Hyppää pääsisältöön

Kasvatatko tulevaisuudessa pihviä kotilaboratoriossa?

Tämä japanilaistutkija haluaa tehdä solulihasta valtavirtaa, ja Tokiossa opiskelijat kasvattavat sitä jo kotonaan

Scifin innoittaman tutkijan Yuki Hanyun mielestä solulihan kasvattaminen on lastenleikkiä. Hän jakaa tietoa lihan kotikasvatuksesta tee se itse -oppaassaan. Yle vieraili Tokiossa solulihaa kasvattavien harrastajien luona.

Ympäri maailmaa kymmenet startup-yritykset kehittävät kilpaa solulihaa, jolla voisi tulevaisuudessa tuottaa lihaa ilman teurastusta ja pienemmillä ympäristövaikutuksilla. Teknologia on kuitenkin edelleen todella rajatun joukon käsissä ja kallista.

Mutta ei kauan, jos japanilainen tutkija Yuki Hanyu saa päättää.

– Kuka tahansa voi kasvattaa lihaa. Eikä siihen tarvita ammattimaisia laboratorioita tai kalliita ravinneliuoksia, Hanyu lupaa.

Yuki Hanyu on japanilainen biokemisti, joka on väitellyt Oxfordin yliopistossa. Reilut viisi vuotta sitten hän perusti Shojinmeat-hankkeen ja julkaisi ensimmäisen tee se itse -oppaan siitä, miten solulihaa kasvatetaan kotikeittiössä.

Japanilainen Tee-se-itse-opas solulihan kasvattamisesta
Tee se itse -opasta myydään sarjakuvaliikkeissä. Japanilainen Tee-se-itse-opas solulihan kasvattamisesta Kuva: YLE/Jussi Meling Tee se itse,Keinoliha

Helppolukuinen opas näyttää ihan manga-sarjakuvalta ja sen voi ostaa verkosta tai tokiolaisista sarjakuvaliikkeistä. Uusin painos julkaistaan vuosittain japanilaisessa sarjakuvatapahtumassa – ja myydään usein nopeasti loppuun.

– Minusta on hauska ajatus, että pienet koululaisetkin voivat seurata ohjeita ja kasvattaa itse lihaa, Hanyu selittää innoissaan.

Mutta miksi? Miksi kenenkään pitäisi kasvattaa lihaa kotona?

– Soluista kasvatettava liha on tosi yleinen teknologia tieteiskirjallisuudessa, animessa ja mangassa. Ja se on ihan keskeinen osa maailmaa, josta unelmoin.

Yuki Hanyu on haaveillut solulihasta jo 8-vuotiaasta lähtien ja uskoo, että tulevaisuudessa nykyinen lihantuotanto korvataan soluviljelyllä.

Mutta ensin on tärkeää, että ihmiset ymmärtävät, mistä kasvattamisessa on kyse. Se on tehokkain tapa torjua uusiin teknologioihin kohdistuvaa ennakkoluuloa ja vastustusta, uskoo Hanyu.

Lihan kotikasvattajien tapaamisissa vaihdetaan kokemuksia, välineitä ja lihasoluja

Tokiolaiseen kahvilaan kerääntyy viikoittain kourallinen innokkaita nuoria. Heitä yhdistää kiinnostus tieteeseen ja erikoinen harrastus: he kaikki kasvattavat lihaa kotona.

Pöydällä on vitamiini- ja hivenainejauhepusseja. Niitä tarvitaan ravinneliuokseen, jolla lihaviljelmää ruokitaan. Joku ryhmäläisistä on löytänyt Ebaysta halvalla mikroskoopin, joka vaihtaa omistajaa.

Viikottaisessa tapaamisessa jaetaan kokemuksia, vinkkejä, välineitä ja raaka-aineita. Ja myös lihasoluja.

– Varsinkin vanhemmat ihmiset suhtautuvat solulihaan skeptisesti, mutta nuoret ovat paljon avoimempia tälle ajatukselle. Ensinnäkin he ovat uteliaita ja toisaalta heille se ei edes ole mikään uusi ajatus, vaan jotain tuttua, jota hekin ovat nähneet mangassa ja animessa, Hanyu selittää.

Tokion yliopistossa opiskeleva Yuki Tanaka on kasvattanut lihaa asunnossaan pari vuotta ja osallistunut myös tee se itse -oppaan kirjoittamiseen. Hän on onnistunut kasvattamaan eläinsoluja, mutta ei ole koskaan maistanut itse kasvattamaansa lihaa.

– On mielenkiintoista ihan vain nähdä, että solut saa jakautumaan.

En kerro harrastuksestani kenellekään.― Yuki Tanaka

Tanaka kertoo, että suurin ongelma lihankasvattamisessa on home. Soluviljelmät menevät helposti pilalle.

Entä mitä ystävät ajattelevat Yukin harrastuksesta?

– En kerro siitä kenellekään, Tanaka naurahtaa.

Millaisia määriä lihaa opiskelijat ovat onnistuneet kasvattamaan?

– Pieniä. Se on jotain mikroskooppisen ja juuri ja juuri silminnähtävän välillä, Yuki Hanyu vastaa.

Hirveä vaiva ja niin pieni lopputulos?

– Tämä on vasta ensimmäinen askel. Aiemmin tämäkään ei ollut mahdollista!

Liha kasvaa tuunatussa kylmälaukussa ja soluja ruokitaan urheilujuomalla

Myös Yuki Hanyu kasvatti aluksi solulihaa vanhempiensa keittiössä.

– Koska lihasoluja ei voi nähdä paljain silmin, niin äitini ei varmaan tarkkaan tiennyt, mitä keittiössä tapahtui. Mutta tottakai hän kiinnitti huomiota itsetekemääni bioreaktoriin mikroaaltouunin ja leivänpaahtimen välissä, Hanyu nauraa.

– Sanoin hänelle vain, että se on aivan uudenlainen kodinkone.

Kasvaakseen lihasolut pitää pysyä ruumiinlämmössä. Siihen tarvitaan inkubaattoria, jonka sisällä olosuhteet pysyvät tasaisina.

Tee se itse -inkubaattori syntyy esimerkiksi styroksisesta kylmälaukusta ja yhden piirilevyn tietokoneesta. Tai hakkeroimalla pyyhkeenlämmitintä niin, että se lämmittää vain 35-40 asteeseen normaalin 70-80 asteen sijaan.

Jotkut ovat ratkaisseet tasaisen lämpötilan inkubaattorin sisällä käyttämällä matelijoille tarkoitettua lämpömattoa.

– Solulihaa on tähän asti kasvatettu yrityksissä ja yliopistoissa, hyvin rajatuissa paikoissa, ja se on ollut todella kallista toimintaa. Jotta soluliha voisi korvata nykyistä lihantuotantoa isossa mittakaavassa, niin sen hintaa pitää saada alas ja tekniikka kaikkien saataville, ja sitähän me tässä yritämme, Hanyu selittää.

Lihasoluja ruokitaan ravinneliuoksella. Myös sen ainesosia on testattu porukalla ja vaihdettu ennakkoluulottomasti. Ensimmäiset kokeet tehtiin salaa yliopistojen laboratorioissa.

– Solujen kasvatuksessa yleisesti käytettävä ravinneliuos on todella kallista ja siksi halusimme korvata sen ainesosia jollain halvemmalla. Aluksi testasimme, voisiko puolet siitä korvata urheilujuomalla. Ja sehän toimi! Ja näin yksi kerrallaan löysimme toimivia juttuja.

Nyt ravinneliuos tehdään jo kokonaan itse. Sen raaka-aineet on helppo hankkia ruoka- tai verkkokaupasta: vitamiini- ja hivenainejauheet, aminohappolisä, leivinjauhe, pöytäsuola, kalsiumkloridi, magnesiumsulfaatti ja glukoosi.

Ravinneliuoksen eläinperäiset osat on korvattu hiivauutteella tai ottamalla kasvutekijöitä itse kasvatetuista soluista.

Kun kuulin Shojinmeat-hankkeesta ja lihan kotikasvatuksesta, päätin heti lähteä mukaan.― Fumihiko Ezaki

Kotilihakasvatuksen voi aloittaa kaupan kananmunista

17-vuotias Fumihiko Ezaki elää solulihan kotikasvattajana unelmaansa.

– Aina kun näin televisiossa tutkijoita labratakeissaan, ajattelin, että he ovat siisteintä ikinä. Halusin itsekin joskus tutkijaksi. Sitten kuulin Shojinmeat-hankkeesta ja lihan kotikasvatuksesta. Kuulosti hienolta, että kotona olisi oma labra, jossa voisi kokeilla, millaista on olla tutkija. Päätin heti lähteä mukaan.

Ezakin pieni koti Tokion laitamilla ei ole mikään tavallinen opiskelija-asunto. Yksi huoneista näyttää ihan ammattimaiselta laboratoriolta.

Ezaki ottaa meidät vastaan labratakissaan ja esittelee ylpeänä laminaarikaappiaan, inkubaattoria ja muita solulihan kasvattamisessa käyttämiään välineitä.

Kotilihankasvatusprosessin Ezaki aloittaa hedelmöittyneillä kananmunilla, joita Japanissa saa tavallisesta ruokakaupasta. Ensin munia “haudotaan” inkubaattorin 37 asteessa 10-12 päivää, sitten ne rikotaan ja solut otetaan munan sisällä olevasta alkiosta.

– 12 päivää on tarkka raja tässä. Sen jälkeen alkiot alkavat jo näyttää kananpojilta enkä pysty enää ottamaan niistä soluja. Se tuntuu eettisesti väärältä, Ezaki kertoo.

Sen jälkeen solut laitetaan kasvatusmaljalle kasvamaan. Lihasolut kiinnittyvät ja kasvavat tukirakenteena toimivan kasvimatriisin pinnoille ja niitä ruokitaan ravinneliuoksella.

Millaista sitten on tulevaisuuden lihantuotanto? Tulemmeko me kaikki kasvattamaan lihaa kotona?

– Jotkut harrastajat tulevat varmasti tekemään sitä, mutta tottakai osa ihmisistä haluaa ostaa lihaa valmiina kaupasta – ihan niin kuin nytkin – joten tarvitaan myös teollista tuotantoa, Yuki Hanyu vastaa.

Onko soluliha tulevaisuudessa pienpanimotyylistä lähiruokaa?

Nykyään Yuki Hanyu työskentelee täysipäiväisesti Shojinmeat-hankkeesta irronneessa Integriculture-startupissa, joka kehittelee laboratoriossa kasvatettavaa hanhenmaksaa. Se säästäisi hanhet julmalta pakkoruokinnalta.

Kansainvälisissä konferensseissa Yuki Hanyu erottuu kollegoistaan. Hän pitää esitelmiä siitä, miten koululaisetkin pystyvät kasvattamaan keinolihaa, ja esittelee koeasetelmia, joissa solulihaa kasvatetaan urheilujuomassa. Ja muut tutkijat kuuntelevat.

kotikasvatettua solulihaa maljassa
Opiskelijoiden kasvattamaa solulihaa. kotikasvatettua solulihaa maljassa Kuva: YLE/Jussi Meling Keinoliha,Tee se itse

Kun maailman ensimmäinen solulihapihvi esiteltiin Lontoossa elokuussa 2013, se maksoi yli 250 000 euroa. Tästä on tultu paljon alaspäin, mutta töitä riittää edelleen ja uusia ratkaisuja etsitään kuumeisesti.

On oikeasti aika huikeaa, että japanilaiset nuoret ovat onnistuneet esimerkiksi pääsemään eroon eläinperäisistä osista ravinneliuoksessa ennakkoluulottomilla kokeiluillaan.

Myös maailman ensimmäisen solulihapihvin isä Mark Post seuraa Yuki Hanyun radikaaleja ideoita ja toimintaa.

– Uskon, että tulevaisuudessa voisi olla pienpanimotyylistä lähituotantoa, jossa kasvatetaan solulihaa naapurustolle tai kaupunginosalle. Ihmiset voisivat ostaa lihansa sieltä ja niissä voisi syntyä myös alueellisia erikoisuuksia, Post toteaa.

– Minä haluan demokratisoida solulihan kasvatuksen. Uskon, että jos siitä saadaan halpaa ja saavutettavaa ja mahdollista kenelle tahansa, niin se myös hyväksytään yleisesti, Yuki Hanyu summaa.

Hän pelkää, että muuten labralihalle voi käydä kuin geenimuokkaukselle. Hanyu on vakuuttunut, että geenitekniikkaa pelätään ja demonisoidaan siksi, että teknologiaa on käytetty katseilta piilossa, laboratorioiden suljettujen ovien takana – eikä sellainen herätä ihmisissä luottamusta.

Voiko tätä syödä? -sarjassa huippukokki Henri Alén ja biotekniikan tohtori Lauri Reuter kiertävät maailmaa selvittämässä mitä lautasellasi on tulevaisuudessa. Katso tästä jaksosta, miltä kotikasvatettu liha maistuu:

Voisitko sinä ajatella kasvattavasi solulihaa kotona? Entä maistuisiko "kotipolttoinen" pihvi? Osallistu keskusteluun kommenttiosiossa! Kommentointi sulkeutuu 3.3. klo 23.00.