Kare Eskola
Yle
Helsingin kamarikuoro näyttää julkaisevan vaativia nykymusiikkilevyjä solkenaan. Tuorein tulokas, Eugene Birmanin profiililevy, on kuitenkin äänitetty jo nelisen vuotta sitten, ja levy-yhtiö Alban kanssa julkaisu täsmäytettiin hiljattaiseen Musica nova -konserttiin. Birmanin dramaattinen kuoromodernismi innoittaa HKK:n laulajat poikkeuksellisen tiukkaan virtuositeettiin, joten levy erottuu levyvirrasta edukseen.
Vuonna 1987 syntyneellä Eugen Birmanilla on taustaa Latviassa ja Virossa, mutta hänen poliittisesti latautunut ja jännitteinen sävelkielensä ei sovi tuttuun, harmaasävyiseen Baltia-brändiin. Angloamerikkalaisessa kulttuuripiirissä sen sijaan on innostuttu Birmanin yhteiskunnallisista teoksista, ja profiililevykin ammentaa siitä lähteestä. State of the Union -kuoro-ooppera rakentuu sukupuuttoon kuolleiden eläinlajien, armeija-operaatioiden ja mainoslauseiden tapaisesta tekstisilpusta, laulusarja Nostra Culpan aineistona on tyhjä talouspuhe ja Lamentations problematisoi nykyihmisen suhteen kristilliseen valituslauluperinteeseen.
Kun postmoderneihin teksteihin yhdistyy kuoroilmaisua äärimmilleen venyttävä sävelkieli, yleensä yleisö kaikkoaa nopeasti ja minäkin jään vain työn puolesta, mutta Eugene Birman tekee työnsä tavallista paremmin. Urkupisteillä, pysyvillä sointikentillä ja hitailla taustaprosesseilla hän tukee informaatiovyöryn kantaviksi kaariksi, ja usein kolmisoinnut tai muut kaiut kuoromusiikin historiasta pilkistävät tekstuurin seasta.
Parasta Birmanin musiikissa on kuitenkin sisäänrakennettu teatterillisuus, joka ei kuulijalta vaadi kuin korvat päähän. Pelkistä tyylialluusioista, teksteistä ja äänteistä rakentuu taianomaisella voimalla kuin pieniä taide-elokuvakohtauksia, jotka on pakko seurata loppuun. Musiikillisten kohtausten intensiteetti vaatii toki Helsingin kamarikuoron ilmaisuvirtuositeettia - sitä että laajennetut tekniikat ovat arkinen väline musiikin tekemiseen. Joku toinen kuoro saattaisi esittää paremmin levyn ne hetket, jotka perustuvat sävelpuhtauteen ja perinteiseen kuoroilmaisuun, mutta Nils Schweckendiekin johtama HKK on maailmanluokkaa heti, kun sointu alkaa rapautua vihellykseen, mutinaan tai intonaatioleikkeihin, niin kuin Birmanin kappaleissa usein tapahtuu. Yhtä suvereeni on myös Nostra Culpan solisti, virolainen ääni-ihme Iris Oja.
Eugene Birman: Lamentations; Nostra Culpa; State of the Union. - Helsingin kamarikuoro ja ContempoArtEnsemble/Nils Schweckendiek, sekä Iris Oja, laulu. (Alba, ABCD 500)
Kuuntele Uudet levyt 4.3.2021, toimittajana Kare Eskola.
