Jim Björni
Yle
Betonista ja raudoituksesta tehty perusta on kuivunut, ja nyt on aika alkaa rakentaa korkeussuuntaan. Pohjalle tulee Leca-harkot, väliin vanhoja tiiliä ja päällimmäiseksi muuriin sammaloituneet harjatiilet ja kierrätetyt yksikouruiset kattotiilet.
Valetun perustan päälle muuraamme kerroksen Leca-harkkoja. Leca-harkot on tehty pienistä Leca-rakeista eli kevytsorarakeista.
Kevytsorarakeet on tehty vähäkalkkisesta savesta ja vedestä pyörivässä polttouunissa. Poltettaessa syntyy lasite, joka vuorostaan tekee rakeista kovia pinnalta ja huokoisia sisältä.
Parasta Leca-harkoissa sen lisäksi, että ne ovat kevyitä, on se, että ne eivät ime itseensä kosteutta. Siksi ne ovat täydellisiä sijoitettavaksi lähimmäksi kosteaa maata.
Asettelemme Leca-harkot riviin ja vatupassiin, ennen kuin alamme muurata. Käytämme tavallista laastia sekä Leca-harkkoihin että tiiliin.
Petonimylly helpottaa työtä
Kaupoissa on valtavat määrät erilaisia laasteja, mutta periaatteessa kaikissa on hiekkaa ja jonkinlaista sideainetta.
Ennen laasti sekoitettiin usein itse betonimyllyssä oikeasta määrästä hiekkaa, sementtiä ja vettä. Niin voi edelleen tehdä, mutta kuivalaasti on kätevämpää.
Kuivalaasti on valmis jauhesekoitus, ja siihen tarvitsee lisätä vain oikea määrä vettä ja sekoittaa kunnolla.
Monet laastit ovat syövyttäviä, joten on tärkeää pitää käsineet kädessä ja silmät suojattuna.
Pienen määrän laastia voi sekoittaa esimerkiksi kottikärryssä, mutta parhaiten laastin saa tehtyä betonimyllyssä.
Leca-harkoissa on urat raudoitusta varten. Raudoitus ja laasti sitovat Leca-harkot yhteen. On hyvä tehdä Leca-harkkokerroksesta hiukan leveämpi kuin tiilikerroksesta – silloin lopputulos on sekä tukevampi että siisti.
Vanhat kattotiilet ovat rakennusmateriaalien luksusta
Tiilet on kierrätetty eri purkuprojekteista. Tiilten, jotka tulevat ulos tuuleen ja tuiskuun, pitää olla kovaksi poltettuja kestääkseen. Pehmeät tiilet imevät itseensä kosteutta ja voivat jäätyä rikki talvella.
Tiilet, joita on käytetty savupiipun yläosassa, ovat usein hyviä. Jos on onnea ja löytää tiiliä, jotka on muurattu savilaastilla, on helppo kaapia ne puhtaaksi. Laasti julkisivutiilissä, jotka on usein muurattu sementtipohjaisella laastilla, on usein tiukasti kiinni.
Jos on onnea löytää vanhoja, puhdistettuja tiiliä, jotka ovat kovaksi poltettuja, on osunut rakennusmateriaalien kultasuoneen.
Tiilet muurataan limittäin toistensa päälle tavalla, joka sitoo ne toisiinsa ja muodostaa tietynlaisen kuvion. Tätä tapaa kutsutaan juoksulimitykseksi ½-kiven porrastuksella.
Siihen osaan, joka tulee keskelle, mihin portti kiinnitetään, muurataan pilariksi vuorokerroksin kaksi tiiltä pitkittäin ja kaksi tiiltä pokittain ilman limitystä.
Asetamme myös raudoituksen pilariosan ja sen muurin osan väliin, johon tiilet muurataan limittäin. Ylimmäksi sijoitetaan kerros tiiliä poikittain.
Ylin tiilikerros pistää siis ulos alemmasta tiilikerroksesta. Se on siisti lopetus ja hyvä leveys ja reuna, jonka päälle saa sijoitettua yksikouruisia kattotiiliä. Kattotiilistä tulee suojaava ja koristeellinen katto muurin päälle.
Jotta kattotiilet saa kallistettua ja asettumaan hyvin, lisäsimme rivin tiiliä, joiden reunoista on poistettu kiila.
Mihin reunassa viimeisen tiilirivin sijoittaa, riippuu siitä, mihin suuntaan haluaa kattotiilien kallistuvan. Me täytimme laastia viimeisen tiilirivin päälle ja painoimme kattotiilet kiinni.
Jotta laasti tarttuu kunnolla kattotiiliin, on hyvä kastella niitä vähän, ennen kuin kiinnittää ne laastiin, ja sama koskee tiiliä.
Yhdessä muuraaminen on parasta
Myös suhteellisen pieneen muurin, kuten meidän omaamme, menee paljon tiiliä ja vanhojen tiilten puhdistamisessa on oma työnsä.
Yksinkertaisista kivistä tehty muuri näyttää suuremmalta ja tukevammalta, jos tekee alas sokkelin, päähän hieman reilumman pilarin ja lopettaa muurin poikittaisiin ulospistäviin tiiliin.
Paras vinkkini on hankkia kaveri, ennen kuin ryhtyy muurausprojektiin. Kun satoja tiili pitää muurata aurinkoisena päivänä, ehtii pitää kahvitauon vain, jos urakan tekee kahdestaan.
