Hyppää pääsisältöön

Liettualainen kansallisromantiikka soi raikkaasti

Vuonna 1884 syntynyt Jurgis Karnavičius oli liettualainen kansallisromantikko, mutta minun suomalaiseen korvaani hän ei kuulosta kansalliselta. Tämä on hyvä syy kuunnella tuntemattomien kansallisromantikkojen musiikkia - se paljastaa, että kansallisuus musiikissa on kulttuurinen konstruktio eikä mitattava suure. Toinen hyvä syy kuunnella Karnavičiuksen musiikkia on Vilnan jousikvartetin uusi levy, jolla hänen varhaiset jousikvartettonsa kuulostavat hiotuilta ja raikkailta.

Jurgis Karnavicius: String Quartets Nos. 1 & 2
Jurgis Karnavicius: String Quartets Nos. 1 & 2 Uudet levyt

Jurgis Karnavičiusta ei pidä sekoittaa hänen poikaansa, joka myös oli Jurgis ja muusikko, eikä pojanpoikaan, joka hänkin on Jurgis ja muusikko. Mutta ennen kuin Liettuaan saattoi perustaa musiikkisuvun, ensimmäisen Jurgiksen piti käydä Pietarissa opiskelemassa. Uutuuslevyn kaksi jousikvartettoa ovat ajalta, jolloin Karnavičius vaikutti Leningradin konservatoriossa. Teokset ovat ajan myöhäisromantiikkaan verrattuna kevyitä, sointuisia ja linjakkaita, ja niiden vilpitön, kansanomainen sävy kuulostaa minusta yleiseurooppalaiselta, vaikka liettualainen varmasti kuulee seassa nimenomaan liettualaisia piirteitä, mitä ne ovatkaan.

Toisen jousikvartettonsa Karnavičius sävelsi vuonna 1917 jouduttuaan saksalaisten sotavangiksi. Teos on täynnä hiljaista, kaunista ja taiten rakennettua melankoliaa, mutta tumma paatos loistaa poissaolollaan, mikä on mainiota vaihtelua ajan perusohjelmistoon. Siksi uskon, että Karnavičius olisi tervetullut lisä myös suomalaisten jousikvartettien konserttiohjelmiin, vaikkei aiheutakaan suuria ahaa-elämyksiä.

Vilnan jousikvartetti paljastuu ainakin kotikentällään loistavaksi yhtyeeksi. Pitkät mutta kevyen lennokkaat linjat vievät kuulijan mukanaan, intonaatio on ensiluokkainen sellostemmaa lukuunottamatta, ja sekä hämyisät pianissimot että kiiltävät paisuttelut soivat miellyttävän vapautuneesti.

Jurgis Karnavičius: Jousikvartetot nro 1 ja 2. - Vilnan jousikvartetti. (Ondine, ODE 1351-2)

Kuuntele Uudet levyt 18.3.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua