Hyppää pääsisältöön

Runoja, perkele! -podcastin ohjaaja: mitä arvoa kotimaisella nykyrunoudella on?

Sarjakuvamaisessa kuvassa kuvituksen lisäksi lukee podcastin nimi Runoja, perkele!
Sarjakuvamaisessa kuvassa kuvituksen lisäksi lukee podcastin nimi Runoja, perkele! Kuva: Yle / Tuuli Laukkanen runot,podcast

Runoja, perkele! -podcastsarja esittelee viimeisen kymmenen vuoden aikana kirjoitettua suomenkielistä runoutta. Podcastin ohjaaja Tuomas Timonen pohtii kirjoituksessaan runosarjan lähtökohtia.

Kun minulle ehdotettiin kotimaista nykyrunoutta käsittelevän sarjan tekemistä, alkuperäinen idea oli, että lähtisin seuraamaan Suomen eri kaupunkien liverunotapahtumia ja että sarja koostuisi liverunokenttää ja sen tapahtumia koskevista, podcastmuotoisista reportaaseista.

Vettä virtasi Vantaanjoessa, suunnitelma tarkentui ja mukaan tuli Laura Palanne. This is the girl, minulle sanottiin. Hän olisi sekä sarjan äänisuunnittelija että sen juontaja, eli hosti. Katsoin kahvilan pöydän yli Lauraan. Hän pukeutui kokopunaiseen ja kertoi, että hänen lempivärinsä on punainen, minä murjotin kokomustissani ja pääsin mistä tahansa aiheesta yhdellä aasinsillalla puhumaan kirkkojen polttamisesta.

Lyhyesti, sarjan konsepti oli siltä istumalta valmis: tekisimme kotimaista, suomeksi kirjoitettua nykyrunoutta käsittelevän sarjan, jonka Laura äänisuunnittelisi ja juontaisi, minä ohjaisin ja jonka tarkkailuluokkana, eli house bandinä toimisi runokollektiivi black mödernism.

Mutta miten rajata nykyrunous?

Teemu Ikosen kirjasta Kirjallisuuden aika käy selväksi, että termillä nykykirjallisuus voidaan tarkoittaa laajimmillaan lähes koko 1900-luvulla kirjoitettua kirjallisuutta. Luulen kuitenkin, että kuulijamme olisi yllättynyt, jos olisimme käsitelleet sarjassa vaikkapa Eino Leinoa tai Saima Harmajaa. Toisaalta kirjassa esitetään kriittinen kysymys, onko kaikki nykyaikana kirjoitettu kirjallisuus automaattisesti nykykirjallisuutta?

Rajauksemme oli lopulta melko mekaaninen: valitsimme tekijöitä, jotka ovat toimineet aktiivisesti runokentällä 2000-luvulla. Esimerkiksi Karri Kokko on kokeellisen runotuotantonsa ohella päätoimittanut Parnassoa, Jonna Nummela alias Nihkee Akka on tarkastellut komiikan ja lavarunouden eroja, Harri Hertell on intohimoinen lavarunotapahtumien järjestäjä ja runoilija-prosaisti-kääntäjä Henriikka Tavi taas on mukana uudenlaisen, osuuskuntamuotoisen kustantamo Poesian toiminnassa.

Runoilijoiden lisäksi haastattelimme suomalaisia eri alojen vaikuttajia ja kysyimme heiltä, mitä yhteiskunnallista arvoa runoudella on, tai voisi heidän näkökulmastaan katsoen olla.

Runokentän sisällä runouden yhteiskunnallista arvoa pidetään kenties suurena, mutta mitä kysymykseen runouden mahdollisesta arvosta tai sen brändistä vastaavat vaikkapa kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka, kosmologi ja kansalaisaktivisti Syksy Räsänen tai liikemies-kansanedustaja Hjallis Harkimo?

Entä saako kuulijamme vastauksen siihen, kuinka kirjoittaa hyvä runo? Ei missään tapauksessa. Ja saa sittenkin. Niin kuin yksi haastattelemamme runoilija, Aki Salmela toteaa, valtaosa runoilijana olemisesta on runouden ajattelemista. Kuulijamme saa siis sarjasta kuusitoista erilaista esimerkkitapaa ajatella runojen kirjoittamista.

Siitä lienee jo hyvää jatkaa vaikka itsekin?

Tuomas Timonen,
Timonen on neljä runokokoelmaa julkaissut ja useita näytelmiä kirjoittanut dramaturgian lehtori ja vapaa taiteilija.

Runoja, perkele! Käsikirja aloittelevalle runosoturille.

Sarja sopii yleisöille, joille suomalainen runous ei ole ennestään tuttua, mutta tarjoaa paljon myös kokeneille runojen kuluttajille! Ensimmäisessä jaksossa runoilija Stina Saari pohtii, mikä on runoilijan ääni ja kertoo miksi ymmärsi sen aluksi väärin.

Juontaja ja äänisuunnittelija: Laura Palanne, ohjaaja: Tuomas Timonen, käsikirjoitus: Laura Palanne ja Tuomas Timonen. Tuottaja: Aapo Koistinen, tilaaja: Juha-Pekka Hotinen

Lisää ohjelmasta

Keskustele