Hyppää pääsisältöön

Koronalevylle mahtuu muutakin kuin yksinäisyys

Nyt kun koronapandemia on kestänyt yli vuoden, se alkaa näkyä jopa uusien taidemusiikkilevyjen kansikuvissa, joissa muusikko hymyilee maskin takaa. Alttoviulisti Hiyoli Togawan uusi koronalevy Songs of Solitude on onnistunut esimerkki tästä kollektiivisesta taideterapiasta - se käsittelee sosiaalista etäisyyttä sekä ajankohtaisesti että ikiaikaisesti ja sisältää melankolian lisäksi myös toivoa ja huumoria.

Hiyoli Togawa: Songs of Solitude
Hiyoli Togawa: Songs of Solitude Uudet levyt

Saksalais-japanilainen Togawa on toimen henkilö. Heti ensimmäisen lockdownin aikaan viime keväänä hän tilasi yhdeltätoista säveltäjältä teokset, joiden oli määrä käsitellä elämää ja työtä koronaviruksen aikana ja kiteyttää eristäytyminen musiikiksi. Tilausteosten väliin Togawa valikoi ikiaikaisempaa soolomeditaatiomusiikkia eli Bachia, ja ohjelmisto BISin levylle olikin valmis.

Alttoviulistin soololevy on konseptina kuin koronaterapiaksi tehty. Yleensä alttoviulun täydentää harmoniaa tai sulautuu suureen jousistoon, mutta poikkeusaikana se joutuu kohtaamaan oman itsensä ja omat mahdollisuutensa. Tätä konseptia tilausteokset täydentävät herkullisesti ja yllättävän monipuolisesti. Gabriel Prokofievin Gabriel Prokofievin Five impressions of self-isolation on alaotsikoitaan myöten yksinäisyyden, eristäytymisen ja turhautumisen musiikkia, ja muun muassa José Serebrier, Tigran Mansurian ja Federico Gardella ovat säveltäneet tyypillisen melankoliset valituslaulut.

Mutta Kalevi Ahon kappaleessa Am Horizont alttoviulisti löytää itsestään uutta seuraa soittamalla kaksi ääntä ja laulamalla kolmannen, ja John Powellin Perfect Time for a Spring Cleaning rakentaa päällekkäisäänityksillä peräänantamattoman toiveikasta joukkovoimaa. Myös Bach-välikkeet pitävät tunnelman vaihtelevana ja varovaisen toiveikkaana.

Hiyoli Togawa on erinomainen alttoviulisti, joka saa laveat melodiat hehkumaan lämpöä, mutta levyssä on paljon myös hiomatonta pintaa. Ahon laulustemma on enemmän ihmisääntä kuin harmoniaa ja kaikkineen soitto tuntuu levottomalta tunnustelulta, kun tuoreet teokset eivät ole konserttiesitysten myötä asettuneet uomiinsa. Tämä ei kuitenkaan haittaa levyn tehoa ja tarkoitusta, pikemminkin päin vastoin. Nopeasti tehdyt pikkukappaleet ja niiden tulkinnat tuntuvat tarttuvan juuri tähän, tärkeään hetkeen maailmassa. Sellaisia levyjä syntyy harvoin, ja siksi Hiyoli Togawan Songs of Solitude kannattaa kuunnella juuri nyt.

"Songs of Solitude", säv. Hosokawa, J.S. Bach, Doderer, Serebrier, Mansurian, Oshima, Aho, Powell, Spinei, Samuel, G. Prokofjev, Gardella. - Hiyoli Togawa, alrttoviulu. (BIS-2533)

Kuuntele Uudet levyt 18.3.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Myöhäisromantiikkaa ja tasa-arvoa kokonaisvaltaisella laadulla

    Levyarvostelu

    Viulisti Eriikka Maalismaan ja pianisti Emil Holmströmin uutuuslevy upottaa minut vielä syvemmälle romantiikkaan kuin heidän edellinen, tunteiden myllertämisestä Emma-palkittu Schumann-levynsä. Periodiromantiikkaan hurahtanut duo jatkaa tunneilmaisuaan suolikielisellä viululla ja vuoden 1882 Bösendorferilla, mutta musiikki on aivan romantiikan lopusta. Richard Straussin ja Amy Beachin sonaatit osallistuvat taidemusiikin tasa-arvokeskusteluun, mutta miten, sen saa kuulija päättää.

  • Tarkkapiirtoiset eleet, huokoiset taustat

    Levyarvostelu

    Suomalaistaustainen Ondine-yhtiö on alkanut syventyä Baltian taidemusiikkiin myös historiallisesti. Viime syksynä ihastuin levyyn, jolla Ondine esitteli kanadanlatvialaisen Talivaldis Keninšin lakonisen kirkasta musiikkia. Nyt kuva tästä vuonna 2008 kuolleesta, omaäänisestä impressionisti-modernistista täydentyy kahdella sinfonialla, jotka Keninš sävelsi 1970-luvulla uudessa kotimaassaan Kanadassa.

  • Kolmen levyn kommenttiraita Brandenburgilaisille

    Levyarvostelu

    Vuonna 2001 kapellimestari Thomas Dausgaard ja Ruotsalainen kamariorkesteri alkoivat tilata nykysäveltäjiltä sisarteoksia Johann Sebastian Bachin Brandenburgilaisille konsertoille. Kahden vuosikymmenen projekti on nyt pakattu tripla-CD:lle, jonka hauskuus kumpuaa Brandenburgilaisten konserttojen rikkaista kokoonpanoista ja nykymusiikin vapaudesta.

  • Nico Muhlyn kimmoisuus sopii Pekka Kuusistolle

    Levyarvostelu

    Pari vuotta sitten Pekka Kuusisto aloitti Norjalaisen kamariorkesterin vierailijana. Suhde on kehittynyt niin, että tällä kaudella hän jatkaa taiteellisena johtajana. Kuusiston ja norjalaisten yhteinen debyyttilevy paljastaa, että suhteen kiihkeys perustuu rohkealle rosolle. Nico Muhlyn intensiivinen viulukonsertto Shrink sopii esittäjilleen kuin nenä päähän ja saa äärimmäisen tiiviin tulkinnan, kun taas Philip Glassin minimalismi ei raikastu edes Kuusiston taikakosketuksesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua