Kare Eskola
Yle
Vuonna 1884 syntynyt Jurgis Karnavičius oli liettualainen kansallisromantikko, mutta minun suomalaiseen korvaani hän ei kuulosta kansalliselta. Tämä on hyvä syy kuunnella tuntemattomien kansallisromantikkojen musiikkia - se paljastaa, että kansallisuus musiikissa on kulttuurinen konstruktio eikä mitattava suure. Toinen hyvä syy kuunnella Karnavičiuksen musiikkia on Vilnan jousikvartetin uusi levy, jolla hänen varhaiset jousikvartettonsa kuulostavat hiotuilta ja raikkailta.
Jurgis Karnavičiusta ei pidä sekoittaa hänen poikaansa, joka myös oli Jurgis ja muusikko, eikä pojanpoikaan, joka hänkin on Jurgis ja muusikko. Mutta ennen kuin Liettuaan saattoi perustaa musiikkisuvun, ensimmäisen Jurgiksen piti käydä Pietarissa opiskelemassa. Uutuuslevyn kaksi jousikvartettoa ovat ajalta, jolloin Karnavičius vaikutti Leningradin konservatoriossa. Teokset ovat ajan myöhäisromantiikkaan verrattuna kevyitä, sointuisia ja linjakkaita, ja niiden vilpitön, kansanomainen sävy kuulostaa minusta yleiseurooppalaiselta, vaikka liettualainen varmasti kuulee seassa nimenomaan liettualaisia piirteitä, mitä ne ovatkaan.
Toisen jousikvartettonsa Karnavičius sävelsi vuonna 1917 jouduttuaan saksalaisten sotavangiksi. Teos on täynnä hiljaista, kaunista ja taiten rakennettua melankoliaa, mutta tumma paatos loistaa poissaolollaan, mikä on mainiota vaihtelua ajan perusohjelmistoon. Siksi uskon, että Karnavičius olisi tervetullut lisä myös suomalaisten jousikvartettien konserttiohjelmiin, vaikkei aiheutakaan suuria ahaa-elämyksiä.
Vilnan jousikvartetti paljastuu ainakin kotikentällään loistavaksi yhtyeeksi. Pitkät mutta kevyen lennokkaat linjat vievät kuulijan mukanaan, intonaatio on ensiluokkainen sellostemmaa lukuunottamatta, ja sekä hämyisät pianissimot että kiiltävät paisuttelut soivat miellyttävän vapautuneesti.
Jurgis Karnavičius: Jousikvartetot nro 1 ja 2. - Vilnan jousikvartetti. (Ondine, ODE 1351-2)
Kuuntele Uudet levyt 18.3.2021, toimittajana Kare Eskola.
