Hyppää pääsisältöön

Tarkkoja tunnemyrskyjä 1600-luvulta

Saksalainen nuori sopraano Anna Lucia Richter on tehnyt nopeasti nousevaa uraa, mutta itse törmäsin häneen vasta Pentatone-yhtiön uutuuslevyllä Il delirio della passione, jolla kuullaan Claudio Monteverdin tunteikkaimpia aarioita ja lauluja. Levyn tähti on kuitenkin kielisoittaja Luca Piancan ohjastama Ensemble Claudiana, joka toteuttaa Monteverdin tunnemyrskyt mielikuvituksekkaasti mutta tarkasti.

Il delirio della passione / Anna Lucia Richter
Il delirio della passione / Anna Lucia Richter Uudet levyt

Levyn ohjelmisto on rakennettu tunnetuimpien Monteverdi-hittien varaan. Lemmensurun syövereistä siirrytään reippaan sointukiertosvengin kautta värikkäisiin karaktääärikappaleisiin ja takaisin niin varmoin ottein ja mukaansatempaavasti, että vasta levyn jälkeen tajusin mitä tuli kuultua. Tällä levyllä koin Monteverdin taidon tunnesäveltäjänä, aiemmin olen vain tiennyt sen.

Osaksi levyn teho perustuu Anna Lucia Richterin kirkkaaseen sopraanoon, jonka ylärekisterin forteissa on viiltävää terää ja alempana pehmeää pyöreyttä. En ihmettele, että levytyksen jälkeisen pandemiatauon aikana hän on vaihtanut fakkia mezzosopraanoksi. Richter heittäytyy barokkiaffektien vietäväksi tasapainoisella yhdistelmällä kuulasta linjaa ja tyylikästä eläytymistä, mutta pohjimmiltaan levyn vetoava tunteellisuus kumpuaa Ensemble Claudianan riveistä.

Jokaisen laulun continuo on rakennettu taitavasti tukemaan karaktäärejä: Pur ti miron kielisoitinhelinä, La mia turcan turkkilaisperkussiot ja Zefiro tornan leppoisa rämpytyskomppi ovat mainioita esimerkkejä, mutta kyse on kokonaisuudesta, jossa jousten himmeä suru ja kielisoitinten helinä häilyvät kuin valo ja varjo. Lukuisilla Monteverdi-levyillä olen kuullut yhtä nerokkaita oivalluksia, mutta harva on kokonaisuutena näin hallittu. Jopa Ariannan valituksessa vieraileva miesjoukkio laulaa äärimmäisen ilmaisuvoimaisesti ja puhtaasti, samoin kontratenorina ja viulistinakin vieraileva Dimitri Sinkovsky. Luca Piancan tyylitajusta kertovat myös soitinvälikkeet, jotka hän on nikkaroinut tehostamaan Ariannan valituksen tragediaperintöä ja oopperallista laveutta.

Jos Claudio Monteverdi on aiemmin tuntunut etäiseltä säveltäjältä, kannattaa tilanne pikimmiten korjata tällä levyllä. Minä ainakin huomasin eläytyväni 1600-luvun alun lemmensuruihin koko sielullani. Levyn ainoa kauneuspilkku löytyy viitosraidan alusta, josta kuulin kaksikin leikkauskohtaa eli editointivirhettä. Joko ne ovat yleistyneet viime vuosina tai sitten korvani ovat yliherkistyneet moisille epäolennaisuuksille.

"Il delirio della passione", Claudio Monteverdin aarioita ja lauluja. - Anna Lucia Richter, sopraano, ja Ensemble Claudiana/Luca Pianca. (Pentatone, PTC5186845)

Kuuntele Uudet levyt 18.3.2021, toimittajana Kare Eskola.

  • Myöhäisromantiikkaa ja tasa-arvoa kokonaisvaltaisella laadulla

    Levyarvostelu

    Viulisti Eriikka Maalismaan ja pianisti Emil Holmströmin uutuuslevy upottaa minut vielä syvemmälle romantiikkaan kuin heidän edellinen, tunteiden myllertämisestä Emma-palkittu Schumann-levynsä. Periodiromantiikkaan hurahtanut duo jatkaa tunneilmaisuaan suolikielisellä viululla ja vuoden 1882 Bösendorferilla, mutta musiikki on aivan romantiikan lopusta. Richard Straussin ja Amy Beachin sonaatit osallistuvat taidemusiikin tasa-arvokeskusteluun, mutta miten, sen saa kuulija päättää.

  • Tarkkapiirtoiset eleet, huokoiset taustat

    Levyarvostelu

    Suomalaistaustainen Ondine-yhtiö on alkanut syventyä Baltian taidemusiikkiin myös historiallisesti. Viime syksynä ihastuin levyyn, jolla Ondine esitteli kanadanlatvialaisen Talivaldis Keninšin lakonisen kirkasta musiikkia. Nyt kuva tästä vuonna 2008 kuolleesta, omaäänisestä impressionisti-modernistista täydentyy kahdella sinfonialla, jotka Keninš sävelsi 1970-luvulla uudessa kotimaassaan Kanadassa.

  • Kolmen levyn kommenttiraita Brandenburgilaisille

    Levyarvostelu

    Vuonna 2001 kapellimestari Thomas Dausgaard ja Ruotsalainen kamariorkesteri alkoivat tilata nykysäveltäjiltä sisarteoksia Johann Sebastian Bachin Brandenburgilaisille konsertoille. Kahden vuosikymmenen projekti on nyt pakattu tripla-CD:lle, jonka hauskuus kumpuaa Brandenburgilaisten konserttojen rikkaista kokoonpanoista ja nykymusiikin vapaudesta.

  • Nico Muhlyn kimmoisuus sopii Pekka Kuusistolle

    Levyarvostelu

    Pari vuotta sitten Pekka Kuusisto aloitti Norjalaisen kamariorkesterin vierailijana. Suhde on kehittynyt niin, että tällä kaudella hän jatkaa taiteellisena johtajana. Kuusiston ja norjalaisten yhteinen debyyttilevy paljastaa, että suhteen kiihkeys perustuu rohkealle rosolle. Nico Muhlyn intensiivinen viulukonsertto Shrink sopii esittäjilleen kuin nenä päähän ja saa äärimmäisen tiiviin tulkinnan, kun taas Philip Glassin minimalismi ei raikastu edes Kuusiston taikakosketuksesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua