Hyppää pääsisältöön

Koronalevylle mahtuu muutakin kuin yksinäisyys

Nyt kun koronapandemia on kestänyt yli vuoden, se alkaa näkyä jopa uusien taidemusiikkilevyjen kansikuvissa, joissa muusikko hymyilee maskin takaa. Alttoviulisti Hiyoli Togawan uusi koronalevy Songs of Solitude on onnistunut esimerkki tästä kollektiivisesta taideterapiasta - se käsittelee sosiaalista etäisyyttä sekä ajankohtaisesti että ikiaikaisesti ja sisältää melankolian lisäksi myös toivoa ja huumoria.

Hiyoli Togawa: Songs of Solitude
Hiyoli Togawa: Songs of Solitude Uudet levyt

Saksalais-japanilainen Togawa on toimen henkilö. Heti ensimmäisen lockdownin aikaan viime keväänä hän tilasi yhdeltätoista säveltäjältä teokset, joiden oli määrä käsitellä elämää ja työtä koronaviruksen aikana ja kiteyttää eristäytyminen musiikiksi. Tilausteosten väliin Togawa valikoi ikiaikaisempaa soolomeditaatiomusiikkia eli Bachia, ja ohjelmisto BISin levylle olikin valmis.

Alttoviulistin soololevy on konseptina kuin koronaterapiaksi tehty. Yleensä alttoviulun täydentää harmoniaa tai sulautuu suureen jousistoon, mutta poikkeusaikana se joutuu kohtaamaan oman itsensä ja omat mahdollisuutensa. Tätä konseptia tilausteokset täydentävät herkullisesti ja yllättävän monipuolisesti. Gabriel Prokofievin Gabriel Prokofievin Five impressions of self-isolation on alaotsikoitaan myöten yksinäisyyden, eristäytymisen ja turhautumisen musiikkia, ja muun muassa José Serebrier, Tigran Mansurian ja Federico Gardella ovat säveltäneet tyypillisen melankoliset valituslaulut.

Mutta Kalevi Ahon kappaleessa Am Horizont alttoviulisti löytää itsestään uutta seuraa soittamalla kaksi ääntä ja laulamalla kolmannen, ja John Powellin Perfect Time for a Spring Cleaning rakentaa päällekkäisäänityksillä peräänantamattoman toiveikasta joukkovoimaa. Myös Bach-välikkeet pitävät tunnelman vaihtelevana ja varovaisen toiveikkaana.

Hiyoli Togawa on erinomainen alttoviulisti, joka saa laveat melodiat hehkumaan lämpöä, mutta levyssä on paljon myös hiomatonta pintaa. Ahon laulustemma on enemmän ihmisääntä kuin harmoniaa ja kaikkineen soitto tuntuu levottomalta tunnustelulta, kun tuoreet teokset eivät ole konserttiesitysten myötä asettuneet uomiinsa. Tämä ei kuitenkaan haittaa levyn tehoa ja tarkoitusta, pikemminkin päin vastoin. Nopeasti tehdyt pikkukappaleet ja niiden tulkinnat tuntuvat tarttuvan juuri tähän, tärkeään hetkeen maailmassa. Sellaisia levyjä syntyy harvoin, ja siksi Hiyoli Togawan Songs of Solitude kannattaa kuunnella juuri nyt.

"Songs of Solitude", säv. Hosokawa, J.S. Bach, Doderer, Serebrier, Mansurian, Oshima, Aho, Powell, Spinei, Samuel, G. Prokofjev, Gardella. - Hiyoli Togawa, alrttoviulu. (BIS-2533)

Kuuntele Uudet levyt 18.3.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Silvestrov vastustaa sotaa hiljaisella hellyydellä

    Levyarvostelu

    Ukrainalainen seniorisäveltäjä Valentin Silvestrov on tällä hetkellä soitetumpi kuin koskaan, mutta syy on murheellinen: sota. Ukrainan sodan takia myös ECM-yhtiö on nyt julkaissut kuuden vuoden takaisen levytyksen Silvestrovin teoksesta Maidan 2014. Levy vastustaa sotaa ja puolustaa Ukrainaa hiljaisen hellällä, pienimuotoisella musiikilla. Siksi se tuntuu totuudelta keskellä uhkia, toiveita ja propagandaa.

  • Bram van Sambeek ratkoo fagotti-Bachia pätevästi

    Levyarvostelu

    Fagotisti Bram van Sambeek soitti itsestään ilmiön edellisellä Orbi-levyllään, jolla hän versioi hevi-klassikoita varsin erikoisen yhtyeen kera. Tuoreella Bach-julkaisulla van Sambeek palaa yksinään taidemusiikin helmoihin, mutta meno vähintään yhtä kiihkeää, tanssillista ja omapäistäkin. Soolopuhaltajien sammumattomaan Bach-janoon on nimittäin tarjolla peräti kolme erilaista mutta pätevää ratkaisua.

  • Bachin soolosellosarjat paljastavat käyrätorvesta uusia puolia - muttei toisinpäin

    Levyarvostelu

    Jukka Harju piipahtelee RSO:n soolokäyrätorven paikalta solistin ja kamarimuusikon tehtävissä säännöllisesti, mutta harvoin hän joutuu luottamaan osaamiseensa niin yksin kuin Alban uutuuslevyllä, jolla Harju soittaa kolme Johann Sebastian Bachin soolosellosarjaa. Ikonisen ja kevyesti moniäänisen sello-ohjelmiston versiointi vaatii sekä taiteellisten että soittoteknisten ratkaisujen löytämistä käyrätorven mukavuusalueen ulkopuolelta - mutta Jukka Harjun tapauksessa siitä seuraa hyviä asioita ainakin käyrätorvelle jos ei Bachille.

  • Onko Martinaitytėn sointipintaminimalismi saanut sokerikuorrutuksen?

    Levyarvostelu

    Viime vuonna lumouduin taas yhdestä levy-yhtiö Ondinen poimimasta baltialaisesta säveltäjästä. Žibuoklė Martinaitytėn orkesteriteosten hitaat, plastiset ja sointipintavetoiset prosessit tuntuivat raikkailta ja mielekkäiltä siinä trendikkäässä musiikkivirrassa, jota kutsun diatoniseksi mystiseksi minimalismiksi. Nyt Ondine on julkaissut seuraavan annoksen tätä amerikkalaistunutta liettualaissäveltäjää, ja kun sinfoniaorkesteri on typistynyt jousiksi, rikkaat sointipinnat ovat paikoin typistyneet sokerikuorrutukseksi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua