Teemme päivän aikana kymmeniä, ellei satoja ruokaan liittyviä valintoja, joista suurta osaa emme edes huomaa. Mitkä asiat ohjaavat valintojamme?
TEKSTI: LAURA SAVOLAINEN
Ruokakaupoissa hyllyt notkuvat terveellisiä superfoodeja, mutta myös epäterveellisiä energiapommeja. Koskaan ennen meillä ei ole ollut näin paljon erilaisia vaihtoehtoja, joista valita se paras. Monesti tuntuu, että suklaapatukkaan on helpompi tarttua kuin banaaniin. Miksi näin on?
– Yltäkylläisyyden keskellä syömistä ohjaavat aiempaa voimakkaammin erilaiset psykologiset ja sosiaaliset tekijät, joista emme aina ole edes tietoisia, sanoo sosiaalipsykologian dosentti, akatemiatutkija Hanna Konttinen Helsingin yliopistosta.
Koostimme viisi syytä siihen, miksi omien ruokatottumusten muuttaminen voi tuntua vaikealta.
Ruoka ei maistu samalta kaikkien suussa
Laskiaispulla – hillolla vai mantelimassalla? Mämmi – suosikki vai inhokki? Greippi – raikas vai liian karvas? Ruokavaliomme voi olla hyvinkin erilainen kuin ystävillämme.
Yksi syy on, että aistimme ruokaa eri tavoin. Samettisen pehmeä ja makea mämmi voi jonkun toisen suussa maistua aivan erilaiselta.
Tämä johtuu paitsi tottumuksista, myös geeneistä, jotka ohjaavat aistijärjestelmämme toimintaa. Esimerkiksi makeanhimo tai mieltymys happamiin ja tulisiin ruokiin, kuten greippiin ja chiliin, selittyy osittain geeneillä.
Geenit siis saattavat osaksi selittää, miksi lapsella on samoja suosikkeja ja inhokkeja kuin vanhemmillaan. Hyvän makuiseksi havaittua ruokaa tekee mieli syödä uudestaan. Mieltymys johtaa tottumukseen.
– Pikkulapsen on usein maistettava uutta ruokaa kymmenisen kertaa, kunnes makuun tottuu. Ruoka, jota on syönyt paljon lapsena, maistuu yleensä myös aikuisena, Hanna Konttinen sanoo.
Supermaistaja saattaa karttaa hyvin rasvaisia ja äklönmakeita ruokia.
Joidenkin ruokaan liittyviä valintoja voivat ohjata harvinaisemmat syyt.
Jos parsakaali, pinaatti ja sitrushedelmät maistuvat erityisen voimakkailta, saatat olla supermaistaja. Supermaistajalla on kielessään muita enemmän ruokaan reagoivia makunystyröitä.
Siksi etenkin joidenkin kasvisten karvaat maut voivat aiheuttaa puistatuksia, eivätkä kasvikset helposti asetu omaan ruokavalioon.
Toisaalta supermaistaja saattaa karttaa myös hyvin rasvaisia ja äklönmakeita ruokia. Makuaisti on näin herkkä arviolta viidenneksellä maailman väestöstä.
Entä kuulutko heihin, jotka eivät lainkaan innostu kokeilemaan viimeisimpiä ruokatrendejä? Food neophobiaan taipuvainen ihminen kieltäytyy maistamasta ruokaa, joka ei ole ennestään tuttua.
Uusien ruokien pelko voi johtaa yksipuolisempaan ruokavalioon ja sitä myötä sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin ja tyypin 2 diabetekseen.
Lapsuuden perhe ohjaa tottumuksiamme
Katettiinko lapsuudenperheessäsi makaronilaatikon oheen salaattia? Totuitko syömään marjoja ja hedelmiä? Lapsuudessa omaksutut ruokailutottumukset seuraavat meitä aikuisuuteen.
Jos ei ole lapsena tottunut syömään säännöllisesti, on rytmiin vaikeampi päästä aikuisena.
Sama pätee terveellisten valintojen tekemiseen. Jos kasvisten syönnistä ei tullut rutiinia lapsena, vaatii erityistä päättäväisyyttä, että porkkanat päätyvät ostoskoriin. On tutkittu, että koulutettujen ja hyvin toimeentulevien vanhempien lapset syövät muita terveellisemmin.
– Terveellisen ruokavalion koostamiseen tarvitaan tietoa ja motivaatiota. Elämän perusasioiden on oltava kunnossa, Konttinen sanoo.
Yksi hyvä keino olisi kehittää arkeen käytännön rutiineja, jotka tekevät hyvät valinnat helpoiksi. Voit esimerkiksi ostaa lounaaksi valmiskeiton jääkaappiin odottamaan tai tehdä ison satsin soppaa pakastimeen.
Jos ei ole lapsena tottunut syömään säännöllisesti, on rytmiin vaikeampi päästä aikuisena.
Lihan makuun ja rakenteeseen tottuneille voi olla houkuttelevampaa tarttua lihaa jäljitteleviin kasviproteiineihin papujen ja linssien sijaan. Tällaisia ovat esimerkiksi nyhtökaura, härkis, soijasuikale ja -rouhe sekä sieniproteiini quorn.
Lihansyönnistä ei kuitenkaan tarvitse pyristellä kokonaan pois. Kansalliset ravitsemussuositukset painottavat kohtuullisuutta. Suositusten mukaan kypsää punaista lihaa voi syödä viikossa 500 grammaa.
– Jos esimerkiksi jauhelihan korvaaminen soijarouheella tai härkiksellä tuntuu liian radikaalilta, voi aluksi kokeilla vaihtaa vain puolet lihasta lihankorvikkeeseen, Konttinen vinkkaa.
Myös peruna ja chili olivat joskus omituisia
Ruokavalintojamme ohjaa myös ruokakulttuuri, joka muuttuu koko ajan.
– Kulttuuri määrittää jo lähtökohtaisesti, mitä raaka-aineita pidämme syötävinä. Toteutamme omia valintojamme kulttuurimme kautta, Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä sanoo.
– Jos on tottunut, että liha on tärkeä osa ateriaa, on iso ja hidas muutos siirtyä siitä pois. Nykylapset ovat kasvisruokapäivineen eri tilanteessa kuin vanhempansa, Hanna Konttinen sanoo.
Johanna Mäkelä näkee, että kasviproteiinit sulautuvat jo nyt vaivattomasti osaksi ruokakulttuuriamme. Perinneruoista voi muokata halutessaan vaikka vegaanisia.
Tulisesta ruoasta on tullut meille jopa lohturuokaa.
Muutama vuosi sitten Suomessa todistettiin sirkkabuumia, jossa kokeiltiin, maistuisiko suomalaisille lihaa ekologisempi hyönteisproteiini. Villitys jäi lyhyeksi.
– Syytä tähän en tiedä. Hyönteisten syöminen oli tätä ennen lähinnä tosi-tv –sarjojen koitos. Meitä ohjattiin ajatukseen, että hyönteiset ovat jotain kauhistuttavaa.
Hyönteisten hyödyntäminen osana ruokavaliota on Mäkelän mukaan edelleen varteenotettava vaihtoehto. Täysin uusia raaka-aineita on totuttu ottamaan osaksi ruokavaliota aiemminkin.
– Olemme ottaneet omaksemme eteläamerikkalaisen perunan ja tuoreempana tapauksena chilin. Tulisesta ruoasta on tullut meille jopa lohturuokaa. Olemme yllättävänkin vastaanottavaisia ruoan suhteen.
Muutosta kestävämpään suuntaan on Mäkelän mukaan jo tapahtunut.
– Liha ei enää ole automaattisesti pääruoka, vaan se voi olla myös lisuke. Tämä on pieni merkki siitä, että lihan paikka on kulttuurisesti muuttumassa.
Lue myös: Jo puolipäiväinen kasvissyönti on terveysteko – Viisi helppoa keinoa vähentää lihaa lautaselta
Osalla meistä on kovempi nälkä
Syöminen kietoutuu vahvasti tunteisiin ja itsesäätelyyn. Osaa meistä ruoka kiinnostaa muita enemmän ja esimerkiksi nälän osa meistä tuntee voimakkaampana. Tämä kaikki johtuu paitsi geeneistä ja hormoneista, myös aiemmista ruokakokemuksistamme.
– Meissä on suuria eroja siinä, kuinka ruoka ja mielihyvä liittyvät yhteen, Konttinen sanoo.
Ihmislajiin kuuluu piirre, joka ansiosta meidän on mahdollista sopeuttaa syöminen vallitseviin olosuhteisiin. Kun ruokaa on paljon tarjolla, pystymme syömään varastoon ja selviämään näin niukemman kauden yli.
Liha voi nykyään olla myös lisuke. Tämä on pieni merkki siitä, että lihan paikka on kulttuurisesti muuttumassa.
Runsauden keskellä voimme hotkaista jälkiruoaksi pullan, vaikka vatsa olisi jo täysi. Syömistämme ohjaa yhä useammin energiantarpeeseen liittyvän homeostaattisen nälän sijaan hedonistinen nälkä. Haemme siis ruoasta nautintoa.
Toisaalta syöminen saattaa aiheuttaa ahdistusta ja syyllisyyttä ihmisissä, jotka elävät jatkuvassa laihdutuskierteessä. On myös paljon ihmisiä, joille ruoka ei ole keskeinen mielihyvän lähde. He suhtautuvat ruokaan kuin polttoaineeseen.
– Heille muutokset ruokavaliossa voivat olla huomattavasti helpompia, Konttinen sanoo.
Negatiiviset tunteet, kuten suru, ahdistus ja väsymys voivat lisätä syömistä, mutta näin voi tapahtua myös positiivisten tunteiden vallassa.
Seura sanelee, mitä syömme
Muut valitsivat työpaikkaruokalassa lautasilleen lohisalaattia, mutta sinun tekee mieli kinkkupitsaa. Kumman lopulta valitset? Syöminen on tärkeä osa yhdessäoloa. Yhteiseen pöytään istuminen vahvistaa sosiaalisia siteitämme.
Muilla ihmisillä on hämmästyttävän suuri vaikutus siihen, mitä syömme. Haluamme antaa ruokavalinnallamme hyvän vaikutelman itsestämme. Jos lounasseuralainen syö hiirenannoksen, todennäköisesti tulee itsekin syötyä vähemmän. Jos toinen puolestaan tilaa pitsan, heittäytyy itsekin herkemmin pitsalinjalle.
– Ihminen haluaa kokea yhteenkuuluvuutta ja saada osakseen hyväksyntää. Emme halua erottua muista tiukkiksina ja kieltäytyä meille tarjotusta ruoasta, Konttinen sanoo.
Muilla ihmisillä on hämmästyttävän suuri vaikutus siihen, mitä syömme.
Tiedetään myös, että tutussa seurassa syödään isompia annoksia. Mutta jos tuntuu, että seuralainen arvioi ja tarkkailee omaa syömistä, syömme vähemmän. Jos haluaa muuttaa syömistään, työpaikan tai yliopiston ruokailua hyödyntämällä ihminen voi mennä virran mukana ja helpottaa valintojen tekemistä.
– Ruokapalvelujen tarjoamilla aterioilla on valtaisa potentiaali vastata terveellisyys- ja ympäristövaateisiin, Johanna Mäkelä sanoo.
Katso Areenassa:
Akuutti: Kuinka jättää liha lautaselta?
Mitä vegaani ja raskaansarjan painonnostaja Teemu Roininen syö? Korkeasta verenpaineesta kärsinyt Timo Kantola puolestaan vältti verenpaine- ja kolesterolilääkityksen jättämällä lautaseltaan pois kaiken eläinperäisen.
Voiko tätä syödä?
Uusi sarja vie roadtripille ruoan tulevaisuuteen. Huippukokki Henri Alén ja biotekniikan tohtori Lauri Reuter selvittävät maailmalla, mitä lautasillamme on tulevaisuudessa.
