Hyppää pääsisältöön

Varhaisen haitarin salonkityyli vetää suun virneeseen

Vähärivistohtori Markku Lepistöä arvostetaan perinnetietoisena nykykansanmuusikkona, mutta hänellä on sekä taiteilijana että tutkijana viehtymystä myös klassiseen musiikkiin. Kun Lepistö selvitteli vähärivisen haitarin varhaisvaiheita Suomessa, 1800-luvun puolivälin tienoilla tuli vastaan maatamme kiertänyt harmonikkataiteilija Martin Paul, jonka salonkimusiikillisista konserteista on saanut innoituksensa Lepistön ja pianisti Ilpo Laspaksen levy European soirée, yksi musiikkikevään hupaisimmista levyuutuuksista.

European Soiree / Lepistö & Laspas
European Soiree / Lepistö & Laspas Uudet levyt

1800-luvun puolivälissä harmonikka oli uusi keksintö, jolle muusikot ja valmistajat vasta loivat markkinoita ja ohjelmistoa. Tanssinjytke ei vielä määritellyt harmonikan brändiä, joten kokeilut suuntautuivat myös amatöörien salonkeihin ja virtuoosien kiertueille, joissa harmonikalla soitettiin samaa ohjelmistoa kuin muillakin soittimilla: muunnelmia ja fantasioita ajan oopperahiteistä sekä marsseja, polkkia ja muita pikkukappaleita, useimmiten pianon säestyksellä. Juuri tällaisen valikoiman Lepistö ja Laspas ovat kaivaneet esiin arkistoista ja vanhoista harmonikkakouluista sekä tarvittaessa sovittaneet. Varhaisen harmonikan suurhenkilöt Giuseppe Greggiati ja Louise Reisner olivat säveltäjinä keskinkertaisia eikä diatoninen, vaihtoääninen harmonikka suosi harmonisia seikkailuja, joten levyn sävellyksellinen anti on suppea jopa salonkimusiikiksi.

Onneksi huumoria, ajankuvaa ja tyylikästä musisointia on tarjolla senkin edestä. Jo levykannen silinterihatut ja punaiset takit vihjailevat kaukaisesta, hilpeästä ajasta, jolloin uutuussoitin ja ajan iskusävelet riittivät maakuntakonsertin markkinoimiseen. Lupaus lunastetaan levyn sointimaailmalla: Täyteläisen kirkas harmonikkaäänitys on koneistoäänillä tuunattu aikaan, jolloin tärkeimmät keksinnöt liittyivät mekaniikkaan eivätkä palvelualustoihin. Ja taustalla Ilpo Laspas kolistelee ja säristelee ajankuvaa Urjalan Säätiötalon sympaattisella flyygelinromulla, joka vain juuri ja juuri on saatu remontoitua soittokuntoon.

Mikä parasta, Markku Lepistön notkeanletkeä vähärivisrytmiikka ja ilmava fraseeraus kohottavat yksinkertaisetkin muunnelmajankkaukset lentoon - kunnon kansanmusiikkitaustasta kumpuava tulkinta tekee 1800-luvun salonkimusiikista erittäin virnistyttävää. Toisaalta Casta divassa ja muissa hitaissa kappaleissa Lepistön haitari elää ja hengittää bel canto -oopperaperinnettä kunnioittaen.

Markku Lepistön ja Ilpo Laspaksen eurooppalaiset iltamat eivät ehkä ole musiikkia sanan ylevimmässä merkityksessä, mutta juuri siksi minä ainakin ostan niihin iltamiin lipun, etenkin jos paikalla on juomatarjoilu. Ja jos siinä sivussa avautuu uusia, hienoja näkökulmia harmonikan historiaan ja salonkimusiikin mahdollisuuksiin, niin mikäs sen somempaa.

"European Soirée - 1800-luvun klassista ohjelmistoa harmonikalle", säv. Greggiati, Reisner, Lumbye, Händel, Flotow, Gungl ja Bellini. - Markku Lepistö, 1- ja 3-riviset harmonikat, ja Ilpo Laspas, piano ja cembalo. (Rapusaari Records, RAPU005)

Kuuntele Uudet levyt 4.3.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Uskomattoman taidokasta Bachia - ja siinä se?

    Levyarvostelu

    Augustin Hadelich on nykyviulisteista se, jonka Youtube-videot äimistyttävät minua eniten. Hänen soittotekninen ylivertaisuutensa soveltuu moneen musiikinlajiin, ja karisman kruunaavat nuoruuden tulipalo-onnettomuudessa kärsineet kasvot, joissa on kuin ripaus salaperäistä naamiota. Warner Classicsin uutuuslevyllä Hadelich tarttuu viulurepertuaarin kulmakiveen, Bachin sooloviulupartitoihin ja -sonaatteihin, ja levyn melkein jokainen raita äimistyttää minua klikkivideoiden lailla. Mutta riittääkö se?

  • Ondinen Baltia-löydöt jatkuvat

    Levyarvostelu

    Naxos-jätin suojiin siirtynyt levy-yhtiö Ondine on viime vuosina alkanut painottaa Baltiaa. Peteris Vasksin ja Latvian radiokuoron tapaisten takuunimien lisäksi esiin on päässyt myös tuntematon musiikki, joka usein on paljastunut riemastuttavan hyväksi. Vuonna 1984 kuollut liettualainen säveltäjä Eduardas Balsys on Ondinen löytöretken viimeisin kohde, ja tälläkin kertaa kurssi on osunut enimmäkseen oikeaan.

  • Alttosaksofonilla Mozartista moderniin

    Levyarvostelu

    Joonatan Rautiola valmistui Pariisin konservatoriosta saksofonitaiteen syntysijoilta vuonna 2010 ja on sen jälkeen tehnyt komeaa uraa kantaesityksillä ja solistikeikoilla. Nyt on tullut potrettilevyn aika - pianistina pitkäaikainen duokumppani Marko Hilpo ja ohjelmistona laaja kattaus saksofonitaidetta.

  • Mälkki tuo empatiaa Herttua Siniparran linnaan

    Levyarvostelu

    Béla Bartókin ooppera Herttua Siniparran linna on syystäkin noussut symbolismin klassikoksi. Kun Siniparta vähitellen paljastaa linnansa kammioiden kauhut uudelle vaimolleen ja Bartók vahvistaa mielikuvia hyytävän ekspressiivisellä musiikilla, kuka tahansa ymmärtää seuraavansa pelottavaa matkaa alitajuntaan. BIS-yhtiö on julkaissut oopperasta konserttitallenteen, jolla kapellimestari Susanna Mälkki opastaa HKO:n, Mika Kareksen ja Szilvia Vörösin yllättävän empaattiseen linnareissuun.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua