Aleksei Stantshinski syntyi Venäjällä vuonna 1888, opiskeli musiikkia vakavista mielenterveysongelmista huolimatta, sävelsi pianolle kappaleita, joita lähipiiri arvosti, ja kuoli 26-vuotiaana. Nykyään Stantshinskin tietävät vain kovimmat pianonörtit, mutta onneksi yksi heistä on ruotsalainen tähtipianisti Peter Jablonski, jonka uusi levytys varmasti nostaa Stantshinskin tumman, pelkistetyn ja omaperäisen ilmaisun paljon suurempaan maineeseen.
Stantshinskin sävellystyyli pohjautuu venäläiseen pianoromantiikkaan, mutta on rapsodisempaa, introvertimpaa ja vähemmän virtuoottista. Melodiat kaartuvat sulokkaan kansanomaisina, mutta tunnelma on kauttaaltaan tumma. Omaperäisintä on ilmaisun taloudellisuus. Kun slaavilainen paatos pelkistetään vähänuottiseksi aforistiikaksi, musiikki viiltää sydäntä erittäin terävästi. Stantshinski ei myöskään murra tummia värejään kromatiikalla, kuten Skrjabin ja kumppanit, mutta käyttää paikoin moderneja, piittaamattoman itsevarmoja harmonioita ja tekstuureja.
Stantshinskia on levytetty ennenkin, mutta Peter Jablonski on joukossa omaa luokkaansa. Hänen viipyilevä, runollinen ja kirkas tyylinsä silittää Stantshinskin musiikkia hellästi myötäkarvaan ja saa musiikin tuntumaan luonnolliselta myös niissä kömpelöissä kohdissa, missä nuoren mielenterveyspotilaan sävellystaito hetkeksi pettää.
Nykyään monet levy-yhtiöt tyydyttävät musiikinystävien uutuudenjanoa penkomalla tuntematonta repertuaaria, mutta usein musiikillisen arvon kustannuksella. Ondine on viime vuosien löydöillä osoittanut, että kun löytää riittävän hyvää, ajattoman mielenkiintoista ohjelmistoa ja sille juuri oikean tulkin, ei tarvitse tinkiä mistään. Peter Jablonskin soittama Aleksei Stantshinskin pianomusiikki on viiltävän koskettava löytö.
Aleksei Stantshinski: Sonaatti Es-molli; Preludeja; Luonnoksia ym. - Peter Jablonski, piano. (Ondine, ODE 1383-2)
Kuuntele Uudet levyt 18.3.2021, toimittajana Kare Eskola.