Laila Tarpila
Yle
Tiina-Maija Lehtonen
Yle
Sopraano Johanna Rusanen-Kartano laulaa päättäväisesti päivittäin, vaikka maski päällä, vaikka maskin kanssa laulaminen on kamalaa. Työskentelyvire täytyy pitää yllä koronapandemian aiheuttamasta täyspysähdyksestä huolimatta.
Keväällä 2021 elämme yhä poikkeuksellisia aikoja. Koko maailma ja sen mukana oma musiikkielämämme on ollut jo vuoden seisahtuneena koronapandemian vuoksi. Kukaan ei tiedä kuinka kauan tilanne jatkuu.
Kun koronapandemia alkoi, kysyimme suomalaisilta muusikoilta ja säveltäjiltä, miten he viettivät poikkeuksellista kevättä. Nyt kysymme, miten he ovat selvinneet jo vuoden mittaiseksi venyneestä hiljaisesta ajasta. Mitä he ajattelevat nykytilanteesta ja tulevaisuudesta.
Oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano vastaa
Missä olet juuri nyt?
Kansallisoopperan harjoitushuoneessa korrepetiittorin eli harjoituspianistin Hans-Otto Ehrströmin kanssa harjoittelemassa Richard Wagnerin Siegfried-oopperaa. Meillä on maskit ja turvavälit sekä välissämme on iso pleksilasi.
Miten koronapandemia on viimeisen vuoden aikana vaikuttanut elämääsi?
90 % töistä peruuntui tai siirtyi vuosille 2022-2023. Viime vuoden loppupuolella oli ilonpilkahduksena Kansallisoopperan Covid fan tutte, josta pääsimme esittämään kaikki esitykset, tosin vain puolelle katsomolle. Sen jälkeen kaikki taas sulkeutui.
Oletko pystynyt jatkamaan työtäsi? Miten?
Laulan päättäväisesti päivittäin, vaikken yleisön eteen pääsekään. Käyn myös Kansallisoopperan korrepetiittorin eli harjoituspianistin tunneilla viikottain, haluan pysyä hyvässä työkunnossa.
Kansallisoopperassa harjoittelimme vuodenvaihteessa Wagnerin Valkyyrian pääharjoitusvaiheeseen asti ja samalla tavalla harjoittelemme nyt huhtikuussa Siegfriedin.
Käytämme laulaessa maskeja, se on kamalaa, mutta tärkeämpää on saada pitää vire yllä sekä ote työskentelyyn. Eihän huippu-urheilijakaan voi pötkötellä vuotta sohvalla ja sitten yhtäkkiä osallistua olympialaisiin.
Kansallisooppera on järjestänyt kaikki harjoitteluolosuhteet huipputurvallisiksi, siitä suuri kiitos.
Millainen on ollut mielialasi?
Mieliala vaihtelee, mutta pääosin ollaan positiivisen toiveikkuuden puolella johtuen ehkä juuri siitä, että saamme edes harjoitella oopperalla.
Päivässä on rytmiä ja kollegojen tapaaminen sekä heidän kanssaan työskentely tekee itse treenaamisen lisäksi hyvää myös mielelle.
Mittasuhteet ovat muuttuneet, en enää ajattele, että näiden esitysten toteutumiseen on VIELÄKIN puolitoista vuotta, vaan elän päivä kerrallaan, kiitollisena siitä, että tänäänkin saan terveenä tässä tätä treenata.
Jo vuosi sitten sanottiin, että paluuta entiseen maailmaan ei ole. Mitä ajattelet asiasta nyt?
Ei varmasti olekaan. Luulen, että käsihygieniasta ja maskien käyttämisestä tulee tapa, sillä se on pitänyt poissa myös tavalliset, keväisin ja syksyisin jylläävät pöpöt.
Minulle on ihan ok muistaa käsidesit ja maskit ihmisten ilmoilla esim. kaupassa, ratikassa tai leffassa, kunhan vaan pääsisin laulamaan ilman maskia ja konsertti- ja oopperasalit avautuisivat taas yleisölle!
Millaisen viestin haluat lähettää julkisuuteen nykyisessä tilanteessa? Millaiset terveiset haluat lähettää yleisölle?
Vuoden aikana tapahtumateollisuudessa on huomattu, miten haavoittuvaisia tällaisessa tilanteessa olemme. Meillä ei ravintola-alan tapaan ole ollut etujärjestöjä meistä huolehtimassa.
Nyt tapahtuma-ala on järjestäytynyt ja se on tulevaisuutta ajatellen todella hyvä asia. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että todella moni alan ihminen on vuoden aikana joutunut todelliseen ahdinkoon ja vaihtamaan kokonaan alaa.
Suurin osa tällä alalla toimivista on free lancereita tai yhden ihmisen yrityksiä. Konkreettinen tukeminen jäi valitettavasti vain kaunopuheeksi, jos aina siihenkään. Suoranaisia tukia on tullut todella vähän, eivätkä kaikki ole saaneet niitäkään. Rahat elämiseen ovat todella vähissä, vaikka kaiken ylimääräisen hankkimisesta on luopunut.
Suoraan sanottuna olemme tunteneet itsemme väliinputoajiksi ja työmme aliarvostetuksi. Toisaalta yleisön puolelta on tullut ihania, myötäeläviä ja kannustavia viestejä. Tämä työ on vuorovaikutteista ja me kaipaamme paljon toisiamme.
Rokotukset tuovat nyt toivonkipinän siihen, että pääsisimme jo tämän vuoden puolella toisemme elävässä esityksessä tapaamaan.
Näin oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano vastasi kysymyksiin koronapandemian puhjettua keväällä 2020.
Iiro Rantalan ja Minna Lindgrenin ooppera Pikaparantola käsittelee ronskisti nykyihmistä piinaavia addiktioita, itsepetosta ia häpeää.
Suomen kansallisoopperan syksyn 2020 puhutuin teos oli ajankohtainen ja satiirinen ooppera Covid fan tutte. Libretto Minna Lindgren. Yhdessä päärooleista esiintyi Karita Mattila.
Radion sinfoniaorkesterin itsenäisyyspäivän juhlakonsertti 2018. Solisteina sopraano Johanna Rusanen-Kartano ja baritoni Ville Rusanen. Kapellimestarina Hannu Lintu.
