Hyppää pääsisältöön

Oopperalaulaja Jenni Lättilä: "On raskasta kouluttaa nuoria alalle joka on tehnyt pahimman sukelluksen miesmuistiin" – Taiteilija toisena koronakeväänä 2021

Oopperalaulaja Jenni Lättilä suojamaskissa Sibelius-Akatemian ulko-ovella.
Läsnätyötä tehdään Sibelius-Akatemiassa huolellisesti suojautuneena. Oopperalaulaja Jenni Lättilä suojamaskissa Sibelius-Akatemian ulko-ovella. Kuva: Jenni Lättilä Jenni Lättilä

Taideyliopiston Sibelius-Akatemian laulumusiikin aineryhmän lehtorina ja aineryhmäjohtajana elokuussa työt aloittanut oopperalaulaja Jenni Lättilä on ollut uudessa opetustyössään kiireinen, mutta omat esiintymiset ovat romahtaneet.

Keväällä 2021 elämme yhä poikkeuksellisia aikoja. Koko maailma ja sen mukana oma musiikkielämämme on ollut jo vuoden seisahtuneena koronapandemian vuoksi. Kukaan ei tiedä kuinka kauan tilanne jatkuu.

Kun koronapandemia alkoi, kysyimme suomalaisilta muusikoilta ja säveltäjiltä, miten he viettivät poikkeuksellista kevättä. Nyt kysymme, miten he ovat selvinneet jo vuoden mittaiseksi venyneestä hiljaisesta ajasta. Mitä he ajattelevat nykytilanteesta ja tulevaisuudesta.

Oopperalaulaja ja Sibelius-Akatemian laulumusiikin aineryhmän lehtori Jenni Lättilä vastaa

Missä olet juuri nyt?
Kotosalla työpöydän ääressä. Lopetin juuri Sibelius-Akatemialla ohjaamani laulutaiteen maisteriseminaarin etätapaamisen.

Miten korona-pandemia on viimeisen vuoden aikana vaikuttanut elämääsi?
Aika vähän olen päässyt julkisesti laulamaan: esiintymistä, yleisöä ja kollegoita on kova ikävä, vaikka perustyötä laulamisen parissa pystyy toki tekemään itsekseenkin.

Viime vuonna oikeastaan vain alkusyksystä oli mahdollista työskennellä edes suurin piirtein normaalisti, silloin olin Kansallisoopperalla laulamassa Jaakko Kuusiston Jää-oopperassa, jonka esitykset saatiin laulettua puolelle salille juuri ennen teatterien ja konserttisalien sulkemista.

Muut oopperat minulta peruuntuivat viime vuodelta kokonaan.

Oletko pystynyt jatkamaan työtäsi? Miten?
Esiintymiset ovat olleet koko lailla jäissä paria verkkokonserttia lukuunottamatta, mutta opetuspuolella olen tehnyt huomattavasti aiempaa enemmän töitä: tulin viime keväänä valituksi Sibelius-Akatemian laulumusiikin aineryhmään lehtoriksi ja aineryhmäjohtajaksi ja aloitin uudessa pestissäni elokuun alussa.

Syyslukukauden alussa pystyimme pitämään lähes normaalia kontaktiopetusta, mutta jouduimme pian siirtymään pariksi viikoksi kokonaan etätöihin, kun Töölön kampuksella ilmeni muutama koronavirustartunta.

Työskentelemme etänä sekä kasvomaskien, pleksiseinien, turvavälien ja käsidesin avulla

Sen jälkeen turvatoimia kampuksella kiristettiin huomattavasti, ja nyt olemme onnistuneet viemään pääosin etänä työskennellen sekä kasvomaskien, pleksiseinien, turvavälien ja käsidesin avulla lukuvuoden kunnialla jo näin pitkälle.

Etenkin opiskelijat ovat olleet todella kovilla, mutta he ovat kuitenkin ponnistelleet, tehneet parhaansa ja saaneet tuloksia aikaan olosuhteista huolimatta – olen valtavan ylpeä heistä!

Tasosuoritukset, mestarikurssit, konsertit ja oopperat ovat pyörineet turvallisesti minimimäärällä ihmisiä, ja yleisö on voinut seurata tuloksia streamauksien kautta. Olemme lanseeranneet uuden lied-konserttisarjan nimeltä Soiva kieli, joka on tänä lukuvuonna toteutettu kokonaan verkossa.

Tällä viikolla nauhoitetaan oopperakoulutuksen kevään esitykset pianosäestyksellä, ja ne saataneen näkyville ensi viikolla.

Etämestarikursseja meillä ovat pitäneet mm. Soile Isokoski ja Andreas Schmidt, ja loppukeväästä toteutuu toivon mukaan vielä Anu Komsin vetämä mestarikurssi, jolla sukelletaan Kaija Saariahon laulumusiikin maailmaan.

Olemme tehneet jos jonkinlaisia voltteja pitääksemme opetuksen ja taiteellisen toiminnan käynnissä

Suunnitelmat ovat eläneet jatkuvasti koronatilanteen takia, mutta notkeana yliopistona olemme venyneet ja tehneet jos jonkinlaisia voltteja pitääksemme opetuksen ja taiteellisen toiminnan käynnissä.

Millainen on ollut mielialasi?
Olen ollut uusissa Sibelius-Akatemian töissäni hyvillä mielin, vaikkakin kiireinen. Kieltämättä jatkuva tietokoneen tuijottaminen on toisinaan ollut aika rankkaa, vaikka työ sinänsä onkin erittäin kiinnostavaa ja antoisaa.

Mielelläänhän sitä tapaisi opiskelijoita luokassa ja kollegoita käytävillä tai kuppilassa, eikä pelkästään ruudun välityksellä. Minulle etätyöt kuitenkin toisaalta sopivat ihan hyvin: viihdyn mainiosti sekä kaupunkikodissa että puolisoni sukutilalla, eikä tekemisestä tule pulaa.

Oma tilanteeni on siis varsin hyvä, joten en voi valittaa: sen sijaan monelta kollegalta korona on vienyt kirjaimellisesti leivän suusta, ja talven mittaan on käynyt ilmi, että freelancerit ovat sekä taloudellisesti että henkisesti jo todella tiukoilla.

Olen valtavan surullinen siitä, että hallitus ei ole kiinnittänyt riittävästi huomiota taide- ja kulttuurialan ahdinkoon, ja konkreettisia tekoja on saatu todella vähän.

Tuntuu kieltämättä aika raskaalta kouluttaa nuoria, lahjakkaita ja ahkeria laulajia ammattiin tilanteessa, jossa koko esittävän taiteen kenttä on tehnyt pahimman sukelluksen miesmuistiin, ja jossa elannon saaminen laulamalla voi olla pitkän aikaa tavallistakin tiukemmassa.

Jo vuosi sitten sanottiin, että paluuta entiseen maailmaan ei ole. Mitä ajattelet asiasta nyt?
Elän toivossa, että normaaliin päästään vielä joskus palaamaan, vaikka juuri nyt näyttääkin aika lohduttomalta. Eipä se kai auta kuin ajatella positiivisesti.

Täytyy toivoa että kaikki taiteentekijät eivät vaihda alaa

Millaisen viestin haluat lähettää julkisuuteen nykyisessä tilanteessa? Millaiset terveiset haluat lähettää yleisölle?
Taide- ja kulttuuriala on tässä kriisissä kärsinyt täysin kohtuuttomasti, kun hallitukselle on tuntunut kaikki muu olevan kulttuuria tärkeämpää.

Sulkutila on nyt jatkunut taidealalla käytännössä jo vuoden, eikä loppua näy tässä aikasidonnaisuusulottuvuudessa, kun selkeitä sulkutoimia pandemian hillitsemiseksi ei näytetä saavan aikaan millään.

Täytyy toivoa, että kaikki taiteentekijät eivät ole täysin luovuttaneet ja vaihtaneet alaa siinä vaiheessa, kun joskus kaukaisessa tulevaisuudessa konserttisalit, oopperatalot, teatterit ja museot saadaan taas avata.

Onhan tämä ollut rankkaa aikaa, en yhtään ihmettele taiteilijoiden syvää turhautumista ja suoranaista kiukkua tässä tilanteessa: konserttisalien ja teatterien katsomoissa ei turvatoimien aikaan ole todettu juurikaan altistumisia, saati laajoja tartuntaketjuja – ja kuitenkin taidelaitokset ovat olleet kokonaan kiinni taas jo puoli vuotta, kun muita rajoitustoimia vasta mietitään.

Varmasti tämä pandemiatilanne on käynyt kaikkien voimille, ihmisillä on paljon huolta toimeentulosta sekä omasta ja läheisten terveydestä, eristys on tuottanut paljon yksinäisyyttä ja pahaa mieltä.

Toivon mukaan ihmiset jaksavat siitä huolimatta palata kulttuurielämysten pariin sitten kun se on taas mahdollista. Uskon, että sekä yleisöllä että taiteilijoilla on toisiaan ikävä – toivottavasti pian voidaan taas kohdata elävien esitysten parissa!

Näin oopperalaulaja Jenni Lättilä vastasi kysymyksiin koronapandemian puhjettua keväällä 2020.

Kuuntele Spotifyssa levyllinen Wagnerin liedejä – Jenni Lättilä ja Kiril Kozlovsky

Taiteilija toisena koronakeväänä 2021