Hyppää pääsisältöön

Suomen huoltovarmuuden heikot lenkit: käsikirjoitus

Korona-aika on tuonut esiin kiinnostavia kysymyksiä Suomen kriisivalmiudesta. Tärkein niistä koskee huoltovarmuutta.

Arja Juvonen, kansanedustaja (ps.):
. . . sain itsekin yötä myöten hätähuudon yhdestä sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköstä, että apua, auta! Meillä ei ole maskin maskia . . .

MOT:lle paljastuu, että rahaa säästävä valtio ei ole varastoinut pahan päivän varalle paljon mitään. Sen sijaan Suomen huoltovarmuus on pieninä palasina maailmalla.

Bo Österlund, lippueamiraali, evp.:
(jos meillä on tarvetta kuljetusjärjestelmän laajuuden toteuttamisessa, niin varmasti Itämerellä on muut samat samassa tilanteessa. Ja)
. . . ja sitten taistellaan niin kuin nyt taistellaan koronarokotteesta. No, miten siinä käy?

Koronakriisi paljasti viime keväänä, miten haavoittuvia nykyaikaiset yhteiskunnat ovat. Sairaaloissa ei ollut suojavarusteita, hoitohenkilökunta joutui venymään äärimmilleen, vessapaperit loppuivat kaupoista. Jopa ruumisarkuista tuli joissakin maissa pulaa.
Suomessakin nähtiin erikoinen näytelmä. Pääosassa olivat kasvosuojaimet eli maskit.

Vuosi sitten maaliskuussa sosiaali- ja terveysministeriö päätti ottaa valtion varmuusvarastoissa olleet maskit käyttöön. Ministeriö ilmoitti, että ”koronapotilaiden tutkimukseen ja hoitoon tarvittavia suojaimia on hyvä määrä. Ne eivät ole loppumassa.”

arkistokuvaa:
Tuula Haatainen: ”. . . meidän huoltovarmuusjärjestelmämme on toimiva ja ainutlaatuinen myös koko Euroopassa; muutama kuukausi sitten joku olisi voinut hieman naurahtaa, että meillä on erityinen laitos olemassa, Huoltovarmuuskeskus, mutta nyt ovat naurut loppuneet.”
Tuula Haatainen, sd, työministeri 27.3.2020

Seuraavalla viikolla kävi ilmi, että osa sairaaloihin toimitetuista maskeista oli vanhentunut jo vuosia aikaisemmin.

Arja Juvonen on toiminut kansanedustajana kymmenen vuotta. Vanhustyössä ennen eduskuntaa toiminut Juvonen on perussuomalaisten sosiaali- ja terveysalan tuntija.

Arja Juvonen:
. . . eli se kertoo sitä, että ajateltiin että tämmöistä tilannetta ei tule olemaan, että todellinen pula tulis tarvikkeista ja tulis ylläpitää sitä huoltovarmuutta.

Huoltovarmuuskeskus yritti haalia maskeja pikavauhdilla kauneusyrittäjä Tiina Jylhältä ja liikemies Onni Sarmasteelta. Maskeja ei tullut sovitun mukaisesti.

Antti Neimala, ylijohtaja, työ- ja elinkeinoministeriö:
. . . eli siis, maskikaupat olivat oma, todella tärkeä osakokonaisuutensa kriisin hallinnassa, mutta eivät ne koko kuva ole, ja niin kuin sitä kokonaiskuvaa hieman vääristää se, jos ajatellaan epäonnistuneita maskikauppoja, tehdään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä niiden suhteen.

Antti Neimala vastaa työ- ja elinkeinoministeriössä valtion Huoltovarmuuskeskuksen omistajaohjauksesta ja valvonnasta.

MOT:
Mitä mieltä olette siitä arviosta, että tää maskikriisi oli kuitenkin käytännön testi siitä, että toimiiko huoltovarmuus vai ei?
Antti Neimala:
Se oli yksi käytännön, käytännön, testi, ja meillä ei silloin ollut mahdollisuuksia hankkia niitä maskeja siinä tahdissa kuin olisi ollut tarpeen . . . Mutta kyllä se niin kuin kriisin leviäminen, niin kuin eskaloituminen erittäin nopeasti ja erittäin vakavasti yllätti Suomessakin. Ja, ja tässä suhteessa niin kuin varautuminen ei ollut täydellistä.

Maskifarssi herätti kysymyksen siitä, onko Suomen huoltovarmuus ylipäätään yhtä huonolla tolalla kuin maskivarastot. Huoltovarmuus tarkoittaa keinoja, joilla turvataan yhteiskunnan toimintakyky häiriötilanteissa.

Amiraali Bo Österlund on huolissaan Suomen huoltovarmuudesta.

Bo Österlund:
. . . Huoltovarmuuskeskus pyysi tekemään Suomen meriliikenteen huoltovarmuuskatsauksen, eli mitä se todella on. Ja tuota selvitys, se oli anteeksi, selvitys. No tein selvityksen ja esittelytilaisuudessa sitten niin sen tilaisuuden jälkeen, niin joku sitten HVK:n henkilöstöstä sanoi, että tästä voisi tehdä väitöskirjan. Ja mä aattelin, että joo! Ja sit hän vielä sanoi mulle, että kun siinä se substanssi on niin kuin valmiina, ett akateeminen osio eteen ja sitten yhteenveto ja johtopäätökset perään. Mä aattelin, että täähän on, että näinhän se varmaan on.

Bo Österlund teki elämäntyönsä merivoimien palveluksessa. Hän toimi muun muassa Suomenlahden laivaston komentajana ja Sotakorkeakoulun merisotalinjan johtajana. Vuonna 2006 Österlund jäi eläkkeelle Turun ja Porin sotilasläänin komentajan tehtävästä.
Eläkkeellä hän tutki neljän vuoden ajan Suomen huoltovarmuuden tilaa.

Bo Österlund:
. . . eihän se lainkaan ole niin kuin me ollaan oletettu asian olevan.

Huoltovarmuuden tavoitteet määrittelee Suomen hallitus viiden vuoden välein. Viimeksi vuonna 2018.

Bo Österlund:
. . . siinä lähdettiin siitä, että meillä pitää olla riittävä kauppalaivasto, tarpeellinen. Eikä kukaan sano, että mitä se tarkoittaa. Riittävä minulle on erilainen kuin riittävä sinulle.

Bo Österlund:
. . . valtioneuvoston päätökset huoltovarmuuden tavoitteista: se on tällainen strateginen tavoite. Mutta sitten pitäis myöskin kertoa, että miten strategiseen tavoitteeseen päästään, ja mitä se maksaa, kuka sen tekee.

Suomen talous on hyvin riippuvaista viennistä. Ja vienti täysin riippuvaista laivoista. Ulkomaille kaupatuista tavaroista noin 90 prosenttia kuljetetaan Suomesta laivoilla.
Merenkululla on ratkaiseva osuus myös tuonnista, noin 80 prosenttia.
Suomessa tuotetaan neljä viidesosaa kaikesta täällä kulutetusta ruuasta. Esimerkiksi kulutustavaroissa omavaraisuus on paljon pienempi.
Kaikkiaan Suomeen tulevilla ja Suomesta lähtevillä laivoilla kuljetetaan vuosittain noin miljoona rekkaa. Suomen talous ei toimi ilman merikuljetuksia.

Bo Österlund:
No jos nyt, tuota, yli kahdeksankymmentä prosenttia ulkomaankaupasta tulee meritse tai lähtee meritse, niin mitä tapahtuu, jos meillä ei tätä ole? Yhden konttilaivan lasti vaatii tuhat rekkaa. Eikä niitä voi Ruotsin kautta, tai siis tää on mahdoton yhtälö.

Suuri osa merikuljetusketjusta on viime vuosina siirtynyt ulkomaisiin käsiin.
Vain hieman yli 30 prosenttia ulkomaankaupan merikuljetuksista hoidetaan enää Suomen lipun alla liikennöivillä aluksilla.
Taustalla on kaksi suurta varustamokauppaa: Silja Line siirtyi virolaiselle Tallinkille ja Finnlines italialaiselle Grimaldille.

Suomalaiset asiantuntijat ennustavat, että ulkomainen omistus kasvaa lähivuosina entisestään. Lentorahdissa yli 80 prosenttiin, meriliikenteessä yli 85 prosenttiin, satamaoperoinnissa yli kuuteenkymmeneen prosenttiin.

Bo Österlund:
Omistajahan ratkaisee, mitä se laiva tekee, perimmiltään. Se on vaan niin. Niin minäkin tekisin.

Tuorein iso aluskauppa tehtiin vuonna 2019, kun Huoltovarmuuskeskus ja eläkeyhtiö Ilmarinen myivät yhdessä omistamansa öljytankkerin Masteran Ruotsiin. Mastera kuljettaa suurimman osan Suomeen tuotavasta raakaöljystä.

Bo Österlund:
. . . omistaja kertoo, että mitä tehdään ja minne mennään. Näinhän se on.
MOT:
Eli Suomi ei voi esimerkiksi luottaa siihen välttämättä, että ruotsalaisen SEB-pankin tytäryhtiön omistama M/t Mastera aina toimisi Suomen etujen mukaisesti?
Bo Österlund:
Niin, kyllä sitä voi ajatella, mutta toteutuuko se näin, sitä en tiedä. Mutta mahdollisuus on, että se ei toteudu.

Janne Känkänen on toiminut Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtajana syyskuusta alkaen. Edellinen toimitusjohtaja Tomi Lounema joutui jättämään paikkansa viime kevään epäonnistuneiden maskikauppojen jälkeen.

MOT:
Varsinkin Merimiesunioni on ollut huolissaan raakaöljyn kuljetusten huoltovarmuudesta. Onko tämä huoli oikeutettu?
Janne Känkänen, toimitusjohtaja, Huoltovarmuuskeskus:
Näkemyksemme on, että raakaöljyn kuljetuskapasiteetti ja kyky on, on, on täysin riittävällä tasolla.
MOT:
Vaikka Suomeen rekisteröityjä aluksia ei välttämättä ookaan niin paljon enää?
Janne Känkänen:
Kyllä.

MOT:
Millaisia huoltovarmuusriskejä aiheutuu siitä, että niin suuri osa merikuljetusketjusta on ulkomaisten toimijoiden käsissä?
Antti Neimala:
Voidaan sanoa, että meillä merikuljetukset itsessään ovat kriittisiä.
Suomi on käytännössä saari, aika syrjässä, ja, ja meillä valtaosa niin kuin yritysten tarpeista, yhteiskunnan tarpeista niin kuin tavara-, tavarakuljetuksissa tapahtuu meritse, ja, ja sillä lailla meidän pitää niin kuin absoluuttisesti pystyä turvaamaan merikuljetukset maahamme. Ja näin on tämänkin kriisin aikana pystytty toimimaan eli, eli se, että operaattorit ovat ulkomaisia, ei ole ei ole vaarantanut meidän merikuljetuksiamme.

Amiraali Bo Österlund varoittaa sellaisesta mahdollisuudesta, että Suomen kuljetuksia hoitavia aluksia siirtyisi turvaamaan omistajamaidensa liikennettä.

Bo Österlund:
. . . jos meillä on tarvetta kuljetusjärjestelmän laajuuden toteuttamisessa, niin varmasti Itämerellä on muut samat samassa tilanteessa. Ja sitten taistellaan niin kuin nyt taistellaan koronarokotteesta. No, miten siinä käy? En tiedä.

Suomalaisessa huoltovarmuusmallissa yritysten oletetaan hoitavan yhteiskunnalle elintärkeitä toimintoja, kuten kuljetuksia, vapaaehtoisesti myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Tämä oletus koskee niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin yrityksiä.

MOT:
Tekevätkö yritykset jotain omia liiketaloudellisia intressejään vastaan, pitääkseen yllä Suomen huoltovarmuudesta?
Antti Neimala:
En usko, että kovin moni yritys suoranaisia niin kuin omia intressejään vastaan toimii huoltovarmuusasioissa. Mutta niin päin sen voisi sanoa, että, että ne katsovat pitkän tähtäyksen tai pitkän tähtäimen etujaan eivätkä tässä tilanteessa niin kuin lähde lyhytnäköisesti hakemaan tulosta tai voittoja . . .

Arja Juvonen:
Kyllähän tämä pandemia näytti sen, että vastuu loppujen lopuksi on julkisella sektorilla. Ja julkisen sektorin on kannettava huolta ja pidettävä huoli kansalaisista ja myös toimintavalmiudesta. Ja se, että hyvin monessa yksityisen sektorin esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon hoivapaikassa syntyi hätä siitä, että varusteita ollut tarpeeksi ja maskeja ei ollut riittävästi. Ja kyllä silloin julkisen sektorin on tultava ja oli tultava vastaan myös siihen, että että esimerkiksi maskeja luovutettiin ja sain itsekin yötä myöten hätähuudon yhdestä sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköstä, että apua, auta! Meillä ei ole maskin maskia ja me joudutaan täällä työskentelemään.

Ruotsinlaivojen matkustajamäärät ovat romahtaneet koronan takia. Pelkän rahdin kuljettaminen ei ole varustamoille kannattavaa. Varustamot saavat valtiolta väliaikaista tukea kymmeniä miljoonia euroja, jotta ne jatkavat liikennöintiä Suomen ja Ruotsin sekä Suomen ja Viron välillä.

MOT:
Matkustaja-alusten tukeminen kuvaa myös sitä, että yritykset eivät tee, eivät toimi omia liiketaloudellisia intressejään vastaan, vaan siihen tarvittiin riihikuivaa rahaa, että laivat pysy liikenteessä?
Antti Neimala:
Sillä erää kyllä, niiden pysyttäminen liikenteessä pelkästään rahdin kuljetuksia varten olisi ollut niin raskasta taloudellisesti, että siihen yritykset eivät eivät lähteneet.
MOT:
Miten Suomi olettaa ulkomaisten varustamoiden toimivan kriisitilanteissa?
Antti Neimala:
Oletetaan ulkomaalaisten varustamojen toimivan niin, että, että niiden niin kuin sopimukset yritysten kanssa tavarankuljetuksista toimivat siten, että ei synny ongelmia logistiikassa eikä, eikä myöskään huoltovarmuuden suhteen, että kyllä, kyllä tästä tietenkin lähdetään.
MOT:
Eli että tässä mielessä yritykset eivät kriisitilanteissa tunnistaisivatkaan omaa kotimaataan?
Antti Neimala:
No, nää on globaaleja logistiikkaketjuja, joista puhutaan ja silloin kaikkien intressissä on se, että ne eivät häiriydy kriisin aikoinakaan. Ei ole yritysten edun mukaista se, että ne niin kuin jättävät sopimuksensa toteuttamatta kriisin syntyessä ja kääntyisivät niin kuin sopimuskumppaneitaan vastaan tämmöisessä tilanteessa.

Antti Neimala:
. . . meidän koko huoltovarmuustoiminnan perusidea on siinä, että yritykset ja ja viranomaiset tekevät yhteistyötä ja huoltovarmuuden turvaamiseksi ja, ja toteuttamiseksi, ja näin ollen kun yrityksillä on oman logistiikkansa turvaamisen johdosta varastoja ja varastointia joka tapauksessa, niin siinä on ollut järkevää tehdä pitkälle vietyä yhteistyötä viranomaisten ja yritysten välillä. Tällä tällä logiikalla meillä niin kuin varmuusvarastointi on pelannut, ja se on pelannut erittäin hyvin.

Naantalin satama aamuseitsemältä.
Italialaisen Finnlines-varustamon Finnswan-lauttaa puretaan.
Arto Kossi ajaa Saksan rautatieyhtiön omistaman DB Schenkerin rekkaa.
Rekassa on lasti elintarvikkeita ruotsalaiselta valmistajalta.

Matka jatkuu kohti pääkaupunkiseutua.

Bo Österlund:
S-marketissa tai K-kaupassa käydessämme, niin tota noin ei ole ollut ei-oota, tulee appelsiinia, tulee sitä ja tulee tätä, mutta kaikki on siitä kuljetuksesta kiinni . . . jos esimerkiksi halutaan paprikatäytteisiä oliiveja, niin se ketjuhan on niin, että tilataan, poimitaan, kuljetetaan, ja sitten kun se laiva lähtee tai millä se tuleekaan, niin siihen on mennyt jo kuus viikkoa . . . kuljetusajat, niin ne voi olla yllättävän pitkiä.
:
Suomen huoltovarmuus on käytännössä Arto Kossin ja muiden kuljetus- ja varastotyöläisten varassa. Jos laivat eivät kulje tai rekat aja, kauppojen hyllyt alkavat tyhjentyä nopeasti.
Kossin Ruotsista tuomat pakasteet päätyvät S-ryhmän keskusvarastoon Sipooseen. Varasto modostaa suuren osan Suomen huoltovarmuudesta.

Sampo Päällysaho, SOK, päivittäistavarakaupan johtaja:
Kyllä meidän järjestelmä toimii Suomessa Suomen laajuisesti ja olennaistahan on oikeasti se, että me kyetään toimittamaan ne tuotteet etelästä pohjoiseen tai idästä länteen.

MOT:
Mihis tää on muuten menossa?
Sampo Päällysaho:
Tää on menossa Joutsenoon.
MOT:
S-market . . .
Sampo Päällysaho:
S-market Joutseno. Ja siinä on itse asiassa siellä on iso S-marketti, niin näkee että meillä on Joutsenoon menossa tästä, tästä ja tästä tuotteet.
MOT:
Kuinka moneen eri kauppaan täältä päivittäin lähtee?
Sampo Päällysaho:
No, meillä on yli tuhat myymälää ja käytännössä jokaiseen myymälään täältä tuotteita toimitetaan.
MOT:
Joka päivä?
Sampo Päällysaho:
Joka päivä.
MOT:
Eli tarkoittaako tää myös sitä, että myymälöissä ei ole silloin omia varastoja?
Sampo Päällysaho:
Myymälöistä löytyy isommista myymälöistä tietenkin vähän isommat varastot, pienemmistäkin myymälöistä löytyy sen verran, että kyetään yön aikainen kuorma hyvin vastaanottamaan ja purkamaan eteenpäin. Ja, ja toki sitten löytyy myös sesonkivarastoa . . .

S-ryhmän Sipoon-varasto on 300 000 neliöllään Suomen suurin rakennus. Varastoon mahtuisi noin 42 normaalikokoista jalkapallokenttää. Varastossa on tavaraa 20 000 eri nimikkeen verran.

MOT:
Tässä alakerrassa tapahtuu jotain . . .
Sampo Päällysaho:
Joo, just tässä kohdassa itse asiassa tapahtuu meillä myymäläkohtaisen rullakon pakkaaminen. . . . robotiikka tietää, että mitä tähän kyseiseen rullakkoon pitää pakata, ja tämä kyseinen rullakko lähtee sitten määränpäähän vielä tämän iltapäivän aikana jonnekin päin Suomea.
MOT:
Ja algoritmit ohjaa robotteja koko ajan optimoiden sitä, että mikä rullakko pakataan seuraavaksi?
Sampo Päällysaho:
Kyllä, juuri näin. Ja onhan se mielenkiintoista, että tossa pakkausalueella nähdään sitten myös se, että toimitaan toimitetaan pienemmän myymälän tuotteet, on se sitten Sale tai Alepa, toimitetaan S-markettien tuotteet ja Prismojen tuotteet.

Huoltovarmuuskeskuksen varmuusvarastot ovat salaisissa paikoissa. Keskus on julkaissut niistä vain kaksi valokuvaa.

Janne Känkänen:
. . . meillä ei ole mitään varajärjestelmää yhteiskunnassa, joka me voitais ottaa käyttöön, vaan paras tapa varmistaa kriisi- ja häiriönsietokykyä on nimenomaan nojata siihen elinkeinoelämän suorituskykyyn ja niihin, niihin kyvykkyyksiin ja toisaalta yhdistää se sitten hyvään, hyvään niin kuin viranomaistoimintaan ja yhteistyöhön.

Varastoissa on muutaman kuukauden kulutusta vastaavat määrä raakaöljyä, öljytuotteita, lääkkeitä, viljaa ja siemeniä. Sen sijaan varastoissa ei ole varsinaisia elintarvikkeita. MOT kertoo verkkojutussaan tarkemmin, mitä huoltovarmuusvarastoista löytyy.

Janne Känkänen:
. . . se, että varastoitaisiin niin kuin koko väestön tarpeisiin massiivisia määriä valmiita elintarvikkeita, niin, niin ei oo niin kuin tarkoituksenmukainen ratkaisu. Se on niin kuin jo ihan niiden pilaantuvuus, käyttöaikanäkökulmasta niin käytännössä aika, aika toimimatonta.

MOT:
Onko Suomessa oltu vähän naiiveja, kun on ajateltu että kriisin sattuessa hommataan lisää tarvikkeita ulkomailta?
Arja Juvonen:
Kyllä, kyllähän se on hyväuskoisuutta ollut ja sitä että ajatellaan, että sieltä ulkomailta sitten heti saadaan ostettua, mutta entäpä, jos ei olekaan mitään mitä myydä. Entäpä jos maat omat maat pitävät itse tuotteet ja tarvikkeet, niin silloin mitään ei saada.

MOT:
Onko se tosiaan liian kallista tai jotenkin muuten hankalaa, että että varmuusvarastoissa olis muutama hernekeittopurkki ja näkkileipäpaketti per kansalainen?
Antti Neimala:
No, kansalaisten osaltahan meillä itse asiassa on viestintäkampanjallakin kehotettu kansalaisia huolehtimaan itse kotitalouksien varautumisesta, on tämä kotivara 72 tuntia, jolla pyritään huolehtimaan siitä, että kansalaiset ymmärtävät olevansa osa huoltovarmuutta ja ja varaamaan koteihinsa elintarvikkeita, vettä, kolmen vuorokauden tarpeiksi. Mutta se ei tietenkään vastaa kysymykseen siitä, että pitäisikö niin kuin elintarvikkeita varastoida. Itse näen asian niin, että elintarvikkeiden laajempi varastointi olisi niin kallista ja logistisesti hankalaa, että on, on niin kuin tarkoituksenmukaisempaa, että raaka-aineiden saanti ja ja niin kuin siemenviljan saanti on turvattu ja tätä kautta elintarvikehuolto pystytään turvaamaan kaikissa olosuhteissa.
MOT:
Minkälaisesta kustannuserästä tässä puhuttais, onko sitä laskettu koskaan?
Antti Neimala:
En tiedä, että olisi laskettu enkä pysty sitä itse myöskään arvioimaan.

Huoltovarmuuskeskuksen tapaan kaupan keskusliikkeetkään eivät säilytä elintarvikkeita varastoissaan pahan päivän varalle. Ruuan saatavuus myös poikkeusoloissa edellyttää hankinta- ja kuljetusketjujen häiriötöntä toimintaa.

MOT:
Vois ajatella, että olis järkevää varastoida esim. hernekeittoa ja näkkileipää jonkin verran per kansalainen?
Sampo Päällysaho:
Niin kuin me nähtiin tossa keväällä näissä poikkeavissa kulutuskysyntäpiikeissä aidostikin, niin me tästä varastosta, omista aluevarastoista kuin myymälöistä kyettiin tuottamaan kulutuskysynnän mukaisesti tuotteita. Ja vastaavasti siinä kulutuskysyntäpiikissä suomalainen elintarviketuotantoteollisuus varsin ketterästi ja nopeasti kyllä kykeni meidän myyntikanavien kautta tuotteita edelleen kuluttajille tuottamaan.
MOT:
. . . jotenkin tuntuisi ainakin turvallisemmalta, jos tietäisi että jossain on meille kaikille ruokaa ja juomaa hätätilanteen varalta?
Sampo Päällysaho:
. . . elintarvikkeet on monessa kohdassa lyhyellä käyttöiällä olevia tuotteita, jolloin tietenkin aika luontaista on se, että meille on tärkeää, että me kyetään joka päivä täydentämään hyllyjä, joka päivä sitä kautta varmistamaan se tuotteiden saatavuus.

Bo Österlund:
. . . kyllä meillä pitäis olla, olla jollain tavalla tarve itse huolehtia siitä, että meillä on ainakin se ensimmäisen sadan metrin juoksun tavarat tallessa. Se jos pitää juosta enemmän, sit on tilanne, mutta nää pitää niin kuin ennakkoon miettiä, että mistä me saadaan.

Huoltovarmuudesta vastaava Huoltovarmuuskeskus on hyvin pieni laitos. Keskuksessa on 50 työntekijää, joista puolet erilaisia päälliköitä. Keskuksen yritysverkostoon kuuluu 1 500 yritystä, joiden kanssa se seuraa ja suunnittelee huoltovarmuutta.

MOT:
Onks se liian tylysti sanottu, että että tää suomalainen huoltovarmuusajattelu, jonka keskiössä on Huoltovarmuuskeskus, on tämmöinen niin kuin keskustelukerho, enemmän kuin että oikeasti käytännössä siis varaudutaan kriiseihin?
Janne Känkänen:
Käytännössä siellä varaudutaan kriiseihin, keskustellaan silloin, kun on kysymys siitä, että kuinka niihin kriisi- ja häiriötilanteisiin varaudutaan, niin se tietenkin edellyttää syvällistäkin keskustelua, mutta keskustelukerhosta missään tapauksessa ei ole kysymys.

MOT:
Riittääkö markkinoiden näkymätön käsi turvaamaan huoltovarmuuden?
Bo Österlund:
No, ei . . . lähtökohtahan on tietysti se, että kyllähän meillä pitää tää on vähän niin kuin jossain muissa yhteyksissä on tullut esille, että kun viis, viis ministeriötä tuota yhdessä johtaa, niin sehän tarkoittaa sitä, että ei kukaan johda. Ja siit tulee semmonen, että en mä tiennytkään, että te ette tehnyt, vaikka mä uskoin, että teidän olisi pitänyt tehdä. Tää on vähän sama juttu. Itsestään tää ei kulje.

Työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee parhaillaan hallituksen uutta päätöstä huoltovarmuuden tavoitteista. Päätös oli tarkoitus uusia vasta vuonna 2023, mutta koronaoppien seurauksena se tehdään nyt etuajassa. Perusmalliin eli valtion ja yritysten yhteistoimintaan ei todennäköisesti puututa. Sen sijaan pohdinnan kohteena ovat muiden muassa viranomaisten keskinäinen työnjako ja se, mitä varmuusvarastoissa tulevaisuudessa kannattaa pitää.

Janne Känkänen:
. . . me ollaan oltu hyvin tämmöisessä syvässä rauhantilassa kuitenkin hyvin pitkään, erityisesti huoltovarmuusnäkökulmasta. Ja nyt sitten tämä pandemia kieltämättä haastoi koko yhteiskunnan ja huoltovarmuusjärjestelmän ja sen kriisinsietokyvyn ja paljasti sieltä tietysti haavoittuvuuksia, joita on nyt sitten myöskin näiden oppien nojalla niin tarpeellista ja hyvä korjata.

MOT:
Onko oikein sanoa, että huoltovarmuus maksaa, mutta tätä laskua ei ole oikein haluttu maksaa?
Bo Österlund:
Joo’o, kyllä se on perusteltua sanoa näin, joo’o.