Dialogi vahvistaa työyhteisöiden päätöksentekoa, kirjoittaa Valtaamon Elina Henttonen kolumnissaan.
”Tosi kivaa, mutta mistä me otetaan aika tälle?”
Tämä kysymys herää usein, kun keskustelen työyhteisöissä dialogin tarpeesta. Rakentava ja tasavertainen keskustelu houkuttaa, mutta se vaatii myös aikaa ja tilaa. Kiireessä on vaikea aidosti kohdata ja kuulla toista ihmistä.
Ja kiirehän meillä on. Nopeatempoisessa työelämässä korostetaan selkeitä tavoitteita, tehokasta työskentelyä ja ratkaisukeskeisyyttä. Päällekkäiset työtehtävät, jatkuva kokousputki ja suuret asiakasmäärät juoksuttavat ammattilaisia arjessa. Samaan aikaan valtaosa työyhteisöjen ongelmista kiteytyy vuorovaikutukseen: sen puutteeseen, laatuun tai hierarkkisuuteen.
Voi tuntua hämmentävältä varata kaksi tuntia kiireisten ihmisten aikaa keskusteluun, jonka tavoitteena ei ole ratkaista mitään. Erilaisissa työyhteisöissä ohjaamissani dialogeissa ihmiset kuitenkin yllättyvät kerta toisensa jälkeen. Ymmärrystä lisäävään dialogiin asettuminen palkitsee, ja niissä päästään usein pidemmälle kuin tiukan agendan mukaan vedetyissä palavereissa.
Dialogi vahvistaa myös työyhteisöiden päätöksentekoa, sillä hyvät päätökset vaativat pohjakseen laaja-alaista ymmärrystä. Ymmärryksen lisäämisen näkökulmasta näkökenttä kapenee, jos ratkaisuihin pyritään liian varhain. Voi olla, että asioita tehdään oikein ja tehokkaasti, mutta tehdäänkö oikeita asioita? Oikeiden asioiden löytäminen vaatii avointa keskustelua eri tulokulmista erilaisten ihmisten kanssa.
Dialogissa ihmiset kuvainnollisesti ja konkreettisesti kääntyvät toistensa puoleen. Tila, aika ja rauha kohdata kollegat kokonaisina ihmisinä ravitsee mieltä ja vahvistaa luottamusta. Etätyön aikana tällaisia kohtaamisia kaivataan entistä kipeämmin. Työhyvinvoinnin ja työn mielekkyyden näkökulmasta etätyössäkin tarvitaan hetkiä, joissa pysähdytään toisten ja yhteisten asioiden äärelle ilman jatkuvaa suorittamisen ja aikaansaamisen painetta.
Vuorovaikutuksessa laatu voittaa määrän, mutta keskustelutaidoissa harjaantuminen ja rakentava keskustelu vaativat myös aikaa. On opittava virittäytymään yhteiselle taajuudelle, olemaan läsnä, kuuntelemaan ja kuulemaan. On harjoiteltava pysähtymistä, kysymysten esittämistä ja oletuksista luopumista. On kohdattava erilaisia näkökulmia, kokemuksia ja joskus myös ristiriitoja. On kunnioitettava, vaikkei olisikaan samaa mieltä.
Harjoitus tekee mestarin, myös keskustelussa. Parhaimmillaan kohtaamiset rakentavassa keskustelussa mahdollistavat yhdessä ajattelua ja uusia oivalluksia. Ja se, jos mikä, tekee lopulta työstäkin vaikuttavaa.
Elina Henttonen, KTT
Valtaamo Oy kouluttaa ja ohjaa työyhteisöjä vuorovaikutuksessa, työhyvinvoinnissa ja työn mielekkyydessä.
Valtaamo on mukana Hyvin sanottu -hankkeessa.
