Toipuva addikti, ylikomisario, A-klinikan toimitusjohtaja ja THL:n tutkimusprofessori kertovat tässä jutussa eriävät näkemyksensä siihen, pitäisikö huumeidenkäyttäjiä rangaista. Kaikilla heillä on kuitenkin yhteinen huoli: huumeisiin liittyvät ongelmat kasvavat ja jotain pitäisi tehdä pian.
Puoli vuotta sitten Toipuva addikti havahtui. Neljääkymmentä lähestyessään hän huomasi yhtäkkiä haluavansa niitä asioita, mitä oli aiemmin halveksunut: punaisen tuvan ja perunamaan, Volvon ja kultaisennoutajan, vaimon ja pari lasta.
Normaalin elämän ilman rikollisuutta ja laittomia päihteitä.
Mutta hän oli käyttänyt ja myynyt huumeita käytännössä koko elämänsä.
Käyttö alkoi 13-vuotiaana pilvenpoltolla. Jo parin vuoden sisään hän tienasi tonneja myymällä pilveä.
– Alkoi tulla rahaa enemmän kuin mitä normi teini-ikäisellä on käytettävissä. Joskus oli kymppitonni, minkä pystyi laittaa haisemaan vaatteisiin ja kenkiin, Toipuva addikti kertoo Docventuresin erikoishaastattelussa. Hän on tiistaina 16.3. kertomassa näkökulmiaan myös Docventuresin suorassa lähetyksessä ja esiintyy tässä jutussa nimettömänä suojellakseen henkilöllisyyttään.
15-vuotiaana Toipuva addikti käytti jo kovempia aineita. Hän sai potkut koulusta ja karkasi jatkuvasti lastenkodista.
– Olen vielä elossa siksi, etten koskaan käyttänyt suonensisäisiä. Kun olin 21-vuotias, 21 läheistä kaveriani oli kuollut heroiinin yliannostukseen.
Armeijan jälkeen hän teki erilaisia asiakaspalvelutöitä, myös omassa firmassaan. Kaikille työkeikoille, esimerkiksi lentokentälle, hän ei päässyt, koska hänellä oli merkintöjä käyttörikoksista. Samalla hän käytti ja myi huumeita.
23-vuotiaana Toipuva addikti tutustui ihmisiin, jotka toivat kokaiinia maahan. Sen myynnillä tienasi enemmän kuin muilla töillä. Ja tienesteillä pystyi käyttämään itsekin kokaiinia päivittäin.
– Eräänä talvipäivänä heräsin siihen, että neljä poliisia osoittivat minua aseella. Minut oli vasikoitu.
Seitsemän vuoden tuomiosta Toipuva addikti istui ensikertalaisena puolet. Kokaiinin myynti jatkui pienemmällä volyymilla, samoin käyttö. Asiakkaat olivat varakkaita ja kauppaa käytiin eritoten eliittipaikoissa.
Näkemänsä ja kokemansa perusteella Toipuva addikti on sitä mieltä, että huumeiden käytöstä rankaisemisesta pitäisi luopua. Suurimmat asia ovat haitat työelämässä ja leimaavuus, joka esti myös häntä vuosia hakeutumasta hoitoon.
– Pitkällä aikavälillä se [rangaistuksista luopuminen] vähentää stigmaa, ja ihmiset eivät leimaannu niin helposti käyttäjiksi tai narkomaaneiksi tai miksi ikinä.
Mahdollisessa kannabiksen laillistamisessa on hänestä hyviä puolia, etenkin jos kannabiksen myynti sen myötä päätyisi Alkon kaltaiselle monopolille. Silloin nuoret kokeilijat ja käyttäjät eivät kohtaisi katukauppaa ja ajautuisi siihen mukaan.
– Huonona puolena on se, että monet tutut ja minä itse olemme esimerkkejä siitä, että kannabis on porttihuume.
Niin. Keskustelu käy suomalaisessa(kin) yhteiskunnassa nyt kuumana. Pitääkö huumeiden käyttäjiä rangaista ja jos, niin kaikkiako ja kuinka rankasti? Vai pitäisikö huumeiden jopa olla laillisia?
Laillista vai ilman rangaistusta? – tsekkaa termit haltuun tästä
Nykyään huumeiden käyttö on Suomessa rangaistava rikos. Käyttörikos tarkoittaa sitä, että huumausaineen käytöstä tai pienien määrien hallussapidosta seuraa rangaistus. Se on yleensä sakkorangaistus, alaikäisten kohdalla vaihtoehtona on myös puhuttelu.
Nykyiselle huumepolitiikan linjalle on kolme vaihtoehtoa:
Depenalisointi
Käyttöä pidetään rikoksena, mutta rikosoikeudellisia rangaistuksia ei tavanomaisissa tapauksissa käytetä. Rekisterimerkintä poliisin tietojärjestelmään tulisi silti. Depenalisoinnilla voidaan joskus tarkoittaa säädettyjen seuraamusten lieventämistä.
Dekriminalisointi
Tästä tässä jutussa pääosin puhutaan. Käyttö ja pienten määrien hallussapito sallittaisiin luopumalla niiden rangaistavuudesta.
Laillistaminen
Tarkoittaisi huumeiden yleistä saatavuutta ja laillista jakelua. Jakelu voidaan järjestää vapaammilla ja rajoitetuimmilla malleilla, esimerkiksi saatavuutta voidaan rajoittaa kuten Suomessa alkoholin ja tupakan saatavuutta nykyään rajoitetaan.
Lähde: THL
Suomessa eduskunta käsittelee paraikaa kansalaisaloitetta kannabiksen laillistamisesta,
Kokonaisuus on kaikkea muuta kuin simppeli!
Kysyimme Toipuvan addiktin lisäksi kolmelta asiantuntijalta näkemystä aiheeseen. Kaikki heistä ovat huolissaan huumeiden käytön lisääntymisestä – etenkin nuorten parissa.
Kaikki heistä ovat yhtä mieltä siitä, että huumepolitiikka kaipaa muutoksia. Kaikilla heistä on selkeä mielipide käytön rankaisemisesta. Huumeiden laillistamista kukaan heistä ei puolla.
Siis: Pitäisikö huumeiden käytön rangaistavuudesta luopua?
Ei pitäisi, sanoo ylikomisario Kari Siivo Poliisihallituksesta.
– On suuri vaara, että häiriöt ja rikokset tulevat kasvamaan, jos rangaistavuudesta luovutaan kokonaan. Maailmalla on huonoja esimerkkejä siitä, että käyttö sallitaan, mutta hoitotoimenpiteisiin ei satsata, Kari Siivo sanoo.
Rangaistuksista luopuminen ei Siivon mukaan vähentäisi poliisin työtä, mutta vaikuttaisi poliisin mahdollisuuksiin puuttua huumeiden käyttöön.
– Tämä on ihan suoraa matematiikkaa siitä, mitä tulee poliisin tietoon. Se [huumeidenkäyttö] aiheuttaa erilaisia tilanteita, vahinkoja, onnettomuuksia ja rikoksia.
Huolenaiheita riittää. Poliisin tietoon tullut huumausainerikollisuus on kasvanut voimakkaasti viime vuosina: käyttörikosten määrä oli vuonna 2015 noin 15 000 ja viime vuonna 23 700.
Vuosina 2015–2019 alle 30-vuotiaiden osuus huumemyrkytyskuolemissa kasvoi 33 prosentista 49 prosenttiin.
Jos aiemmin epäiltyjen rikosten syynä oli alkoholi, nyt entistä useammin huumeet. Lue lisää Ylen jutusta Koukusta toiseen
Viime vuonna muutos näkyi selvästi rattijuopumistapauksissa. Päihtyneenä ajavista melkein puolet olivat huumeiden vaikutuksen alaisena, selviää Moottori-lehden selvityksestä.
On suuri vaara, että häiriöt ja rikokset tulevat kasvamaan, jos rangaistavuudesta luovutaan kokonaan.
Siivo korostaa, että poliisi ei aktiivisesti valvo huumeiden käyttöä, vaan käyttö tulee yleensä esiin muiden rikosten tai esimerkiksi järjestyshäiriöiden yhteydessä. Poliisi pyrkii valvomaan huumeiden myyntiä, välittämistä ja salakuljettamista.
Pelkkien rangaistusten jakelun sijaan poliisi pyrkii painottamaan ennaltaehkäisyä. Puhutaan toimenpiteiden porrastamisesta.
Esimerkiksi ensikertalaisten lasten käyttörikoksista seuraa puhuttelu, eikä välttämättä toisellakaan kerralla rangaistusta vaan syyttäjän järjestämä neuvottelu.
Sakkovaatimusten määrä käyttörikoksista laski poliisin tilastojen mukaan viime vuonna noin yhdeksän prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Hoitoonohjauksia on kirjattu moninkertaisesti aiempaan verrattuna, Siivo sanoo.
– Hoitoonohjausmahdollisuutta tarjotaan, siitä keskustellaan, mutta ketään siihen ei voi pakottaa, Siivo sanoo.
Käyttörikoksesta tulee kuitenkin aina merkintä poliisin tietojärjestelmiin, ja merkinnän vaikutuksesta työntekoon puhutaan paljon.
Lue laajasta jutusta, miten käyttörikos vaikutti Ylen kyselyyn vastanneiden elämään.
Kannattaa muistaa, että kyse on nimenomaan työnantajien ja oppilaitosten arviosta. Vaikka rangaistusta tai merkintää ei saisi, voi työpaikan tai opinto-oikeuden silti menettää huumeseulassa annetun positiivisen näytteen myötä.
Tulevaisuuden lisäksi yksi iso huoli kohdistuu siihen, uskaltavatko käyttäjät hakeutua hoitoon rangaistuksen pelossa.
– Poliisi ei millään muotoa ole hoidon esteenä. Poliisi ei kysele, kuka on hoidon kohteena, eikä sellaista tietoa voi saadakaan, Siivo sanoo.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Siivo vastaa: satsata hoitoon ja ennaltaehkäisyyn, lisätä voimavaroja viranomaisten yhteistyöhön ja siihen, että hoitoon ohjaaminen käy paremmin, ja ehkä jopa mahdollistaa hoitoon velvoittaminen. Kaikki tämä on kallista, mutta vielä kalliimmaksi tulee, jos ei tehdä mitään.
– Jos huumausaineiden käyttö saadaan ennalta estämisen ja muiden toimenpiteiden avulla lähestulkoon pysähtymään, sittenhän ei ole tarvetta rangaistuksillekaan, Siivo sanoo.
Siinä tietoa suoraan kentältä. Miltä aihe näyttää puolestaan päihdehoidon asiantuntijan näkökulmasta?
Kyllä. Käytön rangaistavuudesta pitäisi luopua, mutta varovasti ja harkiten, sanoo A-klinikka Oy:n toimitusjohtaja ja lääketieteellinen johtaja Kaarlo Simojoki.
– Rangaistavuuden poisto yksinään ei ole ratkaisu, jos ei samalla laiteta hoito- ja ennaltaehkäisyjärjestelmää kuntoon. Nyt ihmiset eivät pääse tarvittaessa matalalla kynnyksellä palvelujen piiriin, koska edes vaikeasti oireilevat eivät välttämättä pääse, Kaarlo Simojoki sanoo.
Hän painottaa, että hänellä ei ole tarjota kaiken huomioivaa ratkaisua monimutkaiseen vyyhtiin. Silti hän on hyvä asiantuntija arvioimaan asian vaikutuksia, sillä hän on työskennellyt päihdehoidon parissa 20 vuotta.
Kanta on selvä: nykytiedon ja tutkimuksen valossa käytön rangaistavuudesta pitää luopua. Vaikka se on pitkän aikavälin tavoite, keskustelu ja valmistautuminen täytyy aloittaa mahdollisimman pian.
Simojoen mukaan suurin hyöty kohdistuisi haavoittuvimmassa asemassa oleviin. Ihmisiin, joilla on vakavia ongelmia huumeiden käytön kanssa ja joita toistuvat käyttörikokset ja vankeusrangaistukset pitävät syrjäytymiskierteessä.
– Jos asia [huumeidenkäyttö] on laitonta ja siitä tulee rangaistus, mahdollistaako nykytilanne palvelujärjestelmän optimaalisen kehittämisen? Simojoki kysyy.
Esimerkiksi niin sanotut käyttöhuoneet voisivat ehkäistä huumekuolemia, mutta nykyinen lainsäädäntö ei mahdollista niiden käyttämistä. Käytöstä rangaistavuus taas ohjaa Simojoen mukaan ensisijaisesti rankaisemaan, kun hoitoon ohjaaminen jää toissijaiseksi ja hankalammaksi vaihtoehdoksi.
Jos emme tee asioita fiksusti ja ennakoiden, meillä voi olla monen vuoden päästä aikamoinen sekakäyttökulttuuri.
Ja sitten ovat vielä nuoret.
Pelkästä kokeilustakin poliisin järjestelmään jäävä merkintä voi vaikuttaa opiskeluun ja töihin ja siten mahdollisesti koko loppuelämään. Onko se oikein?
– Jossain vaiheessa riittävän moni keskiluokkainen vanhempi saattaa törmätä siihen, että oman lapsen tulevaisuuden suunnitelmat muuttuvat kannabiskäyttörikoksen takia. Silloin poliittinen paine saattaa kasvaa isoksi. Tyyppiesimerkki tästä on Kanada, jossa voitettiin vaalit, kun luvattiin laillistaa kannabis, Simojoki kertoo.
Jos muutos käy liian nopeasti, voi seurata yllättäviä haittoja.
Hallitusti tehty rangaistavuuden poisto voi Simojoen mukaan madaltaa kynnystä hankkia apua – etenkin varhaisessa vaiheessa, kun ongelmia on vielä vähän ja menetettävää paljon.
– Häpeä ja arvottomuus ovat keskeisiä tunteita, joita ihmiset ovat päihdekäyttäjinä nostaneet esille kliinisen urani aikana. Ihminen saattaa tehdä huonompia valintoja, koska ajattelee ettei hänellä ole väliä, Simojoki sanoo.
Simojoki uskoo, että rangaistavuuden poisto ohjaisi julkista järjestelmää toiseen suuntaan.
– Että tämä ei olekaan rangaistavaa, nyt tähän pitää oikeasti tarttua, ihmistä pitää hoitaa ja kohdella arvostavasti.
Eli asenteet muuttuisivat – mutta pitkän ajan kanssa. Ehkä 2050-luvulla päihteiden käyttöön voitaisiin suhtautua enemmän terveydellisenä, hoidollisena ja sosiaalisena kuin rikosoikeudellisena ongelmana.
Simojoki sanoo, että Suomessa "loppupeleissä hoidetaan hirveän vähän päihteidenkäyttäjiä", ja keskimäärin palveluiden piiriin tullaan vasta, kun ongelmat ovat pitkällä. On poliittinen valinta, satsataanko palveluihin.
Entä jos rangaistavuutta ei poisteta?
– Jos emme tee asioita fiksusti ja ennakoiden, meillä voi olla monen vuoden päästä aikamoinen sekakäyttökulttuuri, Simojoki arvioi ja viittaa erityisesti kannabiksen ja alkoholin yhteiskäyttöön.
Erilaisia esimerkkejä maailmalta tosiaan on:
Portugalissa käytöstä rankaisemisesta on luovuttu jo 20 vuotta sitten ja tulokset ovat olleet hyviä. Huumeita käyttäviä ryhdyttiin kohtelemaan rikollisten sijaan sairaina ja nyt heikoimmassa osassa olevia on pystytty auttamaan.
Norja miettii ensimmäisenä Pohjoismaana luopuvansa käytön rangaistavuudesta. Huumepolitiikan muutosta tutkinut ryhmä julkaisi aiheesta raportin otsikolla ”Huumereformi – rankaisemisesta auttamiseen”.
Samalla asiantuntijat nostavat esille myös negatiivisia esimerkkejä esimerkiksi Yhdysvalloista, jossa jotkin osavaltiot kuten Colorado ovat vapauttaneet kannabiksen kaupan nopeasti ja ilman tukitoimia.
Annetaan vielä puheenvuoro väestön terveyttä ja hyvinvointia ylhäisimmällä tasolla valvovalle THL:lle.
Kyllä. Rangaistavuudesta pitää luopua, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen.
– Rangaistus ei näyttäisi kovin paljon estävän ihmisiä käyttämästä huumeita. Jos ajattelee, että lähes puolet ikäluokasta nykyisin kokeilee näitä aineita, rangaistus on aika tehoton väline. Sillä voi olla ihan satunnaisiinkin käyttäjiin aika vahvoja seurauksia, Pekka Hakkarainen sanoo.
Hakkaraisen mukaan rangaistukset eivät myöskään yleensä auta käyttäjää, jolle ongelmia on jo kasaantunut.
– Ehkä enemmänkin johtaa siihen, että käyttöä piilotellaan ja pyritään salaamaan. Taloudelliset seuraamukset saattavat vaikeuttaa ennestään hankalaa taloustilannetta. Se vahvistaa stigmaa yhteiskunnan laidoilla ja ulkopuolella olemisesta.
Kolikon toisella puolella on isojakin hyötyjä, jos piilottelun sijaan käyttäjiä saadaan aiemmin tuen piiriin. Tällä voitaisiin vähentää monenlaisia huumeiden käytön haittoja, esimerkiksi kuolemia. Huumeiden käytöstä johtuvat kuolemat kun tapahtuvat tyypillisesti palvelujärjestelmän ulkopuolella.
– Koska ongelmakäyttäjät kuluttavat huumeista suurimman osan, heidän auttamisellaan voisi olla positiivinen vaikutus siihen, että kysyntä markkinoilla laskisi. Jos saisimme ihmiset aiemmin tuen piiriin, se rauhoittaisi julkista katukuvaa ja häiriöt vähenisivät.
Aiemmin mainittujen käyttötilojen lisäksi nykyinen lainsäädäntö tekee hankalaksi esimerkiksi ainetunnistuksen tarjoamisen.
Sitä on menestyksekkäästi käytetty Isossa-Britanniassa festivaaleilla. Kun ihmiset saavat tietää, mitä heidän ostamansa aineet oikeasti pitävät sisällään, he eivät usein haluakaan käyttää niitä.
Koska ongelmakäyttäjät kuluttavat huumeista suurimman osan, heidän auttamisellaan voisi olla positiivinen vaikutus siihen, että kysyntä markkinoilla laskisi. Jos saisimme ihmiset aiemmin tuen piiriin, se rauhoittaisi julkista katukuvaa ja häiriöt vähenisivät.
Vaikka huumeiden käyttö ei enää olisi rikos, voitaisiin käyttöä ja haittoja rajoittaa monilla muilla tavoin, Hakkarainen sanoo.
Aivan kuten alkoholinkin kanssa.
Nykyhetken trendi on Hakkaraisen mukaan huolestuttava sekä käytön yleisyyden että haittojen kannalta. Ilman rangaistavuuden poistoa tilanne tuskin tulee parantumaan.
Nähtäväksi jää, millainen vaikutus koronapandemialla on huumeidenkäyttöön.
– Päihteet ovat yksi asia, mihin voidaan turvautua, kun on kovin epävarmaa.
Jos huumeiden käytön rangaistavuudesta luovuttaisiin, miltä tilanne mahdollisesti näyttäisi muutaman vuosikymmenen päästä vuonna 2050?
– Suhde aineisiin olisi vähemmän dramaattinen ja vähemmän stigmatisoiva. Ihmisillä olisi valmius pyytää apua ja tukea aikaisemmin. Se tekisi palvelujärjestelmälle helpommaksi ottaa asian puheeksi.
Pelkkä rangaistavuuden poistaminen ei kuitenkaan auta. Kuten muutkin haastateltavat, Hakkarainen sanoo aivan keskeistä olevan, että samalla satsataan palvelujärjestelmään ja sen kykyyn tarjota apua – myös etukäteen.
– Ajattelutapojen muutoksiin tarvitaan paljon keskustelua ja julkista debattia, jotta saataisiin koko yhteiskunnan asenneilmapiiriä toiseen asentoon. Sellaista demystifiointia.
Niin, tätähän voi jokainen miettiä omalla kohdallaan: mitä ajattelet nähdessäsi jonkun, joka kärsii huumeriippuvuudesta? Muuttuuko oma ajatus, jos tämä ihminen on 17-vuotias tai 21-vuotias? Tai jopa 40-vuotias?
Huumeiden käyttäminen ja ongelmakäyttö ovat huolestuttavan yleisiä – millainen suhtautuminen siihen auttaisi parhaiten? Pitäisikö yksittäisten ihmisten mielipiteen huumeidenkäyttäjistä ylipäätään ohjata sitä, miten yhteiskunta päihdeongelmiin yrittää puuttua?
THL:ää lainataksemme: Huumeiden käytön tuomittavuus on eri kysymys kuin se, mitkä ovat hyviä ja mitkä huonoja keinoja hallita päihdeongelmia politiikan ja lainsäädännön avulla.
Miten huumeista irtautuminen sitten onnistuu nykyisellään? Toipuva addikti kertoo oman kokemuksensa – ja ajatuksia huumeidenkäyttäjän leimasta.
Kiitollinen. Se sana kuvaa Toipuvan addiktin olotilaa parhaiten nyt, puoli vuotta lopettamispäätöksen jälkeen.
– Ja vielä on pitkä pätkä jäljellä. Olen todella onnellinen siitä – ja harvoin sanon näin – että asun Suomessa ja siitä, että sain juuri sen hoitopolun, jonka itse halusin. Tosi moni ei saa.
Toipuva addikti kertoo päättäneensä itse hakeutua päihdepolille. Hän uskoo kaiken menneen niin hyvin siksi, että hän oli tulossa "katkolle" ensimmäistä kertaa, omasta halustaan ja suhteellisen hyvässä kunnossa.
Hänelle itselleen askel oli valtava.
– En ole koskaan aikaisemmin kenellekään tunnustanut sitä, että minulla on päihdeongelma.
Hoitoon hakeutuminen pelotti: mitä ihmiset ajattelevat hänestä nyt ja tulevaisuudessa? Miten irrottautuminen rikollisesta maailmasta onnistuu?
Mutta irroittautuminen on mennyt hyvin.
– Kaikki, myös mun oma lääkäri terveyskeskuksessa, ovat sanoneet, että helvetin rohkea veto ja tsemppiä.
Jos huumeiden käytön rangaistavuus päätetään poistaa, Toipuva addikti painottaa, että halukkaat pitää voida ohjata mahdollisimman nopeasti mahdollisimman hyvään hoitoon.
Jos kaikki saadaan toipumisohjelman ja vertaistuen pariin, niin kukaan ei koskaan ole toivoton tapaus. Minun näkökulmasta kaikilla on mahdollisuus raitistua, jos he vaan itse haluavat sitä.
Katkolla Toipuva addikti näki, että halutun hoitopolun saaminen on vaikeaa. On ihmisiä, jotka ovat katkolla viidettä tai viidettätoista kertaa ja hoidot ovat kalliita. Toipuva addikti kertoo ymmärtävänsä, että nyt kun paikkoja ei ole kaikille, ne annetaan niille, joissa nähdään toivoa, ja "muut laitetaan takaisin kadulle".
– Jos kaikki saadaan toipumisohjelman ja vertaistuen pariin, niin kukaan ei koskaan ole toivoton tapaus. Minun näkökulmasta kaikilla on mahdollisuus raitistua, jos he vaan itse haluavat sitä.
Nyt Toipuva addikti on hyvässä kunnossa ja hoidossa, arkirutiinit sujuvat ongelmitta. Syy onnistumiseen on Toipuva addiktin mukaan vertaistukiryhmillä, tukihenkilöllä ja toipumisohjelmalla, jota hän noudattaa.
Tukihenkilö vastaa puhelimeen mihin aikaan vain, oli kyse sydänsuruista tai mistä tahansa vaikeuksista.
– Harvalla normaalissa maailmassakaan on sellaista ihmistä.
Yhteiskunnan tuomitseva asenne on silti syy siihen, että Toipuva addikti hakeutui hoitoon vasta nyt. Eikä koskaan esimerkiksi lääkärissä kertonut huumeongelmastaan.
Entä mitkä ovat Toipuvan addiktin ajatukset siitä, että hänen rikosrekisterissään on merkintä menneisyydestä, tai siitä, että tieto riippuvuudesta seuraa hänen terveystiedoissaan?
Ristiriitaiset, hän vastaa. Ei tietenkään tunnu mukavalta ajatella, että hänet saatetaan tulla tulevaisuudessa lokeroimaan "narkkariksi" – vaikka hän kyllä ymmärtääkin, mistä tietynlaiset ennakkoasenteet kumpuavat.
– Alan pikkuhiljaa olla sinut sen asian kanssa, että olen addikti. Se on sairaus, jota ei voi koskaan poistaa, mutta sitä voidaan hoitaa.
Docventuresin erikoislähetys tiistaina 16.3. klo 21 alkaen Yle TV2 ja Areena. Illan dokkarina nähdään Lost Boys. Klitsussa keskustelemassa THL:n tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen, Diakonissalaitoksen Hoiva-päihdepalveluiden johtaja Pirjetta Salomäki ja toipuva addikti. Chat laulaa koko illan tutussa osoitteessa chat.yle.fi.
Lost Boys on osa 15.3.-28.3. pidettävää Yle Areenan Dokkarifestivaalia. Koko ohjelmiston näet täältä!
