Hyppää pääsisältöön

Suomessa on nykyisin jo toistasataa panimoa, mutta ensimmäinen panimobuumi koettiin Suomessa 1800-luvun puolivälissä

Olvin ensimmäinen kuorma-auto
Olvin ensimmäinen kuorma-auto 1900-luvun alusta Olvin ensimmäinen kuorma-auto Kuva: Olvi OYj:n ja Olvi-säätiön kuva-arkisto olut

Maailmalla on kymmeniä eri olutlajeja: on muun muassa belgialaisia lambiceja, saksalaisia vehnäoluita ja britti-porttereita. Maailman suosituin oluttyyppi on kuitenkin kullankeltainen lager, joka on myös suomalaisten suosikkiolut. Mutta pienpanimot ovat täälläkin monipuolistaneet oluiden valikoimaa.

Teollisen oluenpanon historia ei ole Suomessa kovin pitkä. Olutta Suomessa on pantu jo tuhansia vuosia, mutta pitkään olutta tehtiin lähinnä omaan tarpeeseen tai pienimuotoisesti tarjottavaksi, vaikkapa kievareissa. Varhaisimman suomalaisen panimon nimeäminen on oikeastaan määrittelykysymys. Jo linnoissa pantiin aikanaan olutta, mutta varsinaiset panimolaitokset syntyivät Suomen perukoille vasta 1800-luvulla.

– Ensimmäinen yritys panna olutta teollisessa mittakaavassa Suomessa oli ilmeisesti Stora Bryggeriet, joka perustettiin Viaporin rakentamistöiden aikaan 1756 Helsingin Etelärantaan. Se sinnitteli kymmenisen vuotta, mutta ei oikein ottanut tulta alleen. Ensimmäinen varsinainen teollinen panimo oli kuitenkin Sinebrychoff, joka kasvoi 1820-luvulla teollisuuslaitokseksi, kertoo toimittaja Jussi Rokka.

Sinebrychoffin tehdas Hietalahdessa 1880-luku
Sinebrychoffin tehtaat Hietalahdessa 1880-luvulla Sinebrychoffin tehdas Hietalahdessa 1880-luku Kuva: Sinebrychoffin arkisto Sinebrychoff

Nikolai Sinebrychoff piti kauppaa Viaporissa ja hankki Helsingistä myös viinatislaamon, joka olikin hänelle tärkein bisnes vuosikymmenet. Vuonna 1819 Sinebrychoff alkoi rakentaa panimoa Hietalalahteen.

Sinebrychoffilla oli yksinoikeus panna olutta Helsingissä aina 1800-luvun puoliväliin asti.

Nykypäivän vinkkelistä katsottuna toiminta oli kuitenkin pientä. Työntekijöitä oli puolisen tusinaa ja olutta pantiin noin 100 000 litraa vuodessa, mikä vastaa nykyisin pienehkön pienpanimon tuotantoa. Toiminta kuitenkin kasvoi, koska Sinebrychoffilla oli yksinoikeus panna olutta Helsingissä aina 1800-luvun puoliväliin asti.

1830-luvulla Sinebrychoffilla oli panimomestarin lisäksi 25 työntekijää. 1850-luvun lopussa Koff pani yli puoli miljoonaa litraa olutta ja siihen päälle vielä yli 300 000 litraa kaljaa. 1860-luvulla oluentuotannossa meni jo miljoonan litran raja rikki.

Koskenniskan panimon baijerilaisen oluen olutetiketti
Koskenniskan panimon baijerilaisen oluen olutetiketti Kuva: Kuva Seppo Bondsdorffin Suomen panimot kirjasta olut

Baijerilaisen pohjahiivaoluen tulo mullisti olutmarkkinat

Oluita on periaatteessa kahdenlaisia: pinta- ja pohjahiivaoluita. Käytännössä kaikki oluet olivat pintahiivaoluita aina 1800-luvun alkuvuosikymmenille saakka. Suomessa tällaista ruskeaa sameaa pintahiivaolutta kutsuttiin ruotsalaiseksi olueksi. Tyypillisiä pintahiivaoluita nykyisin ovat muun muassa portterit ja kovin muodikkaat IPAt.

1800-luvulla yleistyi menetelmä, jossa hiivat eivät jääneet enää oluen pinnalle käymään, vaan käyminen tapahtui olutastian pohjalla. Pohjahiivaoluiden tulo merkitsi panimoteollisuudessa varsinaista vallankumousta. Tämä näkyi Suomessakin, kun ns. baijerilainen olut tuli markkinoille ja syrjäytti vanhan ruotsalaisen oluen.

– Se oli paljon tehokkaampaa tuottaa. Mallasta tarvittiin vähemmän, olut kävi täydellisemmin ja sen säilyvyys oli huomattavasti parempi. Se oli myös kirkkaampaa kuin vanha samea ruotsalainen olut, kertoo Jussi Rokka.

Nykyään yleisin pohjahiivaolut on suomalaisille tuttu kullankeltainen lager-olut.

Kaljatehtaan työntekijöitä panimon tiilirakennuksen edessä lappeenrannassa
Oluttehtaan työntekijöitä panimon tiilirakennuksen edessä Lappeenrannassa 1900-luvun alussa Kaljatehtaan työntekijöitä panimon tiilirakennuksen edessä lappeenrannassa Kuva: Lappeenrannan museot olut

Panimotoiminta kasvoi Suomessa 1800-luvun loppupuolella voimakkaasti baijerilaisen oluttyypin myötä. Voidaankin puhua Suomen ensimmäisestä panimobuumista 1800-luvun puolivälin jälkeen.

Vuonna 1907 Suomessa oli jo 90 panimoa

1850-luvulla Suomessa oli kuusi panimoa: Helsingin lisäksi Viipurissa, Turussa ja Vaasassa kussakin yksi ja Kuopiossa kaksi. Vain kymmenen vuotta myöhemmin panimoita oli jo 38 joka puolella Suomea. Vuonna 1907 saavutettiin huippu: Suomessa oli 90 panimoa.

Raittiusliike nosti päätään tai kieltolaki oli vakava isku panimoteollisuudelle

1800-luvun loppupuolella alkoi tuntua raittiusliikkeen vahva vaikutus. Yhdistykset levittivät raittiusaiheisia kirjasia ja järjestivät esitelmätilaisuuksia, joissa kerrottiin alkoholin haittavaikutuksista. Eri paikkakunnilla järjestettiin juomalakkoja ja myös järeämpiä toimenpiteitä otettiin käyttöön.

– Raittiusliike saattoi jopa ostaa paikallisen panimon, ja heti kun sen hankintahinta oli kuoletettu, panimo lopetettiin.

Puolet panimoista lopetti kieltolain astuttua voimaan

Raittiusliikkeen tavoitteena oli täydellinen kieltolaki ja se onnistuikin tavoitteessaan. Kieltolaki astui voimaan 1919 alussa ja se tietenkin vaikutti panimoiden toimintaan.

– Puolet panimoista lopetti saman tien. Puolet alkoi panna enintään 2,2-prosenttisia mietoa mallasjuomaa, jota sai kieltolainkin aikaan tehdä.

Raittiusyhdistys Koiton pihassa kaadetaan maahan väkijuomia 1905.
Raittiusyhdistys Koiton pihassa kaadetaan maahan väkijuomia vuonna 1905 Raittiusyhdistys Koiton pihassa kaadetaan maahan väkijuomia 1905. Kuva: Rundman Emil/Helsingin kaupunginmuseo raittiusliikkeet,olut

Kieltolain jälkeen tulivat oluen veroluokat

Kieltolaki loppui 5.4.1932 ja Oy Alkoholiliike Ab sai yksinoikeuden alkoholin valmistukseen, maahantuontiin, vientiin, kauppaan ja anniskeluun. Olutta Alko ei sentään alkanut itse valmistaa, vaan myönsi panimoille valmistuslupia. Noin 40 panimoa saikin luvan valmistaa vahvaa olutta.

Tuolloin tulivat käyttöön myös oluen veroluokat. Enintään 2,25 -prosenttinen olut oli ensimmäisen veroluokan olutta ja vero oli markan litralta. Toisen veroluokan kakkosolut sai olla korkeintaan 3,2 -prosenttista ja vero oli kaksi markkaa. Kolmosolut oli alle 4,5-prosenttista ja vero oli kolme markkaa litralta.

Keravan panimon kakkosolut etiketti
Alkossa myytiin aikanaan myös kakkosolutta Keravan panimon kakkosolut etiketti Kuva: Kuva Seppo Bondsdorffin Suomen panimot kirjasta olut
Kakkosolut ei mennyt kaupaksi, koska vahvempaakin oli saatavilla

Kakkosolut saattaa kuulostaa nykyisin eksoottiselta, eikä ihme, sillä sen valmistus loppui melko pian.

– Kakkosolut ei mennyt kaupaksi, koska vahvempaakin oli saatavilla. Kakkosoluttahan koskivat täsmälleen samat rajoitukset kuin kolmostakin. Maaseudulla ei saanut myydä oikeastaan mitään muuta kuin ykkösolutta. Vielä 50-luvulla ykkösoluen valmistusmäärät olivatkin suuremmat kuin vahvemman oluen, kertoo Jussi Rokka.

A-olut tuli vasta 1950-luvulla

Kolmosolutta vahvempi A-olut eli nelosolut tuli markkinoille varsinaisesti vasta 1950-luvulla. Tosin muutama panimo sai jo jatkosodan aikana valmistaa Suomessa olleille saksalaisille joukoille noin viisiprosenttista olutta näiden omista maltaista. Saksalaisten pikaisesti lähdettyä Suomesta vuonna 1945 olutta jäi vielä varastoon ja panimot saivat omilla alueillaan myydä tämän vahvemman oluen loppuun.

A-olutta pantiin Suomessa oleville saksalaisille joukoille jatkosodan aikana

Kun olympialaiset olivat tulossa, muutamalle panimolle annettiin vuonna 1950 oikeus valmistaa A-olutta koemielessä. Varsinaisesti vasta 1950-luvun puolivälissä Alko myönsi muutamalle kymmenelle panimolle luvan panna tätä vahvempaa olutta.

Seuraava merkittävä muutos panimoalalla tapahtui, kun keskiolut tuli kauppoihin ja baareihin vuoden 1969 alussa. Oluen kulutus tuplaantui ja se toi merkittävästi lisää liikevaihtoa panimoalalle.

Olvin keskiolutrekat lähdössä liikkelle uudenvuodenyönä 1969
Olvin olutrekat lähtevät liikelle tasan keskiyöllä 1968-69 vuodenvaihteessa Olvin keskiolutrekat lähdössä liikkelle uudenvuodenyönä 1969 Kuva: Olvi OYj:n ja Olvi-säätiön kuva-arkisto Olvi

Panimoiden keskittyminen jätti jäljelle vain kolme alan yritystä Suomeen

Suomen panimoteollisuus oli 1960-luvulla muutoksen edessä. Pieniä alueellisia panimoita oli vielä 1950- ja 60-luvuilla eri puolilla Suomea, mutta sitten panimoteollisuus alkoi keskittyä.

Kun aiemmin kivennäisvesiä tehnyt Hartwall siirtyi 1960-luvulla panimoalalle, se ei perustanut omaa tehdasta, vaan alkoi ostaa maakunnallisia panimoita mm. Auran Turusta, Lappeenranta-Lauritsalan Lappeenrannasta ja Vaasasta Bockin.

Kartta olupanimoista vuodelta 1969
1960-luvun lopussa Suomessa oli vielä alueellisia panimoita Kartta olupanimoista vuodelta 1969 Kuva: Laura Rahinantti/Yle panimot,olut

Lopulta Hartwall ja Sinebrychoff kävivät kilpailua kolmannesta suuresta juomavalmistajasta Mallasjuomasta, kunnes Hartwall onnistui ostamaan sen vuonna 1988.

Olvia suojasi myynniltä se, että Olvin enemmistöomistus oli säätiöity

Kolmantena panimoyhtiönä säilyi Olvi Iisalmessa. Olvia suojasi myynniltä se, että Olvin enemmistöomistus oli sementoitu Olvi -säätiölle, eikä sitä voinut myydä.

Nykypäivänä keskittymisen iso pyörä on pyörähtänyt pykälän pidemmälle. Nyt puolestaan Hartwall ja Sinebrychoff ovat tanskalaisessa omistuksessa. Sinebrychoff on osa Carlsberg-ryhmää ja Hartwallin omistaa Royal Unibrew.

– Ulkomaiset jätit halusivat Venäjän markkinoille ja suomalaisilla panimoilla oli siellä omistuksia. Se teki niistä kiinnostavia ostokohteita, kertoo Jussi Rokka.

Suomalaisia pienpanimo-oluita kaupan hyllyllä
Suomalaisten pienpanimo-oluiden monipuolista valikoimaa marketin hyllyllä Suomalaisia pienpanimo-oluita kaupan hyllyllä Kuva: Seppo Heikkinen/Yle olut

Nyt eletään toista panimobuumia

Suuren muutoksen olutalalle toi Euroopan unioniin iittyminen vuoden 1995 alussa. Silloin Alkon rooli muuttui ratkaisevasti ja uusien panimoiden perustaminen helpottui huomattavasti.

– Ennen lupien päällä istui Alko, jolla oli vapaa harkintavalta myöntää tai evätä lupa. Oluen kaupallinen valmistus on toki edelleen luvanvaraista, mutta luvan pienpanimolle saa kyllä käytännössä jokainen asiallisesti ja vakavissaan elinkeinoa harjoittamaan aikova.

Jos Suomen ensimmäinen panimobuumi oli jo 1850-luvulla, niin nyt voi hyvällä syyllä puhua Suomen toisesta panimobuumista. Ensimmäisinä toimintaluvan saivat 1980-luvun lopussa kaksi sahtipanimoa ja 1990-luvulla seurasivat perässä ensimmäiset pienpanimot.

Ennen kieltolakia toiminnassa olleiden panimojen määrä on jo ylitetty

Määrän kasvu on ollut nopeaa etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana: kun vielä vuonna 2010 Suomessa oli alle 40 rekisteröityä panimoa niin vuoden 2020 lopussa oli peräti 120 panimotoimilupaa. Ennen kieltolakia toiminnassa olleiden panimojen määrä on siis jo ylitetty.

Pienpanimoiden määrä Suomessa
Pienpanimoiden määrä Suomessa Kuva: Kuva: Laura Rahinantti

Pienpanimoiden etu on kokeilunhalu ja ketteryys: kauppojen hyllyiltä ja olutravintoloista löytyykin nykyään laaja valikoima erilaisia pienpanimoiden oluita, mutta toisaalta niiden yhteenlaskettu markkinaosuus on kuitenkin vielä vain viiden prosentin luokkaa.

Lisää oluen historiasta audio-sarjassa

Yle Areenan kolmiosaisessa Oluen kuohuva historia -sarjassa käydään läpi oluen historiaa Suomessa aina 1600-luvun kirkkokänneistä nykyiseen panimobuumiin saakka, suomalaisen holhousmentaliteetin kummallisuuksia unohtamatta.

Kommentit