Hyppää pääsisältöön

Kauhukomediassa silmälasit paljastavat, ketkä ovat mulkkuja – Pinkistä ja limaisista hirviöistä pitävä Ilja Rautsi teki elokuvan penispäisistä häiriköistä

Irokeesipäinen mies lähikuvassa.
Irokeesipäinen mies lähikuvassa. Kuva: Sari Casal KulttuuriCocktail

Ilja Rautsi on suomalainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, joka on tehnyt kauhuelokuvia miesselittämisestä ja dick piceistä. Nyt hän kertoo, mikä kauhusta tekee ihanaa ja mikä maskuliinisuudessa risoo.

Joskus omien mieltymysten avaaminen muille on vaikeaa. Ilja Rautsi hakee sanoja yrittäessään selittää, mikä visvassa viehättää.

– Se on vähän kuin avaisin sitä, miksi pidän pinkistä. Jos hirviö ei ole limainen, niin onhan se pettymys.

Rautsin uusi kauhukomedia Night of The Living Dicks kertoo dick piceihin eli kalukuviin kyllästyneestä Venlasta. Hän löytää silmälasit, joiden kautta näkyy, ketkä oikeasti ovat mulkkuja. Lyhytelokuvassa munapäisiä hirviöitä alkaa vyöryä ovista ja ikkunoista.

Elokuva saa ensi-iltansa 10. maaliskuuta alkavilla Tampereen elokuvajuhlilla, jossa se kisaa kahdessa sarjassa.

Rautsilla on päällään pinkki t-paita, jossa irvistää Stephen Kingin Se-kirjan Penninvenyttäjä-pelle, yksi Rautsin lempihirviöistä. Hän näki Se-tv-elokuvan 12-vuotiaana bussimatkalla hiihtolomalle. Pelle-aiheisia painajaisia tulee edelleen uniin.

– Siihen liittyy myös valtava kateus, mitä tunnen Kingiä kohtaan: miten hän onkaan voinut keksiä jotain sellaista, joka 30 vuotta myöhemminkin jyllää alitajunnassani.

Mustavalkoisessa kuvassa huolestuneen näköinen nainen yläviistosta kuvattuna.
Sonja Kuittinen Night of the Living Dicks -lyhytelokuvassa. Mustavalkoisessa kuvassa huolestuneen näköinen nainen yläviistosta kuvattuna. Kuva: Kerttu Hakkarainen ©Bufo KulttuuriCocktail,Sonja Kuittinen

Amerikkalainen lapsia syövä tappajapelle on katu-uskottava pelonaihe. Suomalaisia hirviöitä on ollut elokuvissa taas vain vähän.

Kotimaisia genre-elokuvia on alkanut ilmestyä vasta viime vuosien aikana. Edelleenkin vaikkapa kauhu- ja tieteiselokuvia tekee vain pieni joukko.

Lyhytelokuvan lisäksi tänä vuonna ensi-iltaan tulee kaksi Rautsin käsikirjoittamaa pitkää elokuvaa, jotka ovat lajityypeiltään kotimaisiksi erittäin harvinaisia: kauhuelokuva Pahanhautoja ja scifidraama Veden vartija, joka perustuu Emmi Itärannan kirjaan.

Rautsin kirjoittama Punaista lunta -käsikirjoitus kertoo keski-ikäisestä vampyyrista, joka huijaa itsensä perheiden koteihin tekemällä keikkaa joulupukkina.

Suomessa on valinnut hänen mukaansa uskonpuute yliluonnolliseen ja kauhuun.

– Meillähän on todella pitkä realistisen kirjallisuudenkin perinne, josta irtauduttiin vasta 90-luvulla Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi -romaanin myötä.

Elokuvat tulevat jälkijunassa.

– Taideteollisessa korkeakoulussa opiskellessani sanottiin, että jos joku heiluu Suomessa puukon kanssa, niin sehän on vain säälittävä tilanne. Että se on joku suomalainen puukkojunkkari ja siis kaikinpuolin dorka juttu.

Vielä muutama vuosi sitten hänestä tuntui, että yhdenkin elokuvan epäonnistuminen voi kaataa muut halukkaat.

– Odotin helvetillisellä jännityksellä Taneli Mustosen Bodom-elokuvan (2016) ensi-iltaa ja leffan tulosta. Pelkäsin että jos se floppaa, rahoittajat sanovat, että ei tämä kauhu vaan meillä toimi.

Bodom ei flopanut. Sen ja AJ Annilan ohjaaman Saunan (2008) kaltaisilla elokuvilla on hänen mukaansa ollut iso vaikutus alan henkiseen ilmapiiriin. Siihen että näinkin voi ajatella, tappajapelle ei olekaan pelkkä pelle.

Irokeesipäinen mies nojaa keltaiseksi maalatun talon seinään.
Irokeesipäinen mies nojaa keltaiseksi maalatun talon seinään. Kuva: Sari Casal KulttuuriCocktail,Ilja Rautsi

Rautsi muistaa kauhistuneensa ensimmäistä kertaa nähdessään lapsena satukirjailija Elsa Beskowin kuvituksen vuorenpeikosta.

– Se säikäytti aivan perustavanlaatuisella tasolla. Muistan, etten missään tapauksessa halunnut nähdä sitä kuvaa. Ja juuri siksi halusin nähdä sen uudestaan.

Rautsi syntyi Ilomantsissa, josta perhe muutti Karjaalle ja sieltä Espooseen. Perheen äiti oli kirjastonhoitaja Tapiolan kirjastossa.

Introvertti lapsi eli puoliksi J.R.R. Tolkienin Keski-Maassa ja puoliksi Marvel-sarjakuvien maailmassa. Sen lisäksi hän rakasti kauhuelokuvia.

– Todellisuus jäi vähemmälle.

Kauhu toimii aikansa tabuja vastaan ja muuttuu siis vuosien kuluessa. 80- ja 90-luvuilla televisiossa oli vielä jollain tavalla rajoja rikkovaa näyttää alastomuutta tai väkivaltaa, joilla kauhuelokuvat herkuttelivat.

Nyt sellainen ei järkytä enää ketään.

Isosta linnunmunasta on kuoriutumassa hirviö.
Ilja Rautsin käsikirjoittaman Pahanhautoja-elokuvan hirviö kuoriutuu munasta. Elokuva saa ensi-iltansa tänä vuonna. Isosta linnunmunasta on kuoriutumassa hirviö. Kuva: Andrejs Strokins / Silva Mysterium KulttuuriCocktail

– En olisi 15-vuotiaana uskonut, että yksi maailman suosituimmista sarjoista tulee olemaan äärimmäisen väkivaltainen The Walking Dead. Vielä vähemmän olisin uskonut sitä, ettei sen turruttava nihilismi kiinnosta minua pätkääkään.

Kauhu on kelpuutettu valtavirtaan: Viimeinen niitti oli, kun Get Out palkittiin 2018 parhaasta käsikirjoituksesta Yhdysvaltojen arvostetuimmassa elokuvatapahtumassa Oscar-gaalassa.

Rautsin edellinen lyhytelokuva Helsinki Mansplaining Massacre voitti lyhytelokuvien pääpalkinnon eteläkorealaisella Bucheon International Fantastic Film Festivalilla.

Sen ansiosta uuden lyhytelokuvan budjetti on neljännesmiljoona euroa, eli tuplasti enemmän kuin edellisen. Budjetti venyi lopulta seitsemääntoista Salla Yli-Luopan tekemään penishirviön päähän.

Lyhytelokuvan osatuottajina ovat esimerkiksi tanskalainen Beofilm ja paikallinen elokuvasäätiö.

– Säätiöstä kommentoitiin, etteivät he tiedä onko tämä toteutettavissa, mutta he haluavat nähdä meidän yrittävän. Tanskassakin genre-elokuva on aikamoinen harvinaisuus, mikä teki heidän osallistumisestaan tuplasti hauskempaa.

Irokeesipäinen ja kaulahuiviin pukeutunut mies istuu portailla.
Irokeesipäinen ja kaulahuiviin pukeutunut mies istuu portailla. Kuva: Sari Casal KulttuuriCocktail

Rautsin mukaan kauhu on oiva keino yhteiskunnalliseen satiiriin.

– Vaikkapa Get Outissa politiikka on nivottu koko elokuvan konseptiin. Senhän aistii helposti, jos elokuvaan on ympätty yksi poliittinen kohtaus, jotta elokuvasta saataisiin sosiaalisesti relevantti.

Helsinki Mansplaining Massacre käsitteli miesselittämistä, Night of the Living Dicks seksuaalista häirintää.

– Mielestäni on aina kiinnostavaa, jos kauhu lähtee päähenkilön tunnemaailmasta. Elokuvassa voi esittää konkreettisia metaforia, tunteista tulee fyysisiä.

Maskuliinisuus on Rautsin mukaan aina ahdistanut häntä. Se on tuntunut performanssilta, josta poikkeaminen huomataan nopeasti.

– Olin teininä ainoa telinevoimistelija, jolla oli vihreä irokeesi ja kyllä se herätti paljon kummeksuntaa. Että onko joku pakottanut sut näyttämään tuolta?

Hän sanoo kokeneensa, että pitää täyttää tietyt miehen merkit, jotta lasketaan maskuliiniseksi.

Elokuvassa homma vedetään överiksi ja Tommi Korpelan näyttelemä hahmo messuaa soihtu kädessä penispäiselle hirviölaumalle.

Nuori mies seisoo silmälasit kädessään mustavalkoisessa kuvassa.
Santeri Helinheimo Mäntylä ja taianomaiset silmälasit Night of the Living Dicks -elokuvassa. Nuori mies seisoo silmälasit kädessään mustavalkoisessa kuvassa. Kuva: Kerttu Hakkarainen ©Bufo Santeri Helinheimo Mäntylä,KulttuuriCocktail

Asioiden ympärillä ei tassutella kohteliaan hienovaraisesti.

– Halusin, että elokuva simuloi kokemusta anonyymin dick picin vastaanottamisesta. Ikinä ei tiedä mistä nurkan takaa se mulkku hyppää uhkailemaan.

Muna on hänen mukaansa erinomainen ja ristiriitainen hirviö.

– Se voi lerpahtaa, mutta myös räjähtää käsille hetkenä minä hyvänsä.

Vähän kuin Stephen Kingin Penninvenyttäjä-klovni, jonka liikkeitä ei osaa arvata etukäteen.

Kauhussa on silloin tällöin kohtauksia, jotka kerran nähtyään on vaikea unohtaa. Yksi sellainen löytyy Night of the Living Dicksista, jossa elokuvan hahmo kiskoo päänsä peittävän peniksen irti. Sitä konkreettisempaa sukupuolirooleista irtautumista on vaikea kuvitella.

Työryhmällä oli varaa kuvata kohtaus vain kerran.

Kun osa terskasta läiskähti näyttelijän poskelle, hänen keskittymisensä ei herpaantunut hetkeksikään. Rautsi muistelee tilannetta kaiholla.

– Ajattelin vain, että onpa ihanaa.

Keskiviikkona 10. maaliskuuta Kulttuuricocktail Livessä keskustellaan miehuuden muutoksesta. Yle TV1 klo 20–20.30 ja jatkot Yle Areenassa klo 20.30–21.00.Tule mukaan keskusteluun: yle.fi/kc.

Kommentit