihan edustaman lajin mielen kyvyt alhaisemmaksi.
– Tämähän kertoo meidän tarpeesta oikeuttaa omia tekoja. Jokainen ihminen haluaa ajatella olevansa hyvä ja toimivansa oikein ja kohtuullisesti. Silloin on keksittävä kaikenlaisia verukkeita.
Mutta onko siis filosofin näkökulmasta oikeastaan sama, onko leivän päällä kinkkua vai koiraa?
– Ihan Elisana olen sitä mieltä, että ei ole. Olen niin paljon koirien kanssa ja koen suurta yhteyttä ja kiintymystä heihin. Mutta filosofian näkökulmasta se on sama.
Saako lehmä tai sika olla äiti?
Ja nyt päästään sinne herkälle alueelle. Minkä takia tuotantoeläinten oikeuksista puhuminen herättää niin suuria tunteita? Elisan mielestä se johtuu siitä, että ollaan epämukavalla alueella.
– Filosofiassa on sellainen käsite kuin akrasia. Se tarkoittaa sitä, että ihminen toimii tietoaan vastaan. Vaikkapa niin, että miksi me kohtelemme eläimiä huonosti, vaikka tiedämme, että se aiheuttaa niille kärsimyksiä? Ja että miksi ostamme ja käytämme sellaisia tuotteita, joiden tuottamisen tiedetään aiheuttaneen stressiä ja kärsimystä?
Elisa muistuttaa, että laki sallii esimerkiksi sikojen porsitushäkit. Mutta jos asiaa katsoo eläimen vanhemmuuden kautta, asia saakin ihan toisen merkityksen.
– Synnyttäneellä emakolla on ihan samat välittäjäaineet kehossaan liikkeellä kuin synnyttäneellä ihmiselläkin. Sillä on voimakas tarve huolehtia porsaistaan. Häkki estää sen luonnollisen liikehdinnän. Jos ihmistä estettäisiin näin, sitä pidettäisiin äärimmäisenä väkivaltana.
Elisa sanoo, että nyt ollaan sellaisessa maailmassa, jota hän pitää rajuimpana eläinten kohtelun epäkohtana.
– Maalla kasvaneet, minä mukaan lukien, tietävät, kuinka paljon ne emolehmät huutavat vasikoidensa perään. Se on jäänyt mieleen lähes painajaismaisena asiana.
Keinoliha porisemaan?
Kun kuluttajalle näytetään kuvia tehotuotannon olosuhteista, monen halu maksaa lihasta vähenee. Mahtaako tulevaisuuden jauhelihapaketissa olla varoitus- tai suositusmerkintä, älä syö tätä, syö mieluummin tätä, kun se on eettisemmin tuotettua?
– Veikkaan, että näin käy. Tiedetään, mitä tehotuotanto tekee ilmastolle, eikä ylenpalttinen eläintuotteiden syönti ole hyvää terveydellekään.
Tulevaisuudessa saattaakin navetassa porista keinolihareaktori ja peltojen kaura käytetään kauramaitoon
– Ei se maaseutu mihinkään katoa.
Yksi laumasta
Elisan rakkaimmat eläimet ovat hänen kolme koiraansa. Lehtikasan lumo, sitä voi pysähtyä tutkimaan yhdessä koirien kanssa. Kun Elisa sairastui vakavasti, koko lauma makasi siskonpedissä lattialla.
– Myös yksi koirista oli kipeänä ja muut nuuhkivat meitä, kävivät tarkistamassa, että onko kaikki hyvin. Jonkinlainen jaettu haavoittuvuus toi meidän välille aivan uudenlaista yhteyttä.
