Hyppää pääsisältöön

Birmanin kuoromusiikki on teatteria korville

Helsingin kamarikuoro näyttää julkaisevan vaativia nykymusiikkilevyjä solkenaan. Tuorein tulokas, Eugene Birmanin profiililevy, on kuitenkin äänitetty jo nelisen vuotta sitten, ja levy-yhtiö Alban kanssa julkaisu täsmäytettiin hiljattaiseen Musica nova -konserttiin. Birmanin dramaattinen kuoromodernismi innoittaa HKK:n laulajat poikkeuksellisen tiukkaan virtuositeettiin, joten levy erottuu levyvirrasta edukseen.

Eugene Birman / HKK & Schweckendiek
Eugene Birman / HKK & Schweckendiek Uudet levyt

Vuonna 1987 syntyneellä Eugen Birmanilla on taustaa Latviassa ja Virossa, mutta hänen poliittisesti latautunut ja jännitteinen sävelkielensä ei sovi tuttuun, harmaasävyiseen Baltia-brändiin. Angloamerikkalaisessa kulttuuripiirissä sen sijaan on innostuttu Birmanin yhteiskunnallisista teoksista, ja profiililevykin ammentaa siitä lähteestä. State of the Union -kuoro-ooppera rakentuu sukupuuttoon kuolleiden eläinlajien, armeija-operaatioiden ja mainoslauseiden tapaisesta tekstisilpusta, laulusarja Nostra Culpan aineistona on tyhjä talouspuhe ja Lamentations problematisoi nykyihmisen suhteen kristilliseen valituslauluperinteeseen.

Kun postmoderneihin teksteihin yhdistyy kuoroilmaisua äärimmilleen venyttävä sävelkieli, yleensä yleisö kaikkoaa nopeasti ja minäkin jään vain työn puolesta, mutta Eugene Birman tekee työnsä tavallista paremmin. Urkupisteillä, pysyvillä sointikentillä ja hitailla taustaprosesseilla hän tukee informaatiovyöryn kantaviksi kaariksi, ja usein kolmisoinnut tai muut kaiut kuoromusiikin historiasta pilkistävät tekstuurin seasta.

Parasta Birmanin musiikissa on kuitenkin sisäänrakennettu teatterillisuus, joka ei kuulijalta vaadi kuin korvat päähän. Pelkistä tyylialluusioista, teksteistä ja äänteistä rakentuu taianomaisella voimalla kuin pieniä taide-elokuvakohtauksia, jotka on pakko seurata loppuun. Musiikillisten kohtausten intensiteetti vaatii toki Helsingin kamarikuoron ilmaisuvirtuositeettia - sitä että laajennetut tekniikat ovat arkinen väline musiikin tekemiseen. Joku toinen kuoro saattaisi esittää paremmin levyn ne hetket, jotka perustuvat sävelpuhtauteen ja perinteiseen kuoroilmaisuun, mutta Nils Schweckendiekin johtama HKK on maailmanluokkaa heti, kun sointu alkaa rapautua vihellykseen, mutinaan tai intonaatioleikkeihin, niin kuin Birmanin kappaleissa usein tapahtuu. Yhtä suvereeni on myös Nostra Culpan solisti, virolainen ääni-ihme Iris Oja.

Eugene Birman: Lamentations; Nostra Culpa; State of the Union. - Helsingin kamarikuoro ja ContempoArtEnsemble/Nils Schweckendiek, sekä Iris Oja, laulu. (Alba, ABCD 500)

Kuuntele Uudet levyt 4.3.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua