Kuusi kourallista kasviksia päivittäin nostaa vastustuskykyä ja on hyvä ase taistelussa tulehduksia vastaan. Professori Pentti Huovisen mukaan jopa koronavirus saattaa kuunnella suoliston mikrobien sanomaa.
Professori Pentti Huovinen on tutkinut bakteerien näkymätöntä ja näkyvää maailmaa jo 1970-luvulta lähtien ja luuli tietävänsä aika paljon niin hyvistä kuin etenkin huonoista bakteereista.
Mutta vuosi sitten, juuri ennen kuin korona pisti matkustamisen tauolle, Huovinen oli Yhdysvalloissa konferenssissa, joka muutti hänen ajattelunsa.
– Tapasin tutun kollegan, joka oli ollut aika tuhti ennen ja nyt oli laihtunut huimasti. Ihmettelin, että oliko hän sairas, mutta hän kertoikin löytäneensä elämäänsä kuidut ja vuorokausipaaston. Että 8-10 tunnin aikaikkunassa syödään ruuat ja sitten ollaan 14-16 tuntia paastolla. Suolisto kiittää tauosta.
Huovinen sanoo soveltaneensa vuorokausipaastoa omaan elämäänsä ja huomanneensa hyviä vaikutuksia esimerkiksi unen laadun suhteen. Vauhdikas professori muistuttaa kuitenkin, että nämä ovat ”musta tuntuu” -ajatuksia eivätkä sovi kaikille.
– Tutkittavaa riittää.
Puolitoista kiloa mikrobeja suolistossa
Vielä 70-luvulla kummasteltiin, kun nuori lääkäriopiskelija Huovinen kiinnostui bakteereista, mutta nykyään asiat ovat toisin.
On jo olemassa tieteellistä faktaa siitä, miten tärkeä suoliston hyvä bakteeristo ihmiselle on. Vastustuskyky on parempi ja on todettu, että hyvä bakteeristo taistelee menestyksellä myös koronavirussairautta vastaan.
– Kuidut, kuidut ja kuidut, se on se avain ja siihen voimme itse vaikuttaa. Suolistossa elää puolentoista kilon painoinen mikrobiarmeija, joka jaksaa taistella, kun se saa oikeanlaista ravintoa. Jos ravintoa ei tule, mikrobit alkavat nakertaa ravinnokseen suolen seinämän limakalvoa ja se ei ole hyvä juttu.
Silloin puhutaan tilasta nimeltä dysbioosi. Yksi vuorokausipaaston hyviä ominaisuuksia on, että se sammuttaa dysbioosia. Kun suolisto saa lepoa, se toipuu. Ja se kuusi kourallista kasviksia päivittäin tarvitaan, muistuttaa professori.
– Annan esimerkin omasta elämästäni. Aamulla puristan appelsiinimehua, syön tomaatin ja ehkä banaanin. Päivällä salaattia, iltapäivällä omena. Silloin ollaan jo aika lähellä sitä kuutta kourallista. Tavallista ruokaa, ei mitään poppakonsteja.
Suoliston tulehdustilan yhteyttä moniin sairauksiin tutkitaan. Suolistosairauksia on paljon, mutta bakteerikannan ja tulehduksien vaikutuksia myös esimerkiksi masennukseen, syöpään tai Alzheimerin tautiin selvitetään.
Huovisen mukaan ei turhaan sanota, että suolisto on toiset aivot.
– On löydetty reitti suoliston kautta mikrobien välityksellä aivoihin. Isoista asioista hyvinvoinnin ja terveyden kannalta puhutaan. Monella masentuneella on ongelmia suoliston kanssa. Voisiko masennuksesta toipua, kun suolisto saadaan kuntoon, sitä tutkitaan.
Mustan surman opetukset
Pentti Huovinen kertoo mielenkiintoisia tarinoita tarttuvista taudeista. Keskiajalla musta surma eli rutto teki tutuksi nykyisinkin hyvin tunnetun sanan eli karanteenin.
Määrättiin 40 päivän eristys vaikkapa satamaan pyrkiville laivoille. Siinä ajassa tauti parantuisi tai ilmaantuisi. Kolikot pestiin etikalla ja sosiaalisten kontaktien välttäminen tunnettiin jo silloin.
– Kaupunkien portit suljettiin eikä vieraita päästetty sisään. Tunnettiin myös bioase, ruttoon kuolleiden ruumiita lingottiin viholliskaupunkien muurien yli tartuttamaan ihmisiä ja luomaan kauhua.
Ruttoa esiintyy edelleen, mutta voisiko se vielä riistäytyä koronan kaltaiseksi pandemiaksi?
– Ruttoa voidaan tänä päivänä hoitaa antibiootilla, mutta edelleen se sairautena saa aikaan hurjia juttuja. Kun intialaisessa Suratin kaupungissa puhkesi rutto 90-luvulla, kaupungin lääkärit lähtivät karkuun ja ihmiset hajottivat kostoksi terveysasemia.
Klassikkotarina on myös se, miten käsihygienian vallankumous tapahtui wieniläisessä synnytyssairaalassa vuonna 1847.
Lääkäri Ignaz Semmelweiss alkoi tutkia, miksi lääketieteen opiskelijoiden hoitamat synnyttäneet naiset sairastuivat kuumeeseen ja usein kuolivat, mutta kätilöiden potilaat toipuivat synnytyksestä hyvin.
Selvisi, että opiskelijat tulivat usein suoraan ruumiinavauksesta ja samoin käsin hoitivat synnyttäjiä. Käsien klooripesu tuli silloin sairaalaan, ja naiset alkoivat jäädä henkiin.
– Se oli vallankumous. Siitä lähtien käsihygienian merkitys tarttuvien tautien ehkäisyssä on ymmärretty. Ja koronavuosi on varmaan tehnyt asian selväksi kaikille suomalaisillekin.
Huovinen ei itse juurikaan kättele ja on usein leikkinyt ajatusleikkiä Linnan juhlien tiimoilta. Että kuinka paljon bakteereja kättelyissä mahtaakaan vaihtaa omistajaa.
– Olennaistahan on se, että mitä ihminen on tehnyt ennen sitä kättelyä. Kaivanut nenäänsä, aivastanut käsiinsä, jättänyt käsienpesun väliin vessakäynnin jälkeen. Sieltä se pöpöjen marssi sitten alkaa.
Antibiootit hyvässä ja pahassa
Oli vuosi 1997 ja Pentti Huovinen työryhmineen oli julkaissut ison tutkimuksen antibioottiresistenteistä bakteereista, kun hän itse sairastui keuhkokuumeeseen. Mikrobien kosto, kenties?
– Näinhän minä leikkimielisesti sanoin. Mutta vakavasti puhuen, ilman antibiootteja en varmaankaan olisi tässä puhumassa.
Huovinen sanoo, että esimerkiksi keuhkokuume oli todella tappava sairaus ennen antibioottien keksimistä. Antibiootit tekivät lääkäreistä parantajia, ja vaikutukset erityisesti lasten elämään olivat suorastaan dramaattiset.
– Äiti kantaa sairaalaan lasta, jolla on bakteerin aiheuttama infektio. Ennen lapsi olisi kuollut käsiin, nyt annettiin penisilliinipistos ja lapsi parantui. Dramaattinen näky.
Huovinen kertoo, että jotkut bakteerit ovat luonnostaan vastustuskykyisiä antibiooteille. Ja toisista tulee vastustuskykyisiä nopeasti, koska bakteeri on ovela ja haluaa elää.
Kun vallankumouksellista taika-asetta innostuttiin käyttämään liikaa ja harkitsemattomasti, nyt ollaan siinä tilanteessa, että antibioottiresistenssiä voi kutsua hiljaiseksi pandemiaksi.
– Nyt sitten koronapandemian aikana antibioottien käyttö on vähentynyt, ja ehkä sillä tavalla olemme saaneet lisää aikaa. Pahassa on jotain hyvääkin.
Multa on hyväksi?
Huovisen mukaan nyt pohditaan paljon sitä, millaisille bakteereille olisi hyvä altistua. Voisiko vaikkapa maaseutuympäristön monipuolinen bakteeristo olla ihmiselle hyväksi?
– Kun olin pikkupoika, niin maasta vedeltiin porkkanat, pyyhkäistiin mullat housunlahkeeseen ja syötiin niin, että hiekka ratisi hampaissa. Siinä saattoi tulla mukana muutama hyvänlaatuinenkin bakteeri.
Maaseutu on mikrobeiltaan paljon rikkaampi kuin steriilimpi ja yksipuolisempi kaupunkiympäristö. Niinpä päiväkotien pihoihin on tuotu kunttaa, metsäluontoa, jota lapset saavat tutkia.
– Onhan ajateltu, että allergoidenkin taustalla voi olla liian köyhä mikrobiympäristö.
Monella bakteerilla on monimutkainen nimi, mutta Huovinen puhuu niistä kuin vanhoista kavereistaan. Akkermansia muciniphila ja Faecalibacterium prausnitzii rauhoittavat tulehdusta. Veillonella-bakteerista on saatu mielenkiintoisia tuloksia.
– Kun tutkittiin Bostonin maratonin pärjääjiä, heillä havaittiin paljon Veillonellaa, joka muuttaa lihasten maitohapon elimistöä ruokkiviksi rasvahapoiksi. Miten päin se sitten menee, onko hyvillä juoksijoilla luontaisesti sitä enemmän vai saako liikunta aikaan veillonellan lisääntymisen? Eräänlaista luonnon dopingia siis?
Uuden ajan luonnonsuojelua
Huovinen sanoo että mikrobien ja ihmisen välinen suhde on mielenkiintoinen. Me elämme valtavan mikrobimäärän keskellä, mutta kuinka tärkeä asia se tasapaino sitten luonnon kannalta on?
– Pitää muistaa, että ihmisen taudinaiheuttajat, kuten nyt koronaviruskin, tulevat yleensä eläimistä. Se, miten me luontoa kohtelemme, muuttaa eläinten elinolosuhteita ja siitä seuraa se välitön vaara, että myös ihmisen ja eläimen mikrobien välinen suhde muuttuu.
Voisiko ihmisen ja eläinten elinympäristöjen bakteeriston suojelu olla siis luonnonsuojelun uusi alue?
– Kun niitä mikrobeja ei paljaalla silmällä näe, ne on helppo unohtaa. Mutta mitä enemmän me tätä näkymätöntä maailmaa opimme tuntemaan, sitä enemmän me ymmärrämme, että luonnon mikrobistoa pitää suojella.
– Bakteereista me olemme tulleet ja bakteerit meidän jälkeemme tänne jäävät.
