Hyppää pääsisältöön

Näkökulma: Woke-kulttuurissa on kyse tasa-arvosta – loukkaavien termien hylkääminen ei ole yliherkkyyttä

Kuvituskuva kolumnin kirjoittajasta
Kuvituskuva kolumnin kirjoittajasta Kuva: Antti Ollikainen / Yle KulttuuriCocktail

Cis-sukupuolinen miesnäyttelijä ei saa esittää transnaista Kansallisteatterissa. Pekka ja Pätkä -elokuvia sensuroidaan, n-sanaa ei saa käyttää ja lasten leikeissäkin pitää nykyään vaihtaa se, ketä pelätään. Liikennemerkit on muutettu, eikä enää saa puhua esimiehestä, vaan on sanottava esihenkilö. Saako pian enää edes sanoa isä ja äiti, vai pitääkö kutsua kaikkia vanhemmiksi? Toimittaja Ndéla Faye pohtii, miksi woke-kulttuuri herättää niin paljon tunteita.

Viime vuonna Suomen Kuvalehdessä julkaistu Aurora Rämön kirjoitus Tämä ei nyt ole ookoo herätti vahvoja tunteita ja kuohautti pinnalle keskustelun siitä, mitä nykyään saa sanoa ja tehdä. Teatterikoululaisia sanottiin herkkähipiäisiksi, ja pienenkin negatiivisen asian käsittelyn kerrottiin aiheuttavan heille mielipahaa ja traumoja. Tällä menolla Shakespearekin todennäköisesti julistettaisiin pian pannaan.

Puhuttiin woke-kulttuurista ja lumihiutalesukupolvesta, joka ei selviä suuressa maailmassa. Millenniaaleista, joita pitää kohdella silkkihansikkain, ja jotka vaativat sitä, että trigger warningit vilisevät kaikkialla. Sanottiin, että tästä kaikesta seuraa hyssyttelykulttuuri, jossa julkisia tiloja ja keskusteluja halutaan sulkea ja rajata tietynlaisilta keskustelijoilta.

Tuntuu nurinkuriselta, että pyrkimys mielipahan tai epäoikeudenmukaisuuden kitkemiseen puheistamme tai kulttuuristamme on joidenkin mielestä huono asia. Woke-kulttuurissa on kuitenkin pohjimmiltaan kyse tasa-arvoisuudesta.

Woke on termi, joka syntyi Yhdysvalloissa 1940-luvulla. Se on afroamerikkalaista kansankieltä, ja tulee sanasta awake eli suomeksi ‘olla hereillä’. Sillä viitataan tietoisuuteen rotuun ja sosiaalisiin asioihin liittyvistä epäoikeudenmukaisuuksista.

Sanonta ‘Stay woke’ viittaa siihen, että näiden asioiden tiedostaminen on aktiivinen ja jatkuva prosessi. Termi on noussut uudelleen esiin viime vuosien aikana, ja 2010-luvulla se omaksuttiin laajempaan käyttöön slangisanana viittaamaan LGBTQ-oikeuksiin, feminismiin ja ympäristöoikeuksiin etenkin liberalistien ja poliittisen vasemmiston keskuudessa. Woke-käsite saavutti entistä laajemman yleisön Black Lives Matter -liikkeen seurauksena. Termi on tullut monille tutuksi sitä kritisoivista meemeistä.

Suomessa koemme usein olevamme jollain tavalla irtonaisia muusta maailmasta — tai ainakin Yhdysvalloista ja siellä tapahtuvasta keskustelusta. Kieleemme ei ole vielä vakiintunut sanastoa, joka käsittelisi esimerkiksi rotua, valtasuhteita ja rasismia, vaan keskusteluun on tuotu englannista paljon lainasanoja, jotka ovat hyvin akateemisia ja välillä hyvinkin kankeita.

Kohta ei enää saa sanoa mitään

Kaikkien suosikki, ja maailman hyväksyttävin musta mies, Barack Obama, sanoi woke-kulttuurin olevan pelkkää hyvesignalointia. Hyvesignaloinnilla tarkoitetaan käytöstä, jolla pönkitetään omaa statustaan ja hyveitään julistamalla äänekkäästi kannattavansa hyviä asioita, näkemättä kuitenkaan vaivaa asioiden edistämiseen.

“Se ei ole aktivismia. Siinä ei ole kyse muutoksen edistämisestä. Jos vain heittää kiviä, ei luultavasti pääse kovin pitkälle”, Obama sanoi Obama Foundation -säätiön tapahtumassa järjestetyssä paneelissa.

Moni ajattelee Suomessa samoin: vastakkainasettelusta ei seuraa mitään hyvää ja meidän tulisi kärsivällisesti koettaa ymmärtää jokaisen näkökulmia.

Aurora Lemma kirjoittaa artikkelissaan, että Suomessa, kuten monessa muussakin länsimaassa, on meneillään sananvapauskriisi. Lemma kutsuu poliittista korrektiutta sanavapauskriisin isosiskoksi. Kriisin myötä on kehittynyt myytti, jonka mukaan mitään ei saa nykyään enää sanoa. Yleisimmin tämän lausahduksen kuulee sosiaalisessa mediassa pimeän tulon jälkeen ja nettikeskustelupalstojen kommenttiosioissa.

Argumenttina käytetään, että taiteen alat ja koko yhteiskuntamme järkkyy, sillä pian emme ole enää yksilöitä, vaan meidät nähdään pelkästään omien ryhmiemme edustajina. Kirjallisuus todennäköisesti kuivuisi paikoilleen jos esimerkiksi kaikki ihonväriin viittaavat termit kiellettäisiin, sillä aina jollain menee herne nenään ja mielipahaa syntyy milloin mistäkin. Tosin kukaan ei ole ikinä väittänyt ettei ihonväristä saisi puhua, kunhan ihonväriin ei esimerkiksi viitata sellaisissa konteksteissa, joissa se ei ole relevanttia.

Kenen ääni on kuuluvin?

Poliittinen korrektius ja woke-kulttuuri nähdään usein uhripisteiden kalasteluna tai cancel-kulttuurina, jossa yksilö tai yritys voidaan esimerkiksi yksittäisen mielipiteen tai teon takia kokonaan ‘peruuttaa’. Samaan nippuun voidaan lukea niin sanottu maalittaminen ja lynkkaus sosiaalisessa mediassa.

Vastustajien mielestä woke-kulttuurin mukana on rantautunut ideologia, jossa sorretut ihmisryhmät asetetaan sitä korkeammalle tasolle mitä useampaan sorrettuun ihmisryhmään henkilö kuuluu. Pahnan pohjimmaisena on tietenkin valkoinen heteromies, jolle on tässä kisassa myönnetty nul points.

Kuka kokee patriarkaalisten, rasististen ja kolonialististen rakenteiden kaatumisen uhkaavana?

Lauseella “mitään ei saa enää sanoa”, viitataan usein sanomisiin, jotka liittyvät vähemmistöihin. Tuntuu siltä, että sananvapauden nimissä pyritään säilyttämään oikeus vihapuheeseen ja poissulkemaan siihen puuttumisen.

Se, että asioista halutaan puhua jättämällä loukkaavat termit ja käytäntömme pois ei ole yliherkkyyttä. Ehkä oman yhteiskunnallisen asemamme pohtiminen ja halu keskustella asioista kriittisesti on joillekin pelottavaa.

Entä kenen herättämisestä woke-kulttuurissa on kyse? Kuka on jo hereillä, ja kuka vielä nukkuu?

Usein vähemmistöt ja syrjityt ryhmät joutuvat kantamaan vastuun muutoksen eteenajamisesta. Mutta he eivät herättelyä kaipaa. Heidän silmänsä ovat jo apposen auki. Epäoikeudenmukaisuuden tietoistamisen ja muutoksen eteenajamisen taakka ja tulisi olla niillä, jotka ovat etuoikeutetussa asemassa, eikä niillä joihin kyseinen epäoikeudenmukaisuus kohdistuu.

Tieto on valtaa

Tammikuussa Iso-Britannian asunto-, yhteisö- ja paikallishallintoministeri Robert Jenrick kertoi hallituksen aloittavan ‘war on woke militants’ (sodan wokeja-militantteja vastaan) ja julisti heidän olevan suunnittelemassa lainsäädäntöä historiallisten patsaiden suojelemiseksi.

Viime kesänä syntyi aalto, jonka mukana mielenosoittajat kaatoivat mm. kiistanalaisen tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbuksen, orjakauppias Edward Colstonin ja poikkeuksellisesta raakuudestaan tunnettu Kuningas Leopold II:n patsaat Yhdysvalloissa, Iso-Britannissa ja Belgiassa. Patsaiden kaatoa kritisoitiin historian puhtaaksi pyyhkimiseksi. Kuitenkin on sanomatta selvää, että kaikki olisivat sitä mieltä, että esimerkiksi patsas Hitleristä olisi vähintäänkin irvokas.

Todellinen sananvapauden uhka ei ole yksilötasolla, vaan rakenteellisella tasolla. Puheeseen ja sananvapauteen on aina vahvasti liittyneet valtasuhteet ja elitismi. Minkälaiselle perustalle yhteiskuntamme on rakennettu, jos sen tukipilarit alkavat heilua heti kun ne, joilla on vähemmän valtaa vaativat parempaa kohtelua?

Raamatun kääntäminen latinasta kansankielille oli aikoinaan laitonta ja sitä vastustettiin usein jopa verisin seurauksin. Poliittisen ja kirkollisen eliitin mielestä oli pelottava idea, että kouluttamaton kansa yhtäkkiä alkaisi ymmärtää Raamatun oppeja.

Yhdysvalloissa orjuutettujen ihmisten ei annettu opetella lukemaan tai käymään koulua. Orjuuttajien mielestä oli pelottava idea, että heidän käskyvaltaansa kyseenalaistettaisiin. Tietoisuus tarkoittaisi, että orjuutetut ihmiset ryhtyisivät kapinoimaan.

Kun kolonisaatio alkoi vyöryä läpi maailman siirtomaavallat määräsivät uudet tavat ja käytännöt, ja siirtomaan alkuperäisten uskontoihin, kieliin ja talouteen liittyvien käytäntöjen oli väistyttävä niiden tieltä. Joskus ne hävisivät tai hävitettiin kokonaan. Siirtomaaherrojen mielestä oli pelottava idea, että maan alkuperäiset ihmiset sotisivat vastaan jos heitä ei saatu kuriin.

Tämän vuoden alussa joukko Reddit-somealustan sijoittajia alkoi kapinoida aggressiivisia suojarahastoja vastaan. He onnistuivat aikaansaamaan pörssikaaoksen ja GameStop -peliliikkeen osakkeiden arvon satakertaistumisen, josta koitui monelle suojarahastolle miljardien dollareiden suuruisia menetyksiä. Lopulta kaupankäyntijärjestelmä RobinHood kielsi GameStop-osakkeiden oston, koska yhtiön mukaan sillä ei ollut riittävästi varoja vakuusvaatimusten täyttämiseen.

Massiivisten finanssilaitosten mielestä oli pelottavaa, että tavalliset kansalaiset saisivat liikaa valtaa pörssikursseilla.

Säännöt ja lait ovat aina muutettavissa. Maalitolppa on helposti siirrettävissä sitä mukaa, mitä lähemmäksi vastapuoli hivuttautuu. Ongelma ei kuitenkaan piile yksilötasolla, vaan siinä, mitkä systemaattiset rakenteet ja instituutiot hyötyvät vallitsevista valtasuhteista, ja kuka on päätöksenteossa mukana.

Yhteiskunnassamme toimintamahdollisuudet eivät ikinä ole olleet tasavertaiset, sillä niitä ei ole alun perinkään tehty tasavertaisiksi. Vallanpitäjät ja instituutiot pitävät hanakasti kiinni vallasta ja rakenteista, ja ylläpitävät tilaa, jossa asiat pysyvät muuttumattomina — pienempivaltaisten ryhmien painostuksesta huolimatta.

Kaikilla meillä on jonkin tasoisia etuoikeuksia (oli se sitten varalisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen, ihonväriin, koulutustasoon, sukupuoleen tai esimerkiksi terveyteen liittyvää). Jokaiseen meistä on iskostettu tiedostettuja ja tiedostamattomia ajatus- ja käytöstapoja, joista eroon pääseminen saattaa olla hyvinkin tuskallista ja vaikeaa. Niiden tiedostaminen on jatkuva prosessi.

Emme silti voi kieltää sitä tosiasiaa, että ilmassa on muutoksen tuulia. Tuntuu entistä tärkeämmältä, että pidämme silmämme auki, sillä kuka hyötyy siitä, että suljemme silmämme yhteiskuntamme epäkohdilta ja epäoikeudenmukaisuuksilta? Kenen asiaa ajaa se, että jatkamme nukkumista?

Maya Angelou sanoi “Tee parhaasi mukaan siihen asti, kunnes tiedät paremmin. Sitten, kun tiedät paremmin, tee paremmin." Ehkä kielemme tulisi laajentua ja maailmankuvamme avartua, jotta pysymme maailman menon perässä.

Ndéla Faye

Keskiviikkona 24. helmikuuta Kulttuuricocktail Livessä keskustellaan aiheesta. Yle TV1 klo 20–20.30 ja jatkot Yle Areenassa klo 20.30–21.00. Vieraina ovat DJ Sophia Wekesa ja dramaturgian opiskelija Liila Jokelin. Tule mukaan keskusteluun: yle.fi/kc.

Lisätty 1.3. kello 12.41 tieto siitä, miksi RobinHood kielsi Gamestop-osakkeiden oston.

Kommentit