Maailmalla kehitellään uusia tapoja tuottaa esimerkiksi juustoa ja lihankaltaisia tuotteita geenimuuntelun avulla. Lupaavista käyttökohteista huolimatta geenimuuntelua vastustetaan. Lääkkeiden ja rokotteiden tuotannossa muuntelu on jo yleistä.
Edessä on iso mullistus ruoantuotannossa, jos geenimuunneltujen organismien (gmo) käyttö yleistyy.
Biotekniikan tohtori Lauri Reuterin mukaan eläintuotantoa tarvitaan vähemmän, kun lihaa ja juustoa – tai niiden kaltaisia elintarvikkeita – voidaan valmistaa mikrobien avulla.
– Mielenkiintoinen esimerkki on hampurilaispihvi, johon kypsän lihan maku on saatu siirtämällä hemoglobiinin kaltaista proteiinia koodaava geeni hiivaan. Tämä hiiva heitetään sellaisenaan pihvin sekaan, mikä tekee siitä lihan makuisen, Reuter kertoo.
Käytännössä pihvi tehdään kasvipohjaisista aineista, mutta se siis saadaan lihan makuiseksi geenimuunnellun hiivan avulla. Näin tehtyä kasvislihaa on jo myynnissä Yhdysvalloissa ja Aasiassa.
– Kuluttaja joutuu kiinnostavaan tilanteeseen: toinen hampurilaispihvi on tehty kuolleesta eläimestä ja sillä on valtava ympäristöjalanjälki. Toinen taas on kasvispihvi, jolla on merkittävästi pienemmät ympäristövaikutukset eikä sen vuoksi ole jouduttu tappamaan suurta nisäkästä, mutta se on geenimuunneltu, Reuter lisää.
Reuterin mukaan kansainvälisten kokemusten perusteella näyttää siltä, että tällaisissa tilanteissa kuluttajat ovat valmiita hyväksymään geenimuuntelun käytön.
Tulee juusto, joka oikeasti maistuu hyvälle ja vastaa ominaisuuksiltaan alkuperäistä, eläinperäistä juustoa.
Samantyyppinen valinta on todennäköisesti tulevaisuudessa edessä myös maitotuotteiden, kuten juustojen, suhteen.
Perfect Day -niminen yhdysvaltalaisyritys on tuomassa markkinoille juustoa, joka on tehty samoista maitoproteiineista kuin tavallinen juusto, mutta proteiinit on tuotettu mikrobeilla.
– Tulee juusto, joka oikeasti maistuu hyvälle ja vastaa ominaisuuksiltaan alkuperäistä, eläinperäistä juustoa. Se on kuitenkin tehty geenimuunneltujen mikrobien avulla ilman eläimiä, Reuter sanoo.
Kova vastustus hidastaa geenimuunnellun ruoan kehitystä
Vaikka kuulostaa hyvältä, että ruoan ympäristöjalanjälkeä voidaan tulevaisuudessa keventää, kaikki eivät suhtaudu geenimuunneltuihin ruokiin varauksetta.
Maailmalla jyllää voimakkaita geenimuuntelua vastustavia liikkeitä. Ne puhuvat ”Frankensteinin ruoasta”, mahdollisista turvallisuusriskeistä ja suuryritysten ylivallasta.
Tieteellisesti on melko laaja konsensus siitä, että esimerkiksi nykyisin käytössä olevat GM-kasvilajikkeet eivät aiheuta terveysriskiä. Lajikkeita syövät päivittäin miljoonat ihmiset – esimerkiksi Yhdysvalloissa jo yli 90 prosenttia maissista ja soijasta on geenimuunneltua.
Eniten geenimuunnellun ruoan maineeseen on vaikuttanut yksi yritys, Monsanto. Esiin ovat nousseet viljelijöiden taloudellinen ahdinko ja riippuvuus suuryrityksen tuottamista gm-viljelylajikkeista.
Geenimuuntelu on vähän niin kuin puukko: sitä voi käyttää murhaan tai ruoanvalmistukseen.
Negatiivisten otsikoiden keskellä helposti unohtuu, että geenimuuntelu on vain työkalu.
Helsingin yliopiston mikrobiologian professori Per Saris on tutkinut vuosikymmeniä elintarvikkeissa käytettäviä mikrobeja.
Hän myöntää, että yhden yrityksen epäeettinen toiminta on vaikuttanut paljon gm-kasvien maineeseen. Kokonaan menetelmää ei kuitenkaan pitäisi tuomita.
– Se on vähän niin kuin puukko: sitä voi käyttää murhaan tai ruoanvalmistukseen, toteaa professori Saris.
Sariksen mukaan yksi ongelma on, että nykyisin käytössä olevat gm-kasvit, kuten soija ja maissi, eivät tuo kuluttajille suoraan näkyvää hyötyä. Ei esimerkiksi ole vielä tarjolla gm-tomaattia, joka maistuisi paljon paremmalta ja säilyisi paremmin.
Toistaiseksi maailmalla on laajasti käytössä lähinnä kahden tyyppisiä gm-viljelykasveja. Niistä ovat hyötyneet lähinnä tuottajat. Bt-toksiinia eli hyönteismyrkkyä tuottavat kasvit hoitavat tuholaistorjunnan itse. Toiset kasvit on tehty vastustuskykyisiksi Round up -hyönteismyrkylle eli glyfosaatille.
Tulevaisuudessa geenimuuntelulla voisi muokata vaikka suolistomikrobeja
Mitä muuta tulevaisuus voisi tuoda tullessaan kuin lihaa tai juustoa, jotka on tuotettu soluviljelmillä?
Per Saris visioi, että voisi olla terveyttä edistäviä geenimuunneltuja suolistomikrobeja. Ne voisivat esimerkiksi vähentää suolistotulehduksia, vaikuttaa mielialaan tai auttaa lihavuuden hoidossa. Tällaisia jo tutkitaan.
Reuterin mukaan myös kasvinjalostuksessa voitaisiin saada paljon hyvää aikaiseksi, mikäli asenteet gmo:ta kohtaan muuttuisivat suopeammiksi.
– Voitaisiin tehdä kasveja, jotka kestävät tauteja, jolloin ei tarvittaisi torjunta-aineita. Tai kasveja, jotka kestävät muuttuvia ympäristön olosuhteita, kuten kuivuutta ja tulvia, tai jotka eivät allergisoi. Näitä samoja asioita pyrittäisiin jalostamaan muutoinkin, mutta niitä on vain hyvin vaikea tehdä, Reuter toteaa.
Voisi tulla gm-viljalajike, jossa gluteenia olisi muokattu niin, että se kävisi myös keliakiaa sairastaville.
Tutkijat ovat kehittäneet esimerkiksi perunaruttoa kestävän gm-perunalajikkeen, joka vähentäisi huomattavasti hävikkiä ja tehostaisi tuotantoa. Sitä ei ole saatu vastustuksen vuoksi käyttöön.
– Voisi myös tulla gm-viljalajike, jossa gluteenia olisi muokattu niin, että se kävisi myös keliakiaa sairastaville, Reuter toteaa.
Geenimuokkauksessa hyödynnetään bakteereissa ja viruksissa olevia luontaisia mekanismeja, joiden avulla perimää saadaan hallitusti muokattua. Tämä on huomattavasti nopeampaa ja tarkempaa kuin perinteinen jalostus, joka on usein hidasta ja sattumanvaraista.
Aikoinaan 1960-luvulla jalostuksessa esimerkiksi säteilytettiin kasvien siemeniä ja pyrittiin saamaan aikaan muutoksia perimässä. Kun sattumalta jossain kasvissa tapahtui suotuisa muutos, sen jalostamista jatkettiin.
Tällä tavoin on saatu kehitettyä muun muassa verigreipit sekä useat Suomessa käytössä olevat ruislajikkeet.
Gm-bakteerit ovat jo yleisesti käytössä lääketieteessä
Vaikka gmo-lyhenteestä tulee mieleen ruoka, geenimuunnellut organismit ovat paljon keskeisemmässä asemassa lääketieteessä ja teollisuudessa.
Ensimmäinen geenitekniikoiden käytännön sovellus saatiin markkinoille vuonna 1982, kun ihmisen insuliinin tuotanto alkoi E.coli -bakteerisoluissa.
Sen jälkeen diabeetikoiden tarvitsema insuliini voitiin tehdä huomattavasti helpommin. Aiemmin tuotantoon tarvittiin yli kaksi tuhatta kiloa sian teurasjätteitä, jotta saatiin noin 200 grammaa puhdasta insuliinia.
Koronavirusrokotteen kehittäminen on ollut todella nopeaa. Kun tekniikat ovat näin kehittyneitä, se käy äkkiä.
Nykyisin lukuisten muidenkin lääkkeiden tuotanto perustuu gm-mikrobien ja -soluviljelmien käyttöön.
Esimerkiksi kasvuhormonit, epo ja syöpähoidoissa käytettävät vasta-aineet tuotetaan gm-mikrobien avulla. Geenitekniikoiden ansiosta meillä on myös rokotteita koronavirusta vastaan.
– Koronavirusrokotteen kehittäminen on ollut todella nopeaa. Kun nämä tekniikat ovat näin kehittyneitä, se käy äkkiä. Ilman geenimuuntelua ja siihen liittyvää tekniikan kehitystä tämä ei olisi ollut mahdollista, Per Saris summaa.
Toimittaja: Mari Heikkilä
Kuuntele Tiedeykkönen:
Frankenfish? Maailman ensimmäinen elintarvikkeeksi hyväksytty eläin kasvaa Kanadassa. Katso Voiko tätä syödä? -sarjan jakso, jossa vieraillaan geenimuunnellun lohen kasvattamolla:
Lisää ohjelmasta
- Miksi ruokatottumusten muuttaminen on niin vaikeaa? Voit olla tietämättäsi supermaistaja, jumissa lapsuudenkodin ruokapöydässä tai lounasseurueen miellyttäjä
- Syömään! Yle Puhe kutsuu keskustelemaan ruoasta perjantaina 5.3.
- Voiko virtsaa juoda? Voiko ilmasta tehdä ruokaa? Testaa tietosi vedenkäytön ja viljelyn tulevaisuudesta
