Kare Eskola
Yle
Viime viikkoina olen kuunnellut todella paljon Ondine-yhtiön uutuuslevyä, jolla esittäytyy liettualainen, kohta viisikymppinen säveltäjä Žibuoklė Martinaitytė. Musiikki vyöryy laajakaarisena, melankolisena ja uhkaavana, ja kuitenkin olen löytänyt siitä suurta lohtua ja virkistystä. Siksi olen valmis väittämään, että Martinaitytė on Baltian nykymusiikin seuraava suuri kansainvälinen nimi. Mutta miksi häntä ei ole löydetty aiemmin?
Uutuuslevyllä Liettuan kansallinen sinfoniaorkesteri ja Liettuan kamariorkesteri esittävät Martinaitytėn neljä laajaa orkesteriteosta. Ne ovat kohtuullisen samanlaisia. Tonaalisia ja harmonisia tapahtumia on niukanlaisesti, ja samojen vähäsävelikköjen ympärillä pyöritään pitkiäkin aikoja. Fokus on yksityiskohtaisissa, rikkaissa ja plastisesti rakennetuissa sointikentissä, jotka vellovat hitaasti kuin mielen vuorovedet, kirkkaasta helmeilystä tummaan möyrintään, nopeasta kihinästä pysähtyneeseen mutta jännitteiseen ikuisuuteen.
Martinaitytėn suosimia laveita orkesteriprosesseja toki kuulee muuallakin, jopa Hollywood-ääniraidoilla, mutta ainutlaatuista on se taito ja herkkyys, jolla hän musiikkinsa pinnoittaa, ja se omaääninen vilpittömyys, jolla hän perustaa sävelkielensä lähes yksinomaan hitaille prosesseille. Levyn heikoimpia hetkiä ovat ne, kun Martinaitytė intoutuu operoimaan yksittäisellä rytmisellä tai melodisella eleellä ilman sointikentän turvaa. Minimalismilta Martinaitytė ei kuulosta, ei edes mystiseltä minimalismilta, niin täyteläisesti hän orkesteria käyttää ja niin musiikkilähtöistä tai absoluuttista on hänen tunneilmaisunsa.
Joku avantgardisti voi väittää, että sointitaituruuden ja helposti seurattavien prosessien yhdistelmä on lähtökohtaisesti populistinen tulokulma taidemusiikkiin, mutta tuskinpa populismin käsitettä voi soveltaa taidemusiikin marginaaliseen nykytilaan. Minulle riittää, että annan Martinaitytėn vähäsävelikköjen möyriä kevättalven pimenevissä illoissa ja unohdun yllättävän usein kuuntelemaan niiden yksityiskohtia, vaikka tiedän mihin ne ovat menossa.
Kenties Ondinen uutuus siivittää Martinaitytėn suureen menestykseen, kenties innostus rajoittuu minun iltoihini, aika näyttää.
Žibuoklė Martinaitytė: Saudade; Millefleur; Horizons; Chiaroscuro Trilogy. - Liettuan kansallinen SO ja Liettuan kamariorkesteri/Giedrė Šlekytė, sekä Gabrielius Alekna, piano. (Ondine, ODE1386-2)
Kuuntele Uudet levyt 4.3.2021, toimittajana Kare Eskola.
