Hyppää pääsisältöön

Baltian seuraava trendisäveltäjä?

Viime viikkoina olen kuunnellut todella paljon Ondine-yhtiön uutuuslevyä, jolla esittäytyy liettualainen, kohta viisikymppinen säveltäjä Žibuoklė Martinaitytė. Musiikki vyöryy laajakaarisena, melankolisena ja uhkaavana, ja kuitenkin olen löytänyt siitä suurta lohtua ja virkistystä. Siksi olen valmis väittämään, että Martinaitytė on Baltian nykymusiikin seuraava suuri kansainvälinen nimi. Mutta miksi häntä ei ole löydetty aiemmin?

Saudade / Zibuokle Martinaityte
Saudade / Zibuokle Martinaityte Uudet levyt

Uutuuslevyllä Liettuan kansallinen sinfoniaorkesteri ja Liettuan kamariorkesteri esittävät Martinaitytėn neljä laajaa orkesteriteosta. Ne ovat kohtuullisen samanlaisia. Tonaalisia ja harmonisia tapahtumia on niukanlaisesti, ja samojen vähäsävelikköjen ympärillä pyöritään pitkiäkin aikoja. Fokus on yksityiskohtaisissa, rikkaissa ja plastisesti rakennetuissa sointikentissä, jotka vellovat hitaasti kuin mielen vuorovedet, kirkkaasta helmeilystä tummaan möyrintään, nopeasta kihinästä pysähtyneeseen mutta jännitteiseen ikuisuuteen.

Martinaitytėn suosimia laveita orkesteriprosesseja toki kuulee muuallakin, jopa Hollywood-ääniraidoilla, mutta ainutlaatuista on se taito ja herkkyys, jolla hän musiikkinsa pinnoittaa, ja se omaääninen vilpittömyys, jolla hän perustaa sävelkielensä lähes yksinomaan hitaille prosesseille. Levyn heikoimpia hetkiä ovat ne, kun Martinaitytė intoutuu operoimaan yksittäisellä rytmisellä tai melodisella eleellä ilman sointikentän turvaa. Minimalismilta Martinaitytė ei kuulosta, ei edes mystiseltä minimalismilta, niin täyteläisesti hän orkesteria käyttää ja niin musiikkilähtöistä tai absoluuttista on hänen tunneilmaisunsa.

Joku avantgardisti voi väittää, että sointitaituruuden ja helposti seurattavien prosessien yhdistelmä on lähtökohtaisesti populistinen tulokulma taidemusiikkiin, mutta tuskinpa populismin käsitettä voi soveltaa taidemusiikin marginaaliseen nykytilaan. Minulle riittää, että annan Martinaitytėn vähäsävelikköjen möyriä kevättalven pimenevissä illoissa ja unohdun yllättävän usein kuuntelemaan niiden yksityiskohtia, vaikka tiedän mihin ne ovat menossa.

Kenties Ondinen uutuus siivittää Martinaitytėn suureen menestykseen, kenties innostus rajoittuu minun iltoihini, aika näyttää.

Žibuoklė Martinaitytė: Saudade; Millefleur; Horizons; Chiaroscuro Trilogy. - Liettuan kansallinen SO ja Liettuan kamariorkesteri/Giedrė Šlekytė, sekä Gabrielius Alekna, piano. (Ondine, ODE1386-2)

Kuuntele Uudet levyt 4.3.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • BIS-yhtiön parhaat joulureseptit maustetaan kansanmusiikilla

    Levyarvostelu

    Oman jouluni voimasoittolistalta löytyy levy-yhtiö BISin kaksi Folkjul-levyä, joilla ruotsalainen kansanmusiikki ja Gunnar Idenstamin urkusärmikkyys yhdistetään tuttujen joululaulujen säkenöiviin kuorosovituksiin. Hyvää joulureseptiä ei kannata liikaa muuttaa: BIS leipoo samalla ohjeella joululevyjä myös norjalaisten kanssa. Ensimmäinen ilmestyi vuonna 2014 ja uusi täksi jouluksi.

  • Ilmiliekin ja Salokosken joulu loistaa yksinkertaisesti kuin kynttilä

    Levyarvostelu

    Laulaja Emma Salokoski ja Suomi-jazzin ykköskvartetti Ilmiliekki ovat aiemmilla yhteislevyillään luodanneet suomenruotsalaista kansanlaulua ja runoutta. Nyt ilmestynyt joululevy kurottaa suomenkielisen kulttuurin puolelle ja omiin sävellyksiin ja sanoituksiin, mutta jatkaa musiikillisesti samaa linjaa.

  • Joulun tapahtumarikkain oratorio on koottu varhaisbarokin helmistä

    Levyarvostelu

    Joulun käyttömusiikissaan varhaisbarokin saksalaiset kanttoriurkurit käsittelivät työnsä puolesta joulun kaikkia tapahtumia ja tunnelmia. Ei siis ihme, että tämän joulun etevin jouluoratorio on kasattu laittamalla sopivia barokkilöytöjä joulutapahtumien mukaiseen järjestykseen. Asialla on mainio Clematis-yhtye, joka on kaivanut arkistoja syvältä mutta hyvin levylleen O Jesulein.

  • Monteverdi saa joulun säihkymään

    Levyarvostelu

    Säihkettä ja suurenmoisuutta jouluunsa saa kätevällä ja ekologisella tavalla, kun lainaa ne Venetsian jouluvespereistä 1600-luvun alusta. Silloin säveltäjämestari Claudio Monteverdi ahkeroi Pyhän Markuksen katedraaliin niin juhlavia joulumusiikkikokonaisuuksia, että niitä tultiin kuuntelemaan ympäri Eurooppaa. DG-yhtiön jouluisella kärkituotteella kuullaan tällainen jouluvesper kapellimestari Andrea Marconin ennallistamana, ja harvoin on joulu kuulostanut yhtä komealta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua