Hyppää pääsisältöön

Guerreron vokaalipolyfonia hohtaa sekä lamentaatioissa että kansanmelodioissa

Espanjalainen El León de Oro -kuoro on kuoroguru Peter Phillipsin johdolla noussut vokaalipolyfonian valonhohtoiseen kärkeen. Hyperionin julkaisemalla uutuudella kuoro esittää ominta musiikkiaan, 1500-luvun espanjalaista polyfoniaa, mutta säveltäjänä ei ole Tomas Luis de Victoria, vaan hänen varjoonsa jäänyt Francisco Guerrero. Ohjelmisto ulottuu Magnificatista Lamentaatioiden kautta kansanlaulusovituksiin, joten tarjolla on kokonaisvaltainen musiikkiratkaisu kevättalven paasto- ja pääsiäisaikaan.

Guerrero / El Leon de Oro
Guerrero / El Leon de Oro Uudet levyt

Minun on usein vaikea aistia vokaalipolyfoniasta muuta kuin kirkasta juhlavuutta, mutta tällä levyllä onneksi välittyy se tyylien ja tunnelmien moninaisuus, josta aikalaiset kiittelivät Guerreroa. Lamentaatiot soivat viiltävää, ajatonta surua, kun taas Marialle omistetuissa lauluissa valoisa kiitollisuus ja inhimillinen hämmästely häilyvät ja sekoittuvat - Guerrero vaihtelee tunnelmia nopeammin ja rohkeammin kuin monet aikalaisensa. Espanjalaisen perinnemusiikin tunnelmat pääsevät pilkahtelemaan levyn lopulla Guerreron sovituksissa hengellisistä kansanlauluista.

El León de Oro laulaa tukevalla ja kirkkaalla äänenmuodostuksella, joka yhdessä äärimmäisen yhtenäisyyden kanssa luo kuulijalle samalla tavalla turvallisen olon kuin viileä, korkeuksiin kohoava katedraali. Tämän musiikin turviin voi koska tahansa tulla hengähtämään hetkeksi ja keräämään voimia.

Francisco Guerrero: Magnificat quarti toni; Lamentations; Canciones y villanescas espirituales ym. - El Léon de Oro/Peter Phillips. (CDA68347)

Kuuntele Uudet levyt 4.3.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Stabat mater täynnä tunnetta

    Levyarvostelu

    Giovanni Battista Pergolesin Stabat Mater on yksi barokin tunnetuimpia kappaleita, nuorena kuolleen säveltäjän koskettava joutsenlaulu. Vuosien varrella olen kuullut Pergolesin Stabat materista alati koskettavampia levytyksiä, kun muusikot ovat yhä paremmin ymmärtäneet barokin intonaation, tyylin ja affektiivisuuden saloja, ja Ensemble Resonanzin uutuus menee taas kärkeen. Näin murheissaan ei äiti ole aiemmin seissyt poikansa ristin juurella.

  • Viulutähti Kopatchinskaja lumoaa lausujanakin

    Levyarvostelu

    Arnold Schönbergin melodraama Pierrot lunaire on hänen esitetyimpiä teoksiaan, mutta itse olen aina vierastanut sen vaatimaa puhelaulua. Ammattilaulajan esittämänä siihen kertyy hienoa äänenmuodostusta, joka on liian kaukana puheesta; näyttelijä puolestaan ei pysy musiikin kyydissä niin hyvin, että pystyisi reagoimaan musiikin tapahtumiin ja karaktääreihin. Uuden levyn perusteella ylivertainen ratkaisu tähän ongelmaan on viulistitähti Patricia Kopatchinskaja, jonka rohkeus, musikaalisuus ja taituruus takaavat parhaan Pierrot lunaire -elämyksen ikinä.

  • Kujeilevat kapriisit

    Levyarvostelu

    Paholaisen viuluniekka Niccolo Paganini omisti kuuluisat kaksikymmentäneljä kapriisiaan "agli artisti" eli taiteilijoille. Sittemmin niitä on kuitenkin käytetty lähinnä viulutekniikan hiomiseen ja mittaamiseen, mikä on rapauttanut niiden arvoa. Onneksi viulistit ovat nykyään alkaneet levyttää kapriiseja siinä vaiheessa, kun opinnoista ja kilpailuista on tarpeeksi aikaa - pirullisiin vaikeuksiin nimittäin kätkeytyy nokkelaa musiikkia, joka paljastaa paitsi taidot myös ominaisuudet taiteilijana. Niin käy myös Alina Ibragimovan kujeilevalla kapriisilevytyksellä.

  • Rohkea osallisuus kuuluu Valkeajoen harmonikka-Lindbergissä

    Levyarvostelu

    Kolmisen vuotta sitten kuulin konsertissa, kuinka Janne Valkeajoki soitti harmonikalle sovittamaansa Magnus Lindbergin musiikkia. Esityksen intensiteetti ja luontevuus tekivät vaikutuksen jo silloin, ja nyt Valkeajoen esikoislevyllä ne vielä korostuvat. Maamme paras nuori harmonikansoittaja ja kapellimestarinakin pätevä Janne Valkeajoki selvästi haluaa ja osaa soittaa Magnus Lindbergiä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua