Hyppää pääsisältöön

Seppo Kolehmaisen kolumni: Keskustelukulttuurin sävy on riippuvainen jokaisesta

Seppo Kolehmainen
Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen. Seppo Kolehmainen Kuva: Poliisihallitus Seppo Kolehmainen (poliisiylijohtaja)

Erityisen huolissani olen aikuisten antamasta mallista lapsille ja nuorille sosiaalisessa mediassa, kirjoittaa poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen.

Yhteiskunnallinen keskusteluilmapiiri on muuttunut viime vuosina. Vastakkainasettelun lietsominen, eriarvoistaminen ja tarkoituksellisen väärinymmärtäminen ovat lisääntyneet.

Erityisesti sosiaalisessa mediassa kieliasun kiristyminen näkyy. Liian usein pidäkkeet katoavat ja sanotaan niin, että vastapuoli loukkaantuu. Asioiden tulisi riidellä – ei ihmisten.

Äärimmäisenä esimerkkinä muutoksesta on niin sanottu maalittaminen. Siinä kohde nostetaan tikun nokkaan ja häneen kohdennetaan laajamittaista häirintää, mustamaalaamista ja jopa uhkailua.

Usein tavoitteena on vaikuttaa kohteen tai sen taustalla olevan organisaation toimintaan – hiljentää puhetta tai saada toimimaan halutulla tavalla. Ennen kaikkea pyritään vaikuttamaan luottamukseen. Vaikka maalittaminen ei usein ole henkilökohtaista, se henkilöityy.

Kritiikin kanavoimiseksi on olemassa lailliset valituskanavat – yksittäisten henkilön arvosteleminen ja vainoaminen ei ole tällainen kanava, eikä yhteiskunnan tule sitä sallia.

Poliisin strategisena tavoitteena on ennalta estää rikoksia ja häiriöitä tehokkaasti. Se suhtautuu vakavasti kaikenlaiseen häirintään. Vihaisesta puheesta voi olla vaarallisen lyhyt matka vihaisiin tekoihin.

Silloin kun rikoksen raja ylittyy, meillä on oltava lainsäädännössä myös pykälät, joiden kautta rikosvastuu toteutuu – ilman, että kohteen täytyy pelätä rangaistusvaatimuksen esittämisen lisäävään häirintää entisestään.

Poliisihallitus on tehnyt lainsäädäntöaloitteen maalittamisen oikeudellisesta hallinnasta jo vuonna 2019 yhdessä Valtakunnansyyttäjän viraston ja käräjäoikeuksien laamannien kanssa.

Tärkeää muun muassa olisi, että maalittamiseen tapauskohtaisesti jo soveltuvat rikostunnusmerkistöt muutettaisiin virallisen syytteen alaisiksi silloin, kun rikoksen kohteena on virkamies, työntekijä tai näiden läheinen, virkamiehen tai työntekijän työtehtäviin liittyvistä syistä.

Lainsäädäntö on yksi väline, mutta se ei ratkaise perusongelmaa – suomalaisen keskustelukulttuurin tila on riippuvainen meistä jokaisesta. Pidän erittäin tärkeänä Yleisradion ja Erätauko-säätiön Hyvin sanottu -hankkeen kaltaisia avauksia. Poliisi haluaa olla mukana edistämässä paremman keskustelukulttuurin luomista Suomeen. Sellaisen kulttuurin, johon kaikki voivat turvallisesti osallistua.

Erityisen huolissani olen aikuisten antamasta mallista lapsille ja nuorille sosiaalisessa mediassa. Kiusaamisesimerkin antaminen on vaarallinen malli nuoren reppuun laitettavaksi. Viime syksynä olemme nähneet, mihin nuorten kiusaaminen voi äärimmillään johtaa.

Elämme poikkeuksellisia aikoja. Globaalin pandemian vaikutukset ihmisten mielialoihin ja erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointiin vaativat korostettua huomiota. Meillä ei ole varaa tiputtaa ketään kelkasta.

Poliisin toimintakentälle merkittävän uhan muodostanevat lähitulevaisuudessa syrjäytyminen ja sen lieveilmiöt: jengiytyminen, päihteet, eriarvoisuus, väkivalta, arvojen ja asenteiden polarisaatio sekä kansallisen eheyden heikentyminen.

Syrjäytymisen taustalla oleviin syihin vaikuttaminen edellyttää yhteiskunnassa laajoja toimenpiteitä ja positiivista kehitystä edistäviä sosiaalipoliittisia päätöksiä. Poliisilla on oma tärkeä roolinsa, mutta erityisesti kyse on yhteistyöstä.

Keskeistä on, ettemme keskustelun toisia loukkaavilla sävyillä voimista näiden uhkien polttoainetta entisestään.

Seppo Kolehmainen

Poliisiylijohtaja

Poliisihallitus on mukana Hyvin sanottu -hankkeessa.