Exit -sarjan ensimmäinen kausi on katsottavissa Areenassa, toinen kausi julkaistaan yhtä aikaa NRK:n kanssa perjantaina 5.3. klo 19.07.
Exit -sarjan tuottaja Petter Testmann‑Koch sai kaverin kautta yhteyden neljään liikemieheen, joiden ympärille sarja rakennettiin.
Tuotantoyhtiö kuvasi miehiä illallisella heidän kertoessaan elämästään. Illallisella kuvatusta materiaalista leikattiin kolmen minuutin pätkä ja se riitti ohjelmaidean myyntiin. Norjan yleisradioyhtiö NRK kiinnostui ideasta välittömästi.
– Sarja perustuu ehdottomasti tositarinoihin, ja uskon sen myös olevan avain menestykseen, Testmann-Koch toteaa.
Miehet kertoivat avoimesti huumeidenkäytöstään, vaimojensa pettämisestä ja juhlista, joissa on mukana prostituoituja.
Tuotantotiimi rakensi tarinoista draamakäsikirjoituksen.
Tiimi tuo avoimesti esiin sen, että todellisuuspohja on tärkeä. Juuri se houkuttelee katsojia. Jokaisen jakson alussa näytetään teksti, joka kertoo sarjan perustuvan tositarinoihin.
Mutta kuinka tuotantotiimi ja toisaalta katsoja voi luottaa, että liikemiesten kertoma on totta, eikä esimerkiksi kilpailu hurjimman tarinan kertojasta?
- Tämä oli selvä ongelma. Mutta on myös olemassa paljon fyysistä näyttöä, kuten tekstiviestejä, WhatsApp-viestejä ja tarinoita tukevaa kuvamateriaalia. Emme olisi voineet kertoa NRK:lle kaiken olevan totta, jos emme olisi tienneet sitä varmasti, Testmann-Koch vakuuttaa.
Striimausennätys ja suuri mediakohu
Exit-sarja saavutti nopeasti Norjassa striimausennätyksen: 1,5 miljoonaa katsojaa on nähnyt kaikki kahdeksan jaksoa. Myös vastaanotto tiedotusvälineissä ylitti odotukset. Sarjasta kirjoitettiin satoja artikkeleita vain muutamassa viikossa.
Yle Areenassa sarjan ensimmäisen kauden jaksot ovat kerryttäneet yhteensä noin 2,3 miljoonaa käynnistystä.
Exitiä on kritisoitu pimeällä puolella ja merkityksettömyydellä mässäilystä, keskittymisestä pornoon ja luksukseen menemättä syvemmälle.
Se on myös poikinut useita valituksia NRK:n eettiselle neuvostolle muun muassa raakojen seksi- ja pahoinpitelykohtausten vuoksi.
Osa sanoo, ettei tämä ole todellisuutta, ja osa kertoo, että kyllä, tällainen olin viisi vuotta sitten
Ohjaaja ja käsikirjoittaja Øystein Karlsen kertoo, että tiimi on yrittänyt olla moralisoimatta sarjassa.
– Toivon, että sarjasta välittyy tyhjyyden tunne, joka estää siitä tulemasta tämäntyyppisen elämän mainosta. Mutta olen melko varma siitä, että pieni osa katsojista ajattelee haluavansa tällaista elämää. Niin sekaisin maailma on.
Norjassa rahoitusmaailman reaktiot ovat olleet kaikkea paheksunnan ja tunnistamisen väliltä. Norjalaisen suursijoittaja Petter Stordalenin mukaan sarjan rahoitusmaailma ei ole lainkaan tunnistettava.
– Emme väitä, että sarja edustaa rahoitusmaailmaa. Kerromme, että se on osa epäkulttuuria, joka on olemassa eräässä ryhmässä rahoitusmaailman sisällä.
– Jotkut sanovat, ettei tällaista ole olemassa. Sitten on niitä, jotka asettuvat puoliväliin ja sanovat, että tiedämme tällaista tapahtuvan mutta oma porukkamme ei käyttäydy näin. Ja sitten ovat vielä ne, jotka sanovat kyllä, minä olin tällainen viisi vuotta sitten ja käytin 100 000 kruunua kuukaudessa huoriin ja kokaiiniin, ohjaaja Øystein Karlsen kertoo.
Synkkä yhteiskunnallinen näkemys ja hyväksikäytetyt naiset
Sarjan keskipisteessä on rahoitusmeklari Simon J. Bergerin roolihahmo ja tämän vaimo, jota esittää Agnes Kittelsen.
Vaimoa kohdellaan huonosti monella tavalla. Pariskunta on muun muassa yrittänyt lasta pitkään, mutta mies on hankkinut salaa sterilisaation. Tämä tarina on poimittu suoraan neljän todellisen liikemiehen tarinoista.
- Näin näiden neljän miehen haastattelut ja olin todella järkyttynyt ja ehkä ennen kaikkea provosoitunut, Kittelsen kertoo syistä, jotka saivat hänet kiinnostumaan hankkeesta.
Adamin roolissa loistava Simon J. Bergerin mukaan tarinan kiehtovuus päähenkilöiden vastenmielisyydestä huolimatta, on ymmärrettävä.
– Se antaa tilaisuuden kurkistaa maailmaan, johon ei ole pääsyä. Luulen, että on kiehtovaa, kun ihmiset käyttäytyvät näin rajattomasti.
Simon J. Berger pitää sarjaa myös selvästi poliittisena.
– Minusta se kertoo, että on olemassa poliittinen ja sosiaalinen rakenne, joka mahdollistaa tällaisen käyttäytymisen. Tämä tekee sarjasta poliittisen ja tärkeän, sillä asiaa on tarpeen tarkastella. Kaikkien äänestäjien ja kaikkien tässä yhteiskunnassa elävien on otettava kantaa tähän asiaan.
Artikkeli on käännös Marianne Sundholmin artikkelista.
