Jim Björni
Yle
Kysyimme itseltämme, voiko mistä tahansa rakentaa mitä tahansa ilman, että lopputulos on liian hullu. Yksimielinen vastauksemme oli "jep, kyllä voi",
ja niin sai 20 paria kierrätettyjä suksia uuden elämän aitana.
Suksia lukuun ottamatta aita on rakennettu ja suunniteltu kuin tavallinen aita – tolppineen ja poikkipuineen.
Rungon täytyy olla tukeva
Tolpat ovat kiinni maassa galvanoiduilla maakiiloilla. Aita on kiinni myös muurissa ja seinässä, minkä ansiosta se on erittäin tukeva.
Jotta saimme maakiilat kiviseen pohjalaiseen maahan, kaivoimme kuopat ja poistimme niistä paljon kiviä. Iskimme maakiilat ja lapioimme maan ja kivet takaisin kuoppiin.
Ruuvasimme 60 cm pitkän lankun pystyyn kiinni seinään. Pulttasimme yhtä pitkän lankun pystyyn kiinni muuriin kierretankojen, prikkojen, muttereiden ja kiinnitysmassan avulla.
Muurin ja seinän väliin ruuvasimme kiinni kaksi lankkua poikittain. Lankut ruuvattiin kiinni puutolppiin.
Rungon maalasimme punaisella kalkkimaalilla, ennen kuin kiinnitimme sukset siihen.
Sukset piti järjestää värien mukaan
Sahasimme kaikki sukset 110 cm pitkiksi. Esiporasimme ja ruuvasimme ne suoraan poikkipuihin noin 7 cm välein.
Aitaamme meni noin 20 paria suksia. Osa suksista oli kierrätysasemalta ja osa oli ollut vuosikausia ystävien autotalleissa ja ulkorakennuksissa.
Joukossa oli jotakin hienoja, vanhoja puusuksia, mutta muuten meillä oli suloinen sekamelska räikeitä 80-luvun diskoaikakauden suksia ja tylsän harmaita 90-luvun suksia.
Kun Lee aloitti suksien huolellisen ja taitavan järjestämisen värien mukaan, aloimme nähdä projektin potentiaalin, samalla kun se oli vaikein osa rakennusprojektiamme.
Hullua vai vain puolihullua
On hauskaa, kun kesken puolihullun rakennusprojektin alkaa säätää ja viritellä yksityiskohtia. Siihen tempautuu mukaan ja unohtaa niin kutsutun hyvän maun, kaikki säännöt ja perinteen. Huoli siitä, ettei lopputulos sovi siihen, mihin on totuttu, lentää taivaan tuuliin.
Aidasta tulee persoonallinen. Sillä on aidan käyttötarkoitus ja se on taidetta – eli siis rakennusprojekti parhaimmillaan.
Palatakseni vielä pohdintaan siitä, josko mistä tahansa voi tehdä mitä tahansa ilman, että lopputulos on liian hullu. Ehkä on parasta olla miettimättä liikaa.
Siteeraan laskettelumäkien maailmanmestari Ingemar Stenmarkia, jolta kysyttiin, miten kilpailuissa aina menee niin hyvin: "Pitää vain antaa mennä."
